Kuva: Harri Hinkka
MUSIIKKITEATTERI | Tamperelaisen MD:n ja Kekäläinen & Companyn Hällä-näyttämöllä esitettävän musiikiteatteriteoksen synnyttämän vertauskuvan takana on monta viestiä.
”Teoksessa on kyse ihmisoikeuksista ja ilmastokriisistä. Vakava aihe on puettu absurdiin muotoon.”
ARVOSTELU
Etiopialainen ystävä
- Ohjaus ja koreografia: Sanna Kekäläinen
- Esiintyjät: Suvi Eloranta, Sanna Kekäläinen, Anniina Kumpuniemi, Janne Marja-Aho, Samuli Roininen
- Ensi-ilta: Hällä-näyttämö 29.8.2024
Tanssiteatterin lava on pimeä ja tyhjä. Vain sen reunalla on suuri pyöreähkö, nauhojen koossa pitämä tumma möhkäle, ja sen päällä pienempi valkea möykky.
Kun näyttämöä valaistaan, näkyviin tulee vaivalloisesti ryömivä hahmo, joka möhkäleen ääreen päästyään nousee siihen tukeutuen seisomaan. Raajojaan tärisytellen hahmo alkaa kertoa tuhkasta ja luista, jotka löydettiin Afrikasta vuonna 1974. Esihistoriallisen ihmisapinan jäänteet nimettiin Lucyksi. ”Lucy in the sky with diamonds”, hymisee kertojahahmo Sanna Kekäläinen The Beatlesin lauluun viitaten. Tuhkasta syntyy timantteja.
Puoleen tuntiin ei tapahdu juuri muuta. Ollaan ajasta erillään, kaukana Afrikan aavikolla, seuranamme luita, tuhkaa ja tuulta, joka kuljettaa vuosituhansien ajan eloperäistä maa-ainesta kohti Eurooppaa.
Soittajien ja liikehtijöiden saavuttua lavalle aika alkaa kulkea nopeammin. Tämä on musiikkiteatteriteos Etiopialainen ystävä, ei tanssiteos. Koreografisuus tarkoittaa toki tässäkin ihmiskehon liikettä, sen ulottuvuuksia ja ilmaisuvoimaa, kykyä käyttää tilaa, mutta kyse ei ole kuitenkaan tanssista. Muusikot ja Tanssiteatteri MD:n jäsenet voimistavat ja elävöittävät kertojan hieman kryptistäkin tarinointia toimien kuoroina, tekstin toistajina ja kuljettajina.
Outoa, suurta möykkyä aletaan purkaa. Möykystä paljastuvat valtavat muovimassat muistuttavat pelloilla viljelmien peittoina käytettäviä suojapeitteitä. Nyt niitä riuhdotaan, poljetaan, oiotaan, viikataan, levitetään maahan. Niihin kietoudutaan, niihin ryömitään, ja niitä kasataan taas uusiksi muodostelmiksi.
Kertoja, ja koko esityksen primus motor Sanna Kekäläinen vetäytyy välillä sivummalle seuranaan tanssija ja laulaja Janne Marja-Aho. He muodostavat yhteisen, toisiinsa kietoutuvan, punoutuvan ja purkautuvan taipuisan liikesarjan. Heidän laiskotellessaan ja toisiaan nuuhkiessaan muut ahertavat muovimassojen parissa kuin hikoilevat ja työtään lauluin tahdittavat orjat konsanaan.
Tarina etenee, kun muoveista muodostetaan taustalle vuorijono. Nyt ollaan Euroopassa, Italiassa. Sinne on saapunut paperiton pakolainen Afrikasta. Hänestä tulee se ”etiopialainen ystävä” Roomassa kohtaamalleen vapaasti liikkuvalle matkailijalle. Etiopialainen ystävä pyrkii pohjoisemmaksi, Alppien yli kohti parempia oloja ja puhtaampaa ilmaa.
Musiikkiteatteriteos on symbolinen, filosofinen ja hetkittäin vaikeasti avautuva, vaikka viestiä toistetaankin sanoin ja sävelin. Teoksen raamatunomaisen ”alussa maa oli autio ja tyhjä” -osion jälkeen energia lavalla lisääntyy ja liikehdintä voimistuu. Tanssiteatterilaiset muodostavat uusia muovimöykkyjä ja kannattelevat niitä päidensä päällä. Oman tulkintani mukaan he ilmentävät nyt monistuneina maailmaa harteillaan kannattelevaa kreikkalaisen mytologian taruolentoa Atlasta.
Jussi Tuurnan säveltämä musiikki ohjaa vaihtuvilla rytmeillään katsojaa ja kuulijaa kulloinkin haluttuun suuntaan. Välillä olen aistivinani entisen Agit Propin vimmaistakin poljentoa, välillä sävyt ovat säyseämpiä.
Teoksen teksti on Kari Hukkilan näyttämölle kirjoittamaa. Muodon koko esitykselle on luonut koreografi Sanna Kekäläinen. Hän on itse todennut, että tehtävä on ollut haastava, koska pyrkimyksenä on ollut yhdistää käsikirjoitus, musiikki ja liike hänen omaan käsitteelliseen ajatteluunsa.
Teoksessa on kyse ihmisoikeuksista ja ilmastokriisistä. Vakava aihe on puettu absurdiin muotoon. Tyylilajivalinta on hyvä, sillä muutoin kokonaisuus olisi muodostunut raskaaksi ja syyllistäväksi. Nyt sen sijaan teos herättää pohdintaa ja synnyttää oivalluksia. Tämän musiikkiteatteriteoksen mottohan on: ”Jokainen ihminen tulee Etiopiasta”.
Esityksen loppupuolella kuullaan päättymätön luettelo maailman sukupuuttoon jo kuolleista ja uhanalaisista eläin- ja kasvilajeista. Vastapainoksi ei kerrota uusien lajien synnystä, Ehkä ne kaikki tulkitaan haitallisiksi ja torjuttaviksi vieraslajeiksi. Samoin kuin pakolaiset ja maahanmuuttajat. Eikö ihminen koskaan opi!
Tanssiteatteri MD:n jäsenet Anniina Kumpuniemi, Suvi Eloranta ja Samuli Roininen ovat taitavia ja kokeneita. Heistä on saanut vuosien kuluessa kuvan herkästi monenlaisiin impulsseihin tarttuvina ja persoonallisen lisänsä teoksiin tuovina taiteilijoina. Niin nytkin.
Ritva Alpola
Etiopialainen ystävä
- Rakenne, kokonaisdramaturgia, ohjaus, koreografia, tila Sanna Kekäläinen
- Teksti Kari Hukkila
- Musiikki Jussi Tuurna
- Äänisuunnittelu ja laulu Jaakko Kulomaa
- Valosuunnittelu Sari Mayer
- Esiintyjät Suvi Eloranta, Sanna Kekäläinen, Anniina Kumpuniemi, Janne Marja-Aho, Samuli Roininen
- Muusikot ja yhteistyö Esko Grundström,Sara Puljula, Jussi Tuurna
- Äänitekniikka & miksaus Henri Puolitaival
- Yhteistuotanto Tanssiteatteri MD, Kekäläinen & Company, tuotantoa on tukenut Majaoja-säätiö
Ensi-ilta Tampereen Hällä-näyttämöllä 29.8.2024. Esityksiä 5.12. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Fyysistä komediaa ja absurdia draamaa – arviossa Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Fantasia
SIRKUS | Tanssiteatteri Hurjaruuthin 30-vuotisjuhlavuottaan viettävän talvisirkuksen uusi esitys on hauska, valloittava ja visuaalisesti ihastuttava.
Sorin Sirkuksen joulushow Verda tuo trooppista tunnelmaa kaamoksen keskelle
SIRKUS | Verdan vehreä, sademetsämäinen tunnelma ja sen eläimiä, heimolaisia ja kasveja muistuttavat esiintyjät kertovat yhteistyön voimasta, jota Sorin Sirkuksen joulushow huokuu.
KÖTT-kollektiivin Harp on hersyvä yhdistelmä runoutta, tanssia ja musiikkia sekä nykyesityksen vallattomuutta
TANSSI | Kulttuurihistorian naishahmoista innoittunut Harp liukuu ketterästi hahmosta, kielestä ja maailmasta toiseen.
Duettoteos inhimillisyydestä, ennakkoluuloista ja erilaisuudesta – arviossa Tanssiteatteri MD:n Aliveness
TANSSI | Tanssiteatteri MD:n sivuilla kuvaillaan, että Mari Rosendahlin nykytanssiteos Aliveness kahdelle tanssijalle ”hengittää, hengästyy ja hahmottaa itseään aina uudelleen”.