Kuva: Tommi Mattila
TEATTERI | Kolme naista tapaa kuolinsiivousta tekevän leskirouvan luona. Sari Siikanderin ohjaama näytelmä on nautinnollista kesäteatteria.
”Näyttelijöiden ammattitaito tekee näytelmästä hauskan ja toimivan.”
ARVOSTELU
Vielä ehtii
- Ohjaus: Sari Siikander
- Rooleissa: Katariina Kaitue, Tiina Weckström, Jaana Saarinen, Juhani Laitala, Kirsi Ylijoki, Sauli Suonpää
- Ensi-ilta: Heinolan kesäteatteri 13.6.2024
Kolme ikääntynyttä naista tapaa aina maanantaisin lounaalla leskirouva Mariannen luona, jolla on isoin kämppä. Marianne tekee kuolinsiivousta ja törmäilee muistoihin.
Mariannen luona syödään, juodaan ja pelataan bridgeä. Pelikaverit ovat Säde, Annakaisa ja tämän serkku Peter. Peter ei tosin osaa pelata; hän on sekä oppilas että pettymys.
Marianne on suorapuheinen ja räväkkä emäntä, jolle viina maistuu. Hänellä on kaksi aikuista tytärtä, joista toinen on apuna talousasioissa ja toinen kadoksissa. Marianne nimittää itseään passiiviseksi puumaksi, jollaiseksi tunnistaa itsensä jokainen nainen, jolla toimii sekä näkö että ajatus, mutta joka ei halua enää sotkea elämäänsä tiukkaan parisuhteeseen.
Säde on joukosta ainoa, joka on säästynyt avioliitolta, mutta tietää suhteiden ilot ja olot. Hän on niin sanottu sivusuhde Mariannen aviomiehelle Erkille.
Marianne tarvitsee kotiapua, mutta ei huoli sitä tavallista, kaupungin tarjoamaa. Annakaisalla on mies, joka ei osaa mitään ilman häntä, ja Säde tahtoo Peterin. Tommi saapuu, koska Annakaisa on hankkinut tämän vaihtamaan eteisen lampun. Nuori mies auttaa naisia löytämään itsestään puhtia ja tahtoa tehdä päätöksiä ja olla maailmassa mukana.
* *
Ruotsalaisen näytelmäkirjailijan Carin Mannheimerin kirjoittaman Vielä ehtii -näytelmän teemoja ovat ikääntyminen ja sen tuomat haitat ja mahdollisuudet. Näitä käsitellään huumorilla.
Pari- ja ihmissuhdesotkussa on kaikki ainekset, ja hahmoista jokainen saa kohdata muutaman totuuden omasta elämästään ja itsestään. Jokainen tahtoo, menettää, saa ja antaa jotakin.
Ajankohtaisiksi tapahtumat on saatu Liisa Urpilaisen suomennoksessa, jossa näkyy ja kuuluu palvelujen huononeminen ja palvelualan toimijoiden vähyys. Ystävät ja puolisot ovat ratkaisu niin kauan kuin he jaksavat.
* *
Näyttelijöiden ammattitaito tekee näytelmästä hauskan ja toimivan. Ohjaaja Sari Siikander on osannut valita oikeat henkilöt oikeisiin rooleihin.
Vahvan naiskuvan tekevän Tiina Weckströmin (Marianne) pyörittää tahtipuikkoa onnistuneesti ja osittain tahdittomasti, mutta rakentaa samalla onnistuneen muotokuvan kuolevaa haikailevasta naisesta, joka kulkee kohti uutta, itsenäistä alkua.
Ilmeikäs ja vetreästi liikkuvan Katariina Kaituen Säteelle kelpaisi kuka tahansa mies – täysin omaksi, edes kerran – mutta aina joku muu ehtii ensin.
Jaana Saarisen Annakaisa on pettymyksen perikuva, miehensä omaishoitaja, ollut koko avioliiton ajan, kunnes hoitokodin kaksio odottaa ja nainen ottaa elämänsä haltuun.
Sauli Suonpään Tommi täyttää naisten toiveet miesten ulkoisen olemuksen suhteen ja samalla muistuttaa naisia ystävyyden merkityksestä.
Juhani Laitala (Peter) piirtää jälleen luotettavasti ja rauhallisesti elämässään rohkeasti etenevän miehen muotokuvan.
Kirsi Ylijoki (Kristiina ja Saara) on äitinsä toilailujen ymmärtäjänä uskottava.
* *
Vielä ehtii muuttuu alun rauhallisesta sanojen heittelystä vauhdikkaaseen toimintaan, laatukomediaksi. Tarina kulkee hiukan epätavallisin kääntein ja kertoo ikääntymisen ongelmista, kuuluvalla äänellä ja vauhdikkaalla liikunnalla.
Esitys on kesäteatterin aatelia, helppo katsoa ja kuunnella. Katsoja viihtyy, iästä riippuen, joku uskossa tai toivossa tulevaisuudesta. Vähemmällä iällä pelon ja epätoivon voi ohittaa rankalla huumorilla, kavereiden kesken.
Maija Kääntä
Esityksiä Heinolan kesäteatterissa 28.7.2024 asti. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijät pitävät interaktiivisen murhamysteerin pinnalla – arviossa Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa
TEATTERI | Tuulensuun Palatsin interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.
Vie sie, mie vikisen vai reilusti synnytystalkoot – arviossa SuomiFilmin salaiset kansiot
TEATTERI | Entä jos Tuntemattoman Koskela olisikin synnyttävä nainen urakoimassa uutta tykinruokaa?
Porilainen Rakastajat-teatteri on sovittanut Rosa Liksomin Everstinnasta vahvan ja omaäänisen monologin
TEATTERI | Rosa Liksomin tekstistä on sovitettu porilaisteatterissa omaääninen monologi, joka pitää vakuuttavalla näyttelyllä otteessaan kaksi tuntia.