Vuoden perhepeliksi valittiin ristinollaa kierteellä – myös strategiapeliklassikko El Grande palkittiin

El Grande. Kuva: Lautapelit.fi

Mikko Saari, teksti

Vuoden Peli on Suomen Leluyhdistyksen vuoden parhaille lautapeleille myöntämä palkinto. Palkinto jaetaan neljässä eri kategoriassa. Tämän vuoden voittajat olivat:

• Vuoden perhepeli: Orbito (FlexIQ, Anvol)
• Vuoden lastenpeli: Pikkuapinat (Leikkien)
• Vuoden strategiapeli: El Grande (Lautapelit.fi)
• Vuoden partypeli: Telepaattori (Tactic)

Viime vuonna Lautapelit.fi-yhtiön peli voitti vuoden partypeliä lukuun ottamatta kaikki sarjat. Tällä kertaa jokaisen sarjan voittaja on eri firman peli. Se lienee alan kannalta ihan suotuisa lopputulos, mutta pelaajan näkökulmasta tämän vuoden kattaus ei ole aivan yhtä hyvä kuin viimevuotinen.

* *

Vuoden perhepeli: Orbito. Kuva: FlexIQ / Anvol

Perhepelisarjassa Vuoden peli -raati valitsi voittajaksi taas ristinollan. Edellisen kerran ristinollalinjalla voitettiin vuonna 2016, kun voittajaksi valittiin Otrio. Orbito on säännöiltään erittäin yksinkertainen peli, jonka opettaa sekunneissa: pelaajat laittavat marmorikuuliaan 4×4-laudalle vuorotellen, kunnes toinen saa neljän suoran. Pelin jippona on laudan keskellä oleva nappi: se pyöräyttää marmorikuulia laudan ulko- ja sisäkehillä askeleen eteenpäin. Oma vuoro on aina lopetettava napin painallukseen ja voittaminen vaatii, että neljän suora on valmis kuulien pyörähdyksen jälkeen. Liike on sinänsä yksinkertainen ja täysin ennustettavissa, mutta vaatii vähän pelisilmää.

Laatikko lupaa pelin kestoksi kymmenen minuuttia; käytännössä Orbito on usein muutamassa minuutissa ohi. Lautapelioppaan Markus Korri arvioi peliä vähän liian kevyeksi, mutta toisaalta arvostaa pelin matalaa kynnystä ja pelaamisen helppoutta. Aina voi toki pohtia, miten hyvin kaksinpeli palvelee perhepelinä, mutta toisaalta, Saksan arvostetun Spiel des Jahresinkin voitti tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaksinpeli, Sky Team.

Sarjan muut finalistit olivat värisekamelska Skippity, abstrakti tammea muistuttava peli, jossa tavoitteena on kerätä eriväristen nappuloiden settejä laudalla loikkimalla, ja japanilainen Scout-korttipeli, josta olen kirjoittanut arvion Kulttuuritoimitukseen.

* *

Vuoden lastenpeli: Pikkuapinat. Kuva: Leikkien

Vuoden lastenpeliksi valittiin Pikkuapinat, joka on hernepussibanaani ja nippu erilaisia liikunnallisia ja kasvattavia apinamaisia leikkejä, joissa banaania voi hyödyntää. On siinä ja tässä voiko sitä kutsua peliksi, sillä esimerkiksi sellaisia pelin perusasioita kuin voittajia tai häviäjiä peli ei tunne. Kaksivuotiaille suunnattu ensipeli on kuitenkin oivallinen taaperoiden liikuttaja, jota Lautapelioppaan Vilma Vihervaara suositteli erityisesti päiväkotiryhmille.

Finaalipaikoille pääsivät myös Oppi ja Ilo -sarjan mysteeripeli Etevät etsivät ja Tacticin Opetellaan-sarjan Liikennepeli, jossa opetellaan liikenteessä käyttäytymistä. Opettavaisuus oli siis vahvoilla tämän vuoden lastenpelifinalisteissa. Tässä saattaa näkyä palkinnon päiväkotipainotus: ehkä jos raadissa olisi enemmän lastensa kanssa pelaavia vanhempia, valinnat voisivat olla toisenlaisia.

* *

Vuoden strategiapeli: El Grande. Kuva: Lautapelit.fi

Stragiapelisarjan voittaja on kaiveltu kolmenkymmenen vuoden takaa. Vuonna 1994 ilmestynyt El Grande on valtataistelua Espanjassa. Peli on maistunut peliharrastajille, ja se voitti Saksan Spiel des Jahresin vuonna 1995 ja yleisöäänestyksen perusteella myönnettävän Deutscher Spiele Preisin seuraavana vuonna. Lautapelit.fi julkaisi pelistä nyt 30 vuotta myöhemmin suomenkielisen laitoksen.

El Grande on aluehallintapeli, jossa Espanjaa kuvaava pelilauta on jaettu provinsseihin, joihin pelaajat levittävät vaikutusvaltaansa. Provinsseja pisteytetään pelin aikana useampaan kertaan, jolloin vaikutusvaltaisin pelaaja vie isoimmat pisteet ja muille jää sitten pienempiä rippeitä. Tämä on tänä päivänä aluehallintapelien peruskauraa, mutta vuonna 1995 El Grande oli innovatiivinen peli. Lautapelioppaasta löytyy minun 15 vuotta vanha arvosteluni El Grandesta, jota on sittemmin täydennetty kommenteilla uudesta suomipainoksesta.

El Grande on iästään huolimatta kelpo peli ja vaikka itse olenkin pelannut sitä kyllästymiseen asti jo 2000-luvun alkuvuosina, on se tietysti monille palkinnon kohderyhmään kuuluville uusi tuttavuus. Alun perin El Grande oli pitkälti viisinpeli, mutta uusi painos onneksi parantaa peliä jonkin verran pienemmillä pelaajamäärillä. Olisin silti itse harkinnut voittajaksi jotain tuoreempaa. Sarjan finalistit olivat kepeä kupongintäyttöpeli That’s Pretty Clever ja mainio Trekking Through History – Historian poluilla, jonka olen arvioinut Kulttuuritoimitukseen. Itse olisin tosin sijoittanut sen ennemmin perhepelien kategoriaan, jossa se olisi ollut paljon Orbitoa osuvampi voittaja.

* *

Vuoden partypeli: Telepaattori. Kuva: Tactic

Partypeleissä nähtiin kaksi ajatustenlukupeliä, joista voiton voi Tacticin Telepaattori. Suomessa Tacticin omalla Porin tehtaalla valmistetusta pelissä yksi pelaajista esittää kysymyksen (”Mikä on suosikkipuulajini?”), johon muut esittävät ehdotuksensa. Kysyjä pistää ehdotukset järjestykseen ja muiden on yritettävä arvata tämä järjestys. Siinä sivussa oppii sitten tuntemaan pelikaverinsa paremmin.

Kisan toinen ajatustenlukupeli on Okay Genius, jossa annetaan numerovastauksia omituisiin kysymyksiin (”Mikä on täydellinen määrä klovneja tulemaan ulos pienestä autosta?”, ”Kuinka monesta lusikasta tulee asiallinen lusikkakokoelma?”) ja yritetään päästä mahdollisimman lähelle kysyjän vastausta. Tiskijukka-sarjan peleissä taas soitetaan biisejä kuvauksen perusteella ja yritetään arvata, mistä biisistä on kyse.

* *

Kuten todettua, ihan täysin tyytyväinen en tämän vuoden listaan ollut. Ehdokkaiden joukosta olisin itse valinnut hieman toisin. Lastenpelejä en tunne mitenkään kattavasti, mutta kotona lastensa kanssa pelaaville suosittelisin ainakin EXIT Kids: Visainen viidakko -peliä. Partypeleistä Telepaattori voi hyvin ollakin perheille kelpo valinta. Kevyttä baaripeliä etsivien aikuisten kannattaa tutustua Prey Another Dayhyn (arvostelu Lautapelioppaassa).

Perhepeliksi olisin luultavasti nostanut voittajaksi Trekking Through Historyn strategiapelien puolelta; varsinaisista perhepeliehdokkaista Aqua (arvostelu Lautapelioppaassa) maistunee monille. Strategiapelien puolella mitään aivan timanttisia ehdokkaita ja viime vuoden voittajan Arnakin tasoista peliä ei tänä vuonna mielestäni ollut. El Grande on tästä valikoimasta kieltämättä paremmasta päästä, mutta nokkela noppapeli That’s Pretty Clever on koukuttanut monia.

* *

Palkinnon taustaa

Vuoden pelit -kilpailun järjestää Suomen Leluyhdistys, joka on alan toimijoiden yhdistys. Kilpailuun osallistutaan siten, että julkaisijat itse ilmoittavat haluamansa pelit mukaan kisaan. Osallistuminen on maksullista ja kukin julkaisija voi osallistua jokaiseen sarjaan korkeintaan kolmella pelillä. Tämä toimintatapa on erilainen kuin esimerkiksi Saksan arvostetussa Spiel des Jahres -palkinnossa, jonka myöntää itsenäinen organisaatio, joka valitsee itse ehdokkaiksi parhaiksi arvioimansa pelit.

Pelejä arvioi tuomaristo. Jokaisella sarjalla on oma tuomaristonsa. Mukana on peliharrastajia, satunnaisempia pelaajia ja lastenpelien sarjassa myös lastentarhanopettajia. Alunperin raatilaiset olivat pääasiassa toimittajia, mutta tästä on sittemmin joustettu. Jokaisessa sarjassa on viisi raatilaista. Lisäksi kaupan edustajat arvioivat pelit ja toimivat ikään kuin kuudentena raatilaisena jokaisessa sarjassa.

Tuomaristo arvioi ensisijaisesti pelattavuutta ja pelikokemusta, mutta myös peliohjeiden selkeyttä ja uudelleenpelattavuutta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua