Starman Suosalo Kuva: Juho Liukkonen

Missä nyt ollaan? Avaruudessa, Garda-järvellä vai ihan vaan Tampereella, Tahmelan rannassa.

Juhlavalot valaisevat illan liilaa selkää. Kangasteltta on laskeutunut kuin ufo – niinhän Martti Suosalo itse nykyistä teatteriaan kutsuu – nurmikolle hämärän rajamaille.

Ahtaudumme teltan penkeille moneen kerrokseen. Pelottaa, että luiskahdan väliin.

Yhtä miestäkö tässä pitäisi kaksi tuntia kuunnella? Kuumakin on kuin ilmastonmuutoksen Suomessa syyskuussa. Poikkeuskelit.

No sitähän on riittänyt viimeiset viisi vuotta.

* *

Alusta asti on selvää, että nyt ollaan tosissaan. Niin tosissaan, kuin teatterin lavalla parhaimmillaan voidaan olla.

Eli tarvitaan suuri sankari ja maailman pelastaja paikalle.

Sellainen on Starman, vähän spagettiwesternin lännenmiehen oloinen ukkeli avaruudesta, joka käy ja kulkee sammakkoja syömällä.

Satakin saattaa mennä päivässä, että sopivasti stimuloituu.

Vain sillä tavalla voi päästellä myös sammakkoja suustaan.

Hoopottaa näitä ihan jo sekaviksi itsekkyydessään menneitä ihmispoloja ”olemaan armollisia itselleen, syyllistymättä ja keskittymällä hengittämään”.

Niin, sinä riität sellaisena kuin olet.

Tätähän terapeutit ovat meille syöttäneet, kun ahdistusviisari on kimmonnut kaakkoon.

Yleisön kautta lavalle. Kuva: Juho Liukkonen

* *

Starman vaihtuu takkia kääntämällä metsäteollisuusmieheen, joka antautuu keskusteluun kuukkelin kanssa.

Mikä se on kun puhutaan avohakkuista, josta kuukkelikin asuinpinta-alansa kapenemista syyttää. Saahan se kuitenkin rakennemuutosrahastolta tuen nyppäistä.

Kaikki se on ilkeämielistä panettelua ja harhaanjohtamista. Kysehän on päätehakkuusta, metsänhoidon toimenpiteistä ja puun saannin takaamisesta.

Pitäisi se kuukkelinkin tajuta ja pysyä Lapissa. Ja hömötiaisen. Puhumattakaan varpusesta. Ai uhanalainen sekin?

Mistä ne nuoret kaiken keksivätkin.

Suomen selkäranka vaatii tekoja, ei turhanaikaista jutustelua ja vääntelyä. Ei mitään hahmotonta lajien monimuotoisuutta ja biodiversiteettiä.

Biokaasun nyt jotenkin ymmärtää.

Sirkus Suosalon katsomoon mahtuu 300 henkeä. Iltavalaistuksessa teltta on kauneimmillaan. Kuva:

* *

Esitys on silläkin tavalla tosissaan, että Suosalo vaihtaa kuosiaan myös varpuseksi.

Tämä varpunen on kummasti Kallion kulmilla pullapussin jäänteitä kouraansa kopisteleva vapaa mies, jonka tuoksumaailma syntyy lakan jalosta aromista.

Varpunen on tyytyväinen elämäänsä kuten suurin osa meistä. Kunhan saa olla ja elellä kohkaamatta, päivä kerrallaan isompia miettimättä.

Hyvin menee, sanoo tämä varpunen, oli sitten yömajassa tai lehtikääreessä asfaltilla. Kunhan saa välillä silmänsä ummistaa.

Suosalon varpunen on silmien lasittunutta tuijotusta ja omia aarteita jemmaavaa, juoponnappiin napitettua puvuntakkia myöten pihojemme yleisin lintu.

Sen olemassaolon näkee oikeastaan vasta kun sitä ei yhtenä päivänä olekaan. Mihin katosi tirputus?

Suosalo on jo siinä vaiheessa näyttelijäntaiteessaan, että temput on tehty.

Nyt riittää tiukka katse, maagisen moninainen äänenkäyttö ja startrekmäinen, yhä uudelleen koostuva läsnäolo.

Martti Suosalon varpunen viihtyy Kalliossa. Kuva: Juho Liukkonen

* *

Suosalon marssissa epäilijät, paasaajat, heränneet ja suurmiehinä itseään pitävät pääsevät ääneen julistuksineen luonnon ja ihmiskunnan tilasta.

Konsepti on yksinkertainen ja ulospano hauska.

Vastuu on kuulijalla. Usko mitä haluat, mutta älä lakkaa kyselemästä. Luonto pärjää hyvin ilman ihmistä, mutta ihminen ei pärjää ilman luontoa.

Nääs se happi.

Hiilidioksidia voimme hohottaa toisillemme kuten Starman, mutta kun sisäänkin pitäisi jotakin vetää.

Suosalon puheenparressa on sotien jälkeisten tarinaturpien tenhoa. Jutellaan nyt näille kun niin mielellään kuuntelevat. Taitavat olla vähän yksinäisiäkin.

Miten ne muuten lämpimänä syyskesän iltana tänne ahtautuisivat?

Teltassa on nuotiopiirin tuhtia tunnelmaa.

Tahmelan rannassa riitti tunnelmaa. Sirkus Suosalo päättää Tampereen esitykset sunnuntaina Yökyöpelit-esitykseen. Kuva: Anne Välinoro

* *

Alkupuolen aika pitkiksi venähtäneet tarinatuokiotkin hyväksyy kokonaisuuden pohjustajina, vaikka esittävän taiteen mela, rytmi, oli jätetty rannalle.

Mutta ehkä jaanaava puhuminen ja asioiden pyörittely kertoo parhaiten tämän ajan päättämättömyydestä.

Teltasta vielä sananen. Se on rakennelmana upea käsityötaidon näyte.

Ja sen lähellä koko Tahmelan ranta ja Pispala huokasivat kainosti ihastustaan viimeisten auringonsäteiden taittuessa Saunasaaren taakse.

Anne Välinoro

Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää seuraavat seitsemän kuukautta Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä. Lue Martti Suosalon haastattelu täältä.

Sirkus Suosalo esittää: Starman

• Rooleissa: Martti Suosalo
• Ohjaus: Raila Leppäkoski
• Teksti: Juha Kauppinen
• Valosuunnittelu: Max Wikström
• Musiikki ja äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
• Puvustuksen suunnittelu ja toteutus: Kirsi Hyvärinen
• Lavastus ja rekvisiitta: työryhmä
• Graafinen suunnittelu: Hermanni Suppanen, Kirsi Hyvärinen
• Tuotanto: Teatteri Sirkus Suosalo

Teatteri Sirkus Suosalo Tampereen Tahmelan rannassa 6.–7.9.2024 ja Turussa 10.–15.9. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua