Kuva: Harri Hinkka

Sirkku Peltolan kirjoittama ja ensimmäistä kertaa myös ohjaama Tyttö ja varis kertoo neljästä hyvin erilaisesta, eri elämäntilanteessa olevasta ihmisestä. Heitä yhdistää yksinäisyyden ja osattomuuden lisäksi halu selviytyä ja kohdata toinen ihminen. Myös äidinrakkaus on pohjatonta ja ehdotonta, toisen ihmisen julmuudesta huolimatta.

”Ei rakkaus ole mikään epäkohta. Ei se ole mikään epäkohta. Tulet tänne syyttelemään. Mitä sinä voit tietää. Minä rakastan ehdoitta. Ei kukaan muu rakasta ehdoitta. Äiti rakastaa, äiti rakastaa ehdoitta. Minä olen jyväkuppi ja se oksa, jonka haaraan se kuppi on kiinnitetty. Olen oksa ja kuppi, josta poikaseni käy nokkimassa. Se on minun tehtäväni. Ei ole muita. Ei rakkaus ole epäkohta.” (Armi)

Moneen kertaan palkittu Sirkku Peltola on totisesti kaikki arvonimensä ja mitalinsa ansainnut. Jokainen sana ja repliikki on tarkkaan hiottu ja mietitty. Vaikka Tyttö ja varis onkin kirjoitettu jo vuonna 2015, ovat henkilöt kiinni tässä päivässä. Peltola näyttää miten asiat ovat, mutta hän ei saarnaa eikä alleviivaa. Katsoja saa poimia täynnä merkityksiä olevasta tekstistä itselleen tärkeät asiat aivan itse.

”Yksin minä joka ilta teeni juon, sammutan valot ja oikaisen maton. Usein myös siirrän piirongin päällä jotain kirjaa tai valokuvaa. Ihan vaan, että herätessä olisi vähän erilaista kuin eilen.” (Armi)

Kuva: Harri Hinkka

Mietin, miten Peltolan teksti sopii muiden kuin Tampereen Työväen Teatterin luottonäyttelijöiden, kuten Miia Selinin, Tuire Saleniuksen ja Aimo Räsäsen, suuhun.

Huoleni oli täysin turha.

Sopii, todella hyvin.

Marja Packalén tekee Armina vahvan, hienoeleisen ja tunnistettavan roolityön. Lasse Sandberg onnistuu Ipenä erinomaisesti ja Ville Hilska (Jarde) tekee mainion, tarkkailevan ja osittain omissa maailmoissaan elävän nuoren miehen hahmon.

Tämän esityksen tähti ja todellisen nappisuorituksen tekijä on kuitenkin Katariina Kuisma-Syrjä (Säde), joka on näyttämöllä melkein koko ajan. Rooli on vaikea ja tekstiä on paljon, mutta Kuisma-Syrjä selviää siitä vaivattomasti. Sisäistetty työ ei sorru kevyeen hahmonluomiseen, vaikka rooli onkin samaan aikaan hauska ja koskettava. Säde on salaviisas nainen, joka haluaa rankasta historiastaan huolimatta mennä elämässä eteenpäin ja oppia uutta. Ihailtava henkilö, josta moni meistä voisi ottaa mallia.

Kuva: Harri Hinkka

Olisi kiinnostavaa nähdä Tyttö ja varis Hämeenlinnan teatterin Päänäyttämöä pienemmällä näyttämöllä. Nyt roolihenkilöt olivat hieman etäällä eikä syntynyt tunnetta siitä, että olisin itse ollut osa tapahtumia. Nenäliinat pysyivät laukussa, eikä kurkkua kuristanut kuin kerran, vaikka itkun aiheita olisikin ollut monia. Olen varma, että aivan lähietäisyydeltä nähtynä nessuille olisi ollut todella paljon käyttöä.

Toisaalta Hämeenlinnan teatterin Päänäyttämö antaa useammalle katsojalle mahdollisuuden nähdä tämä mestariteos ja sehän taas on pelkästään hyvä asia se.

Kati Eskola

Tyttö ja varis

• Käsikirjoitus ja ohjaus Sirkku Peltola
• Lavastussuunnittelu Marjaana Mutanen
• Pukusuunnittelu Anne Laatikainen
• Valosuunnittelu Kyösti Kallio
• Musiikki ja äänisuunnittelu Lauri Malin
• Rooleissa Marja Packalén, Katariina Kuisma-Syrjä, Lasse Sandberg ja Ville Hilska

Ensi-ilta Hämeenlinnan teatterissa 3.10.2014. Esityksiä 12.12. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua