Kuva: Riikka Hurri

Kultainen vasikka on vahva ja ilmaisuvoimainen, vaikkakin jokseenkin kyyninen teksti. Ennakkotiedoissa Samuli Reunasen Joensuun kaupunginteatteriin ohjaamaa tulkintaa Maria Jotunin (1880–1943) klassikosta vuodelta 1918 kutsutaan kuplivaksi komediaksi ja luvataan teatterisyksyn parhaat naurut. Sen verran hirtehistä ja rankkaa talouden loikkien ja syöksyjen sekä heikkojen, mielihalujensa vietävänä olevien ihmisten meno on, että nauru takertuu usein kurkkuun.

Minä en juuri ennakkotietoja lukenut, joten katsoin näytelmän komedian keinoja käyttävänä viiltävänä yhteiskuntakritiikkinä, joka osuu juuri tässä sotaisassa ja kaiken talouden kielelle pakottavassa ajassa hyvin maaliin. Pidin katsomastani hyvin paljon, mutta jos olisin tullut katsomaan kuplivaa komediaa, olisin ehkä ollut esityksen päätyttyä vähän järkyttynyt.

* *

Näytelmässä Eedit (Maria Karhapää) haluaa päästä alistetun vaimon ahtaasta karsinasta ja saada vapauden, joka hänelle määrittyy niin, että on saatava rahaa. Hän painostaa miestään Jaakkoa (Jaakko Tohkanen) ensimmäisen maailmansodan aiheuttamien talousheilahtelujen innostamaan pörssikeinotteluun, mutta mies ei moraalisista syistä tahdo siihen ryhtyä. Eedit löytää keinot muilla tavoin ja mukaan tulee lipevä kauppaneuvos Aksel Somero (Jaakko Tohkanen). Eeditin ystävä, näyttelijätär Liina Suvanto (Anna Ojanne) puolestaan rakastaa salaa Jaakkoa.

Tarinan sivujuonteessa omaa kamppailuaan ja kipuiluaan hyvin samankaltaisessa asetelmassa käyvät Eedit kiltti valokuvaajaisä (Markku Maasilta) ja pörssikeinottelusta hullaantunut äiti (Minna Maaria Virtanen). Kolmantena tarinana mukana kulkee vielä Eeditin siskon Lahjan (Minni Gråhn) ja konttoristi Pekka Karhun (Mikko Liimatainen) rakkaustarina.

Kyllä, näytelmä on asetelmaltaan tosiaan kuin Kauniit ja rohkeat konsanaan. Tämä aiheuttaa myös sen, että kaikkeen ei noin kahden tunnin ja vartin näytelmässä mitenkään ehditä paneutua. Moni asia läpijuostaan varsin ohimennen, mutta Reunasen sovitus onnistuu silti keskittymään hienosti olennaiseen.

Kultainen vasikka eli maailmansodan villitsemä pörssi etäisenä, heilahtelevana, hellivänä ja runtelevana mahtina on keskiössä ja ihmiset sen riepoteltavana. Hyvin vahva on kohtaus, jossa Eeditin keinottelijaäiti saapuu kertomaan kuinka jotain hirvittävää on tapahtumassa: on tulossa rauha.

Kuva: Riikka Hurri

* *

Kokonaisuutena Reunasen sovitus on hallitun melodramaattinen ja siinä on jotain, jota voisi kutsua popälykkyydeksi. Ympäröivästä yhteiskunnasta on osattu aistia jotain olennaista ja se kanavoidaan hienovaraisen taidokkaasti yleisölle. Vaikuttavilla äänimaisemilla sekä sopivalla annoksella tanssillisuutta tunnelma rakennetaan vahvaksi ja tiheäksi. Koreografioihin olisi toki hyvin mahtunut mukaan vielä lusikallinen lisää kunnianhimoa.

Hävyttömän melodramaattinen näytteleminen on sekä humoristisuutta tavoittelevan tarkoituksellista, että taitavasti ajankuvaa rakentavaa. Neljäs seinä rikotaan heti alkuun ja yleisö otetaan mukaan osaksi performanssia.

Oikeastaan vain kaksi kohtaa on todella häiritseviä. Karhapään tulkinta Abban Money, Money, Money -klassikosta sopii vielä kontekstiin. Myöhemmin, kun Tohkanen tarttuu kitaraan ja aloittaa John Lennonin Imaginen, johon koko porukka lavalla liittyy mukaan ja lyriikat vielä heijastetaan isosti seinälle, ollaan jo liian kaukana sivuraiteella. Tämä omille teilleen hyppäävä laulutempaus tuntuu liian naiivilta ja mielikuvituksettomalta eikä selity oikein millään.

Toinen häiritsevä kohtaus on tyylipuhtaaksi slapstickiksi äityvä kohtaus, jossa kaatuillaan ja ollaan jumissa pyörivässä ovessa. Irralliseksi jäävä kaatuiluhuumori ei palvele kokonaisuutta, jossa komedialliset elementit muuten ovat paljon taidokkaammin mukana kuljettamassa tarinaa ja alleviivaamassa sen voimaa.

Kuva: Riikka Hurri

* *

Tohkanen tekee näytelmässä vaikean kaksoisroolin ja hoitaa sen aivan erinomaisesti. Hän vetää niin Jaakon kuin Akselin roolit juuri sopivasti tahallaan yli ja saa välitettyä tehokkaasti näistä olennaisen. Karhapää puolestaan välittää upeasti kaikki ne alistetusta ja vihdoin omansa ottavasta naisesta huokuvat yhä räjähdysmäisemmiksi kasvavat, halkeilevan kuoren alta pursuilevat tunteet. Kaksikon välinen dynamiikka toimii erittäin hyvin.

Ojanteen rooli yleisöä mukana saattelevana ja opastavana kertojana sekä traagisesti rakastavana ”huonona naisena” on upeasti rakennettu. Muussakaan näyttelijäntyössä ei ole valittamista ja aika ajoin saa harmitella sitä, että sovitus ei anna enempää tilaa Virtasen ja Maasillan tai Gråhnin ja Kuivalaisen hienosti kipunoiville dialogeille.

Raunioituneista rakennuksista muistuttava lavastus vie näytelmän sanoman ytimeen. Valistushenkinen Jotuni muistuttaa, että mennyt menee ja maailma muuttuu eikä menneeseen voi takertua. Aina ajankohtainen kysymys kuuluukin, millaisia valintoja meistä jokainen yksilönä tekee uusien, hurjien mahdollisuuksien avautuessa.

Kultaisen vasikan aihe on raskas eikä nauruja väkisin yleisöstä hersytellä, joten tuskin sain teatterisyksyn parhaita nauruja. Mutta tunnetusti varsin sovinnaisen Joensuun kaupunginteatterin kaunis sovitus tästä klassikosta on poikkeuksellisen ja riittävän rohkea herätelläkseen jotain muuta: ajatuksia.

Pasi Huttunen

Kultainen vasikka

• Alkuperäisteos Maria Jotuni
• Ohjaus ja sovitus Samuli Reunanen, vierailija
• Lavastussuunnittelu Iris Routa
• Pukusuunnittelu Nina Paakkunainen
• Valosuunnittelu Mikko Pajanen
• Videosuunnittelu Tuula Hakulinen
• Äänsuunnittelu Michael Böger
• Ääniajo Tiina Vepsä
• Ääniharjoittelija Joonas Gavrilov
• Kappaleiden sovitus Eve Pietarinen
• Tarpeistomesteri Tuula Hakulinen
• Kuiskaaja ja tarpeistonhoitaja Carita Hiltunen
• Naamiointimestari Sanna Sahlman
• Teatteriteknikko Jaana Tasma
• Järjestäjä Juha Kokko
• Näyttämömestari Anssi Pennanen
• Näyttämötyöntekijät Petri Kettunen ja Juha Kerkkonen
• Pukijat Sanna Tarvainen ja Soile Tarvainen
• Puvustuksen toteutus Nina Paakkunainen, Sanna Tarvainen, Soile Tarvainen ja Jaana Tasma
• Lavastemestari Juuso Ojanen
• Lavastuksen toteutus Anna Gröhn, Juuso Ojanen, Ville Valve ja Iris Routa
• Rooleissa Jaakko Tohkanen, Maria Karhapää, Markku Maasilta, Minna Maaria Virtanen, Minni Gråhn, Anna Ojanne, Mikko Liimatainen

Ensi-ilta Joensuun kaupunginteatterissa 28.9.2024. Esityksiä 31.1.2025 asti. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua