Virastokauhua ja 160 merkkiä pitkiä lahjoja – testissä Elinsolu-runopuhelin

Kuva: Eli Harju

Eli Harju, teksti

Päättyneet ovat päivät, joina innokas tekstailu kavereille kutsui Mattia kukkaroon ja kännykän räplääminen tarkoitti sitä, että on asiaa toiselle ihmiselle. Nykyään puhelinlasku on monelle vakiokokoinen, kännykkä-sanaa ei enää käytetä ja puhelimen räpylöinti on enimmäkseen yksinäistä selailua. Se kutsuu useammin tyhjentämään kukkaronsa oikeaksi ihmissuhteeksi naamioituun vaikuttajamarkkinointiin kuin vaihtamaan ajatuksia kenenkään kanssa. 

Tekstiviestit olivat aikanaan varsinkin nuorison suosima vertaiskommunikointikeino. Tänä vuonna olen kuitenkin saanut tekstareita vain työasioissa, eläinlääkäriltä ja Kelasta. Vieläkö kirjekuori-ikoni puhelimen ruudulla voisi herättää samaa ilahtumista kuin noina nostalgisina aikoina?

Henkilökohtaiset muistamiset ovat siirtyneet pikaviestipalveluihin, mutta Haaras-pienkustantamon pyörittämä Elinsolu-niminen runopuhelinpalvelu lähettää viiden euron kuukausihinnalla kaksi runotekstaria viikossa. Runopuhelin lupaa kotisivullaan ”pitää lääkärin loitolla” ja pyrkivänsä tekemään elämästä vähän kiinnostavampaa. Runot ovat aikaisemmin julkaisemattomia ja ne on tuottanut Haaras-kollektiivi, sen tarkemmin kirjoittajia ei yksilöidä.

Ei muuta kuin runojalkaa toisen eteen. Kokeilen Elinsolu-runopuhelinta kaksi viikkoa.

* *

Ensimmäistä runotekstaria odotan lähes kohtuuttomalla jännityksellä. Haaras on minulle ennestään tuntematon, ja monen muun tavoin väittäisin mielelläni nöyrästi, että en tiedä runoudesta oikein mitään. En siis tiedä, mitä oikeastaan odotan, mutta osaan minä vielä tekstiviestejä lukea.

Viesti tulee torstaina lounasaikaan. Koska olen niin ikään monen aikalaiseni tavoin tottunut pitämään puhelimen äänettömällä, luen sen vasta myöhemmin iltapäivällä.

Runo on lyhyt, mutta kaunis. Se puhuu rakkauden ja ajan painosta.

* *

Tekstarit jatkavat saapumistaan hiukan vaihteleviin aikoihin, vaihtelevan mittaisina. Kun jokapäiväistä mediamaisemaamme ohjaavat mieltymyksiimme virittäytyneet algoritmit, nautin siitä, että runopuhelin osaa yllättää. En tiedä tarkalleen, kuka runon on kirjoittanut, ja tuskinpa hänkään tietää mitään minusta. Runoja ei ole tarkoitettu minulle, vaan kenelle tahansa.

Tästä ja omaan lukutaitooni liittyvistä ennakkoluuloista huolimatta ymmärrän jokaisen runon. Kokeilujaksoni aikana Elinsolun lähettämät runot ovat ajattomia, toteavia ja helposti lähestyttäviä. Niissä on tahdikasta sanaleikittelyä, kielenkäytön iloa, ja jokaisessa jotain samaistuttavaa. Vieraalta vieraalle tulevissa viesteissä on paljon enemmän inhimillisyyttä kuin siinä, mitä sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut eteeni syytävät, koska uskovat minun pitävän siitä.

Kokeiluni ei aivan riitä karistamaan tekstiviesteihin nykyään liittyvää hämmennystä. En ehdi tottua siihen, että kirjekuoren kuvan takana saattaakin toimintaani vaativan virastoviestinnän sijaan olla noin 160 merkkiä pitkä lahja tuntemattomalta. Kiinnostavammaksi elämä sen sijaan muuttui, vaikkakin vain kahtena lyhyenä hetkenä viikossa. Mobiilimaailma tarjoaa loputtomasti 15 sekuntia kestäviä dopamiiniryöppyjä, joten tekee ehdottomasti hyvää tulla välillä ajateltavaksi tehdyn tekstin yllättämäksi.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua