Ateenan kansalaisia. Kuva: Altti Kiuru
TEATTERI | Altti Kiuru on saanut innostuneet näyttelijänsä runomittaan sisälle. Shakespeare soljuu Siurossa vaivattomasti ja luontevasti.
”Yhteiskunnan kahtia jakautuminen näkyy myös meillä, maailman onnellisimman kansan keskellä.”
ARVOSTELU
William Shakespeare Kesäyön uni
- Suomentanut Lauri Sipari
- Ohjaus ja sovitus: Altti Kiuru
- Ensi-ilta: Siuron Koski-Teatteri 12.7.2024
Wlliam Shakespearen yli 400 vuotta vanha klassikko Kesäyön uni muuntaa Siuron Koski-Teatterin lumotuksi metsäksi, joka kietoo keijukaiset, kummajaiset, näyttelijäseurueen ja rakkauden perään kiihkeästi kurkottavat nuoret taianomaiseen tunnelmaan. Shakespearen uskotaan kirjoittaneen näytelmän tilaustyönä tärkeää hääjuhlaa varten, jonka ensiesitys on nähty Englannin hovissa.
Monia lankoja sisältävä esityskerä aukeaa hyvin katsojalle.
Kesäyön unta (tai Kesäyön unelmaa) on sanottu yhdeksi kirjailijan lyyrisimmäksi näytelmäksi. Altti Kiurun siurolaiselle harrastajateatterille ohjaama leikittelevä teksti antaa luvan taianomaiselle kesäyölle, jossa mitä tahansa voi tapahtua.
Jaa, että mikä Siuro ja mikä Koski-Teatteri? Siuron Koski-Teatteri sijaitsee Nokialla, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereelta. Se on perustettu vuonna 2016, ja sen taiteellisena johtajana toimii Kyösti Kallio.
Selkeää dramaturgiaa ja hyvää energiaa
Ateenan tyranni, herttua Theseus ja amatsonien kuningatar Hippolyta ovat menossa naimisiin. Silminnähtävässä kansalaisbarometrissä hovin suosio on alhainen. Theseus järjestää samaan aikaan hovimies Egean tyttären Hermian naimakauppoja, joten tyrannilla on kädet täynnä työtä.
Hermia on rakastunut Lysanderiin, mutta isä on valinnut hänelle Demetriuksen, jota puolestaan palvoo Hermian nuoruuden ystävä Helena. Kun tähän lisätään vielä aina yhtä epälooginen rakkauden elementti ja erilaset otukset, on härdelli valmis. Kukkaisia taikatippoja silmiin ripotteleva Puck on kuin nykypäivän ekstaasihuumeet, tiktokit, somevideot ja tekoäly, jotka muokkaavat todellisuutta.
Altti Kiurun dramaturgia on selkeä, ja hän on saanut innostuneet näyttelijänsä runomittaan sisälle. Teksti soljuu vaivattomasti ja luontevasti. Hyvää tekstin hallintaa koko näyttelijäkaartilla – etenkin nuorilla rakastavaisilla Hermialla (Anna-Maria Siipola), Lysanderilla (Lauri Puranen), Demetriuksella (Arttu Kivinen) ja Helenalla (Jenna Salmela) sekä notkeasti liikkuvalla, ilkikurista maahista, Puckia näyttelevällä Jere Röysköllä.
Koko porukka kiitää tilanteesta toiseen hienolla energialla. Erityishatunnosto tupla- ja triplaroolien raatajille!
Hymyilyttää. Rakkauden sotkut ovat ihka samoja kuin tänäkin päivänä. Ihmiset rakastuvat vääriin ihmisiin, jättävät, pettävät. On takertuvaa rakkautta, unelmia, toiveita, intohimoa, kostonhimoa ja ulkonäköpaineita.
Alkuun päästyään näytelmä lämpenee, ja kohta lennetään.
Jos näytelmän nimi on Kesäyön uni, voi olettaakin, että siinä nukutaan paljon, ja näin myös tehdään. Juonen etenemisen kannalta se on kätevää. Se on kuin ylhäältä tuleva deus ex machina, jonka avulla juonta kuljetetaan eteenpäin ja esiin pongahtavat sotkut saadaan nopeasti selvitettyä.
Ylhäiset ja alhaiset
Kesäyön unessa on myös toinen, kevyen pinnan alla oleva yhteiskunnallinen taso, jota ei mitenkään alleviivata. Viitteitä siitä kyllä annetaan jo käsiohjelmassa, jossa näytelmäseurueen nimitys on ”Palkkamurhaajat”. Hyytävää työtä tekevät Anna Czaplicki, Mauri Hakanen, Iisa Kivelä, Luka Mäntylä ja Eija Vasenius.
Yhteiskunnan kahtia jakautuminen näkyy jo muualla, mutta myös meillä, maailman onnellisimman kansan keskellä.
”Kesäyön uni näyttää, miten kohtalon virittämiä kieliä soitetaan. Se on myös tarina rakkaudesta ja vallasta. Tämän aiemmista poikkeavan sovituksen keskeisen elementin syntyhetki oli 16.2.2024, kun maailma kuuli venäläisen oppositiojohtaja Aleksei Anatoljevitš Navalnyin kuolemasta”, kirjoittaa näytelmän ohjaaja Altti Kiuru käsiohjelmassa.
Shakespearen monissa näytelmissä näytetään sekä ylhäisiä että alhaisia, viisaita ja tomppeleita, hyviä ja huonoja. Tyranni voi kuitenkin aina päättää mitä tehdään, kenelle kelloja soitetaan ja kuka on sovelias olemaan valtakunnassa. Hän voi määrätä ”tottelemattoman” naisen luostariin tai ”ikävän” ihmisen kuolemaan.
Siuron Koski-Teatterin esitystä voi katsoa kauniin kesäillan viihdyttävänä komediana, tai poimia alatekstistä vakavampaa, rohkeuteen ja rakkauteen liittyvää teemaa.
Tiesittekö, että suomalaista kesäteatteria ollaan syksyllä esittämässä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Kannatan.
Maarit Saarelainen
maaritti [at] saunalahti.fi
William Shakespeare: Kesäyön uni
- Suomennos Lauri Sipari
- Ohjaus Altti Kiuru
- Lavastus Mauri Hakanen
- Pukusuunnittelu Katri Innanmaa
- Äänisuunnittelu ja musiikki Kyösti Kallio
- Äänitekniikka Luukas Kallio
- Graafinen suunnittelu Luka Mäntylä
- Maskeeraussuunnittelu ja naamiot Elian Seppälä
- Kuiskaaja ja järjestäjä Maria Piiparinen
- Tuottajat Tuula Arponen ja Noora Koski-Kivinen
- Rooleissa Arttu Kivinen, Lauri Puranen, Jenna Salmela, Anna-Maria Siipola, Anna Czaplicki, Enni Väätänen, Roope Keski-Korpela, Aino Heiskanen, Amanda Peltomaa, Jere Röyskö, Mauri Hakanen, Lotta Leppäniemi, Luka Mäntylä, Iisa Kivelä, Eija Vasenius
Ensi-ilta Siuron Koski-Teatterissa Nokialla 12.7.2024. Esityksiä 11.8. asti. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijät pitävät interaktiivisen murhamysteerin pinnalla – arviossa Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa
TEATTERI | Tuulensuun Palatsin interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.
Vie sie, mie vikisen vai reilusti synnytystalkoot – arviossa SuomiFilmin salaiset kansiot
TEATTERI | Entä jos Tuntemattoman Koskela olisikin synnyttävä nainen urakoimassa uutta tykinruokaa?
Porilainen Rakastajat-teatteri on sovittanut Rosa Liksomin Everstinnasta vahvan ja omaäänisen monologin
TEATTERI | Rosa Liksomin tekstistä on sovitettu porilaisteatterissa omaääninen monologi, joka pitää vakuuttavalla näyttelyllä otteessaan kaksi tuntia.