Kuvat: Niclas Mäkelä / Otava
KIRJAT | Näyttelijäkaksikko Minna Kivelän ja Ria Katajan teos tulvii huumoria, jossa ei säästellä mitään eikä ketään.
”Ikääntynyt nainen ei viitsi pidätellä arvioidessaan muita, naisia ja erityisesti miehiä.”
ARVOSTELU
Minna Kivelä & Ria Kataja: Tuula ja Pirkko Fugessa
- Otava, 2024.
- 250 sivua.
Näyttelijät Minna Kivelä ja Ria Kataja ovat näytelleet Tuulaa ja Pirkkoa pitkin poikin Suomen maata. He kertovat tarinoita kahden ”ikääntyneen naisen” kohtaamisista ja ongelmista, enimmäkseen sukulaisten kanssa, mutta myös naapurusto ja yhteiskunta saavat osansa.
Tuula ja Pirkko ilmoittavat olevansa ”klassikoita”, eivät vanhoja. He ovat nopean laskutoimituksen mukaan noin 85-vuotiaita. Lavalla he ovat varsin vauhdikkaita ja esitykset lihallistavat nämä kaksi puheliasta naista, räävittömien sanontojen saattamina.
Kivelän ja Katajan luomat hahmot on nähty lavoilla 9-osaisena komediasarjana Kahden markan mummot – todella karmeeta -show (2020). Tuula ja Pirkko – meil on aina Toro (2021) ilmestyi lavalle Pentti Järvisen käsikirjoittamana Punkkuelämää-esityksen jälkeen ylimääräisenä kiitoksena.
Kirjaksi asti tarinat päätyvät hyvästä syystä; niillä voi hauskuttaa niitäkin, jotka eivät esityksiin pääse.
Tuula ja Pirkko Fugessa (Otava, 2024) esitellään ensimmäisenä osana sarjaa, jossa nämä ”klassikot” seikkailevat.
Ensimmäisessä kirjassa naiset lähtevät Fuengirolaan, syystä. Tuulaa uhkaa poika hoitokodilla ja Pirkko haluaa vaihtaa sukulaiset mieleisekseen. Hän tekee DNA-testin ja toivoo parasta. Tytär on aina jossakin eikä tapaa äitiään tai vastaa puhelimeen. Tuula ja Pirkko asuvat Ala-Vittulassa. Harrastuksenaan heillä on marketin pelikoneiden hakkaaminen, naapuri Toropaisen harmiksi.
Kirja tulvii huumoria, jossa on paljon sanottavaa ja jossa on hetkittäin oivaltavia huomioita kokeneiden elämästä. On valittu vapaus, unelmat ja itsemääräämisoikeudet ja seurauksena on hoopoutta, elämäniloa, tajunnanvirtaa ja yllätyksiä.
Kielessä vilahtelevat omintakeiset sanonnat ja reippaat kirosanat. Ikääntynyt nainen ei viitsi pidätellä arvioidessaan muita, naisia ja erityisesti miehiä.
Odotukset lämpimistä päivistä Fuengirolassa ovat korkealla, ollaanhan sitä elämäntapanaisia, joilla ei ole pidäkkeitä eikä estoja.
Naiset eivät jää seinäkukkasiksi missään tilanteessa eikä heillä ole ongelmia liikkumisen kanssa. ”Fugen” baarit, ravintolat, rannat ja hotellit saavat samalla arvion tarjoamisistaan niin henkisten kuin ruumiillisten tarpeiden osalta.
Elämän mies määritellään niin, että ensin luetellaan ne kymmenen entistä poikaystävää ja vasta sitten se suurin, Sean Connery. Näin käy, kun on elänyt tarpeeksi kauan. Tuula ja Pirkko ovat kuin ikääntyneet Todella upeeta -sarjan Edina ja Patsy.
* *
Kivelä ja Kataja osaavat paitsi näytellä myös kirjoittaa. Huumori on suoraa, suorempaa kuin yleensä. Kirja on helppolukuinen ja yllättävä, koska useimmat sanonnat ovat kirjailijoiden omia. Väännökset jo aikaisemmista sanonnoista ovat kekseliäitä; ”I want alcohol”, pyytää Tuula tarjoilijalta tämän tiedustellessa mitä hän haluaa. Tuosta tarjoilija tunnistaa asiakkaan suomalaiseksi: ”Kiitos, hyvää päivää, perkele” ja yhteinen kieli on löytynyt.
Tuula ja Pirkko Fugessa on persoonallinen kertomus nykyisistä ikäihmisistä ja matkailun mahdollisuuksista. Tapahtumat lienevät tuttuja lomailijoille, joilla on suuria odotuksia, jotka joko toteutuvat tai sitten eivät.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sitkeä Jussi -tietokirja tarjoaa sujuvaa luettavaa kotimaisen elokuvapalkinnon tarinasta
KIRJAT | Matti Rämön ja Anton Vanha-Majamaan ainutlaatuiseen kirjaan mahtuvat sekä Jussien että monien vuosikymmenien suomalaisen elokuvan historia.
Mitään ei enää jätetä sanomatta, vaikka ”mitään ei enää saa sanoa” – arviossa Politiikan pinnan vangit
KIRJAT | Politiikantutkija Yannick Lahden ja politiikantoimittaja ja kirjailija Matti Mörttisen kirja ei ole mikään kevyt pintaraapaisu, vaikka se on myös hauskaa luettavaa.
Ihmisvihaajan muistelmat – arviossa Bella Mackien Näin päästin perheeni päiviltä
KIRJAT | Grace Bernard istuu vankilassa murhasta, jota ei tehnyt, mutta ei kuudesta murhasta, jotka teki.
Kuolemaa käsittelevissä runoissa sykkii elämänilo – arviossa Anja Erämajan Joku menee aina ensin
KIRJAT | Anja Erämajan kuudes runoteos on rytmin ja terävien havaintojen juhlaa. Erämaja täyttää runot osuvilla huomioilla milloin mistäkin.