#1 The Hearing – I Hear You, We Hear You!

Pintandwefallista musiikkikartoille ponnistanut Ringa Manner on ollut mukana monessa yhtyeessä ja produktiossa, näkyvimmin Ruusuissa. The Hearingissä hän kuitenkin toimii yksin. Keskellä piuhaviidakkoa operoiva artisti luo musiikin livenä syntetisaattoreilla, mikserillä, rumpukoneella ja samplerilla – sekä äänellään.

The Hearingin alkuaikojen looppipedaalikokeilu on kasvanut moderniksi elektroniseksi popmusiikiksi, joka ammentaa popmelodisuuden ohella muun muassa teknosta ja klubimusiikista. Mannerin vahva ja tunnistettava lauluääni tuo kosolti lämpöä ja persoonaa musiikkipalettiin. Kolmannella albumillaan Demianilla (25.10.2019) Manner liikkuu kohti aiempaa mietitympää soundia. Ilkka Valpasvuo

The Hearing Pakkahuoneella to 3.10. klo 20.30. Myös Maustetytöt (21.30) ja Pariisin Kevät (22.45). Liput 22,50/25 euroa.

#2 New Ro – naisenergiaa sarvet päässä

New Ro on yksi tämän hetken kiinnostavimmista kotimaisista pop-artisteista – jopa siinä määrin, että kiinnostuksen voisi hyvin kuvitella kantavan myös Suomen rajojen ulkopuolella. Näin on toki hänestä sanottu ennenkin, sillä vaikka New Ro on vasta 27-vuotias, hänellä on jo yksi laulajanura takana. Ronja Stanley tunnettiin aiemmin taiteilijanimellä Ronya, ja hänelle povattiin kansainvälistä menestystä. Levytyssopimuksen Warnerin kanssa hän solmi jo 16-vuotiaana.

Ronja Stanley on puhunut haastatteluissa avoimesti ihmissuhdeongelmistaan ja kokemuksistaan musiikkibisneksessä. Muutaman vuoden tauko ja nimenvaihto vaadittiin, jotta laulaja löysi itsensä uudelleen. Ja nyt New Ro laulaa selvästikin siitä, mistä haluaa laulaa. Seksistä, ihmissuhteista – ja tuoreella Guns-sinkullaan myös aseellisesta väkivallasta.

Uusi Tampere -festivaaleilla heinäkuussa sarvet päässä esiintynyt New Ro oli kovatasoisen festivaalin valopilkkuja. Kun Stanley kertoo olevansa itse paras seksikumppaninsa ja laulaa ”I wanna fuck myself”, siinä ei ole mitään härskiä tai tuhmaa. Sekä kappaleissaan että välispiikeissään New Ro kertoo seksuaalisuudesta luontevasti, hauskasti, itseironisestikin.

Siinä missä #metoo-liike on tuonut näkyväksi naisten kokeman ahdistelun, New Ron edustama pussy power ilmentää seksuaalisuuden positiivista energiaa ja voimaannuttaa naisia kertomaan omista haluistaan. Kaarina Lehtisalo

New Ro Olympiassa ke 2.10. klo 22.30. Myös Onni Boi (19.30), Jesse Markin (20.30), Iron Country Sisters (21.30) ja Detalji (23.30). Liput 9,50/10 euroa.

#3 Maustetytöt – psykiatriselle osastolle

Anna ja Kaisa Karjalaisen yhtye Maustetytöt ei enää kaipaa esittelyjä. Noste on ollut viime kevään ja kesän aikana suurta. On melko poikkeuksellista, että yhtye oli pinnalla jo ennen ensimmäistäkään julkaisuaan.

Maustetyttöjen rappioromantiikka selkeästi iskee suomalaisiin. Helmikuussa yhtye julkaisi debyyttisinglensä Tein kai lottorivini väärin. Kappale on saanut radiosoittoa ja Spotifyssa sitä on kuunneltu yli miljoona kertaa. Myös kappaleesta julkaistu musiikkivideo on kerännyt Youtubessa lähes miljoona näyttökertaa. Kesällä julkaistiin myös yhtyeen ensimmäinen fyysinen julkaisu, single, jolta löytyvät kappaleet Tein kai lottorivini väärin ja Se oli SOS. Single julkaistiin seitsemäntuumaisena vinyylinä ja myytiin loppuun jo ennakkoon.

Maustetytöt on siitä erikoinen yhtye, että se voi käydä heittämässä keikan yhtä hyvin iskelmäfestareilla kuin esimerkiksi Flow’ssa. Helmikuussa yhtye esiintyi Tampereella Valoa Festivalin yhteydessä ilmaiskeikalla O’Connell’sissa. Nyt puitteet ovat aika paljon isommat, sillä yhtye soittaa Pakkahuoneella.

Maustetyttöjen debyyttialbumi Kaikki tiet vievät Peltolaan julkaistaan 25.10.2019. Peltola on muuten Oulussa sijaitseva psykiatrinen osasto. Tuomas Mustalahti

Maustetytöt Pakkahuoneella to 3.10. klo 21.30. Myös The Hearing (20.30) ja Pariisin Kevät (22.45). Liput 22,50/25 euroa.

#4 Elsi Sloan – koukkuselkäkin suortuu

Aina välillä tulee vastaan sellaisia pidättelemättömiä artisteja, jotka hyvin nuorena saavuttavat jonkun sellaisen läsnäolon ja puhuttelevuuden asteen esiintymisissään, että – miten se nyt sanotaan – vanhakin nyt nuortuu tai kyyninenkin herkistyy.

Elsi Sloanin keikoilla vilpittömyys ja musiikin tekemisen riemu paistaa läpi niin pakottomasti, että siitä on vain pakko nauttia. ”Koen vain puhdasta iloa”, minulle kuvailtiin ensikokemusta Elsi Sloanin livepreesenssistä. Ja näinhän se kerta kaikkiaan on.

19-vuotiaan Elsin sävellyksissä kohtaavat ohjelmatoimiston mukaan muun muassa ”arjen tarinat, oivallukset ja luova hulluus”. Mainoslause ei ehkä ihan tavoita sitä kepeää ja hyväntuulista mutta kuitenkin painokkaan tarkkaavaisuuden läpitunkemaa näkemystä niistä pienistä lukemattomista yksityiskohdista, joista maailmamme (ja lähtökohtaisesti tietenkin Elsin oma nuoren ihmisen maailma) koostuu. Nämä tarinat, tunnelmat ja kokemukset Elsi Sloan on uuttanut kappaleisiinsa ja tarjoilee ne yleisölle pakottomasti ja vastaansanomattomasti, eikä totisella ja tylsällä aikuisuudella ole siellä sijaa. Lari Aaltonen

Elsi Sloan G Livelab Tampereessa pe 4.10. klo 21. Myös Puuluup (22.00) ja Tuuletar (23.00). Liput 20 euroa.

#5 Benjamin – kielivaihdoksen jälkeen

Kaikki artistit eivät lähesty menestystä samasta suunnasta. Jos niin sanottuun ennen vanhaan perustettiin bändi, opeteltiin soittamaan, tehtiin keikka, tehtiin demo, saatiin sopimus ja aloitettiin kiito kohti taivaita, tällä vuosikymmenellä menestystä on saapunut tavoittelemaan kokonainen sukupolvi nuoria, jotka ovat jo tehneet itsestään suosittuja. Mutta eivät musiikin saralla.

Tunnetuimmat lienevät Arttu Lindeman, Sara Maria Forsberg eli SAARA ja Lost In Musicissa torstaina esiintyvä Benjamin Peltonen.

Olen nähnyt 22-vuotiaan Benjaminin livenä kerran, aika tarkkaan vuosi sitten eräässä yritystilaisuudessa. Hän esitti singbackinä kaksi uutta biisiä, joista toinen oli juuri julkaistu Naarmuja. Kieli oli vaihtunut englannista suomeen, eli artistin ura oli niin sanotusti relaunchattu.

Benjamin näytti seksikkäältä ja onnelliselta, esiintyi itsevarmasti ja oli harmillisen keskinkertainen. Varsinkin hänen lauluntaitonsa – yhä suht tärkeä ominaisuus popparille! – jätti toivomisen varaa. Lavalla ei tanssahdellut supertähti vaan aloittelija, vaikka Benjaminilla olikin ollut levytyssopimus jo neljän vuoden ajan.

Torstaina Olympiassa nähdään, onko Benjamin Peltosesta kasvanut jotain sellaista, josta suomalainen levyteollisuus haaveilee, vai onko hän jäämässä vain yhdeksi sometähdeksi, joka ei onnistunut breikkaamaan laulajana. Antti Granlund

Benjamin Olympiassa to 3.10. klo 20.30. Myös Costee (21.30), Pasa (22.30) ja Erki Pärnoja (23.30). Liput 12/14 euroa.

#6 Antti Autio – kokoontumismusiikkia introverteille

Antti Autio soittaa bändinsä kanssa juuri sellaista musiikkia, jota olet toivonut – jos siis olet toivonut romanttista tunteista, unelmista, haaveista, pettymyksistä, linnuista ja sadesäästä kertovia folkrocklauluja, jotka on sävelletty, sovitettu ja soitettu ensiluokkaisesti, ja joissa soi akustinen kitara sekä jouset.

Aution ensimmäinen levy Minä tuon mukanani sateet herätti kiinnostusta ja huomiota ilmestyessään kaksi vuotta sitten. Lokakuun puolessa välissä ilmestyvää Pihalla tuulee taas -albumia odotellaan siinä määrin innokkaasti, että Autiota on haastateltu isoihin medioihin ”tulevaisuuden nimenä”.

Antti Autio on kertonut haastatteluissa olevansa ujo. Aution musiikkia voisikin kutsua kokoontumismusiikiksi introverteille. Sanoitukset on tehty tosissaan ja niissä on runollista painokkuutta, joka tarvittaessa irtoaa musiikista, jos sellaista haluaa. Sanat kuitenkin myös soivat. Aksu Piippo

Antti Autio Tullikamarilla pe 4.10. klo 22. Myös SKII6 (21.00), Le Fvbelos (21.30), Elias Gould (22.30), Olivera (23.15), Gabriel Lion (23.45), Lauri Haav (00.30), JVG (01.00) ja Pastoripike (02.00). Liput 27,50/28 euroa.

#7 Jesse Markin – helmee, tiäksää

Olen nähnyt suomalaisen rytmimusiikin tulevaisuuden, ja se on Jesse Markin. Markin ihastutti jo vuosikymmen sitten sulavalla flowllaan Megaphone State -hiphop-kokoonpanossa. Viimeisen vuoden aikana ilmestyneet soolokappaleet ovat esitelleet vielä monipuolisemman musiikintekijän, joka laulaa herkän sielukkaasti ja ottaa sanoituksillaan kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin, mutta tuntee myös urbaanin klubimusiikin tanssittavamman puolen.

Markinin intensiivisiä keikkoja seuratessa on helppo unohtaa, että live-kokoonpano on koottu vain muutamia kuukausia sitten. Tuottaja Totte Rautiaisen tyylillä rakentaman pohjan päälle kitaristi Nicolas ”Leissi” Rehn soittaa yhdessä hetkessä räjähtävästi ja seuraavassa harkitun säästeliäästi. Markinin hikisellä Flow-festivaalin keikalla (edelleen tarjolla Yle Areenassa) omat rytmikkäät mausteensa mukaan naputteli itse Teppo Mäkynen.

Markin on tuoreeltaan valittu Suomen edustajaksi ensi tammikuun Eurosoniciin, joka tunnetaan yhtenä kansainvälisesti tärkeimmistä showcase-festivaaleista. ”Helmee, tiäksää”, kuten muun muassa Viljakkalassa ja Hervannassa asunut artisti itse saattaisi todeta. Olli Sotamaa

Jesse Markin Olympiassa ke 2.10. klo 20.30. Myös Onni Boi (19.30), Iron Country Sisters (21.30), New Ro (22.30) ja Detalji (23.30). Liput 9,50/10 euroa.

#8 Detalji – pelkoa, kiimaa, paniikkia

Näin Detaljin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran viime vuoden Uusi Tampere -festivaalilla. Taiteilijanimihän on aika kamala – ”Detalji” herättää välittömästi mielikuvan ankeimmasta ja kankeimmasta mahdollisesta maakuntien räppisankarista – joten olin enemmän kuin ilahtunut, että sen takaa paljastui yksi kiinnostavimmista uusista suomalaisista elektronisen musiikin tekijöistä vuoteen.

Keikasta on jo reilu vuosi, joten en muista siitä kovinkaan eksakteja yksityiskohtia (huomatkaa, en kirjoittanut tähän leikkisästi: ”detaljeja”). Joudun siis turvautumaan Aamulehdelle kirjoittamani keikkareportaasin faktalaatikosta löytyvään syväanalyysiin: ”Krista Myllyviita ihastutti hengästyttävällä keikallaan, joka singahteli arvaamattomasti 1990-luvun alun rave-teknosta maalailevaan taidepoppiin ja konsolipelimusiikkiin.”

Suurin osa Detaljin eli helsinkiläisen Krista Myllyviidan julkaisemasta musiikista on paketoitu tänä vuonna julkaistuille EP-levyille Ravenous ja Sex. Niiltä löytyy yhteensä seitsemän kappaletta, jotka ovat kaikki hyviä – siis minun mielestäni, mutta hyvin monen mielestä eivät varmastikaan ole. Mitenkään mukavaa tai turvallisuushakuista Detaljin musiikki ei nimittäin ole, mikä on vain hyvä juttu. Hot Problemsin ja 1999:n kaltaisissa kappaleissa pelon, kiiman ja paniikin kaltaiset tunteet yhdistyvät tarkoituksellisenkin epämukavalla ja painostavalla tavalla.

Lost in Musicista Detalji jatkaa Reykjavikin Iceland Airwaves -festivaalille ja ensimmäiselle Britannian-keikalleen Lontoon Blociin, jossa hän esiintyy Venäjän kiinnostavasti kuplivan teknoskenen ehkäpä kiinnostavimman artistin, Kedr Livanskiyn kanssa. Antti Lähde

Detalji Olympiassa ke 2.10. klo 23.30. Myös Onni Boi (19.30), Jesse Markin (20.30), Iron Country Sisters (21.30) ja New Ro (22.30). Liput 9,50/10 euroa.

Lost in Music Tampereella 2.–5.10. Festivaalin aikataulu täällä.