Alan Ritchson ja Emily Mithcell. Kuva: Marble Oy
ELOKUVA | Hilary Swankin tähdittämä tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo sairaiden ja heidän lähipiirinsä arjesta Yhdysvalloissa.
”Joskus ihminen osaa olla toiselle hyvä, ainakin elokuvissa.”
ARVOSTELU

Ordinary Angels
- Ohjaus: Jon Gunn
- Pääosissa: Hilary Swank, Alan Ritchson, Nancy Travis, Amy Acker, Emily Mitchell
- Ensi-ilta: 10.5.2024
Parturi-kampaaja ja osa-aika-alkoholisti Sharon Stevens yrittää löytää tarkoituksen elämälleen. Ilo ilman viinaa on häneltä hukassa, jälleen kerran. Hän lukee lehdestä 5-vuotiaasta Michellestä, sairaasta tytöstä, joka on menettänyt äitinsä. Eletään vuotta 1993 Kentuckyssa, Louisvillessa.
Sharon päättää osallistua hyväntekeväisyyteen, rahankeruuseen, jolla saadaan hankittua pienelle Michellelle uusi maksa ja käynnistettyä hoidot.
Michelle asuu tiukkapipoisen, vakavan isänsä Edin ja sisarensa kanssa. Ed Schmitt ei ole ensin onnesta soikeana saadessaan Sharonin lähipiiriinsä. Sharon on vahva ja osaa vaatia sekä tehdä asioita. Sharon haluaa auttaa Michelleä ja olla vihdoinkin jotain, enimmäkseen itselleen.
Ajan kanssa molemmat aikuiset auttajat oppivat olemaan aikuisia ja toimimaan niin, etteivät sotke suhteeseen omia tunne-elämän ongelmiaan.
Ordinary Angels -elokuvassa on aiheellista kritiikkiä amerikkalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä. Järjestelmä toimii yhä rahalla ja vakuutuksilla. Isällä ei ole sairausvakuutusta ja luottokorttirajat paukkuvat, mutta hänellä ei näytä olevan hätää.
Yhteiskunnan toimintojen arvostelu on tässä elokuvassa vähäistä. Kysymys onkin totuudesta, joka ei ole sadan vuoden aikana muuttunut mihinkään, arvostelusta huolimatta. Elokuvassa on välillä epätodellisia odotuksia jostain paremmasta
Uskonnollisuus on läsnä, mutta se ei voi eikä saa olla ainoa vaihtoehto parantumiseen. Kaikenparantava rukous lienee tavallista, kun mikään muu ei onnistu.
Ohjaaja Jon Gunnilla on takanaan parikin uskonnollista elokuvaa, Do You Believe? (2015) ja The Case for Christ (2017), jotka kertovat hänen ajatusmaailmastaan.
Hilary Swank. Kuva: Marble Oy
Ehkä tämä elokuva on tarkoitettu ilahduttamaan ja luomaan uskoa elämään. Joskus ihminen osaa olla toiselle joskus hyvä, ainakin elokuvissa. Välillä on vaikea uskoa tarinaa todeksi. Elämä on joskus tarua ihmeellisempää.
Näyttelijät ovat paikallaan ja osaavat esittää vaivattomasti aidon oloisia ihmisiä.
Alan Ritchson (Ed) on vahva isänä ja elättäjänä, joka kaipaa kuollutta vaimoaan, mutta osaa myös jatkaa eteenpäin. Oscarillakin palkittu Hilary Swank (Sharon) antaa keveämmällekin tarinalle uskottavuutta.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Isabelle Huppert piirtää muotokuvan tylsistyneestä miljardööristä – arviossa Maailman rikkain nainen
ELOKUVA | Thierry Klifan ohjaama ensi-iltaelokuva pohjautuu L’Oreal-kosmetiikkajätin perijättären Liliane Bettencourtin tarinaan.
Rankka ystävyyden kuvaus – arviossa Jarmo Lampelan ensi-iltaelokuva Don Quijote Barcelonassa
ELOKUVA | Ollin ja Llucin tapahtumarikas matka Barcelonan kaduilla kuvaa rankalla tavalla ystävyyttä. Juha Kukkonen on näyttelijänä vahva tunnelmien tulkki.
Christopher Nolanin The Odyssey on koko järkäle elokuvaksi – Fantasiaa ja kuvauspaikkojen realismia
KIRJAT | Christopher Nolanin ensi-iltaelokuvaan kohdistuvat odotukset ovat olleet suuria kuin Assuanin pato.
Syntyvä elokuvataiteilija käyttää aineistona perhettään unkarilais-kanadalaisessa elokuvassa Blue Heron
ELOKUVA | Kerrontaratkaisuiltaan konstikas Blue Heron tekee vaikutuksen kuvauksellaan kasvamisesta ongelmanuoren perheessä.



