Kuva: Jukka Kontkanen / Seinäjoen kaupunginteatteri

Törnävän kesäteatteri on tehnyt historiaa: se esittää tänä kesänä jo neljättä kertaa Broadway-musikaalin ensiesityksen Suomessa. Yleisö on viime vuosina hakannut kämmenensä rakoille aplodeeratessaan Monty Pythonin Spamalotille, William Shakespearen elämää raottaneelle Something Rottenille ja viime kesänä Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille -ilottelulle.

Kävi niin, että taputtavat kätöset ovat kovilla tänäkin kesänä. Xanadu-popmusikaali oli sekä hauska että taidokkaasti toteutettu. Yleisön mielenkiinto ei herpaannu, kun lavalla on jatkuvasti näyttävää katseltavaa, sujuvia lauluesityksiä ja ilkikurista vitsailua.

Xanadu on tarina Kleio-muusan (Natalil Lintala) matkasta Olympos-vuorelta Kalifornian biitsien maisemiin. Vaikka Kleio ottaa maallisen ihmisen muodon ja nimen Kira, ei hänen ole suotavaa heilastella kuolevaisten kanssa, jumalatar kun on. Vaan minkäs Kira ja Sonny (Mikael Saari) tunteilleen voivat. He rakastuvat. Oman lusikkansa soppaan työntää Kleion menneisyys, sillä hän on vuosikymmeniä aikaisemmin äkseerannut myös kiinteistömoguli Dannyn (Antti Reini) muusana.

Natalil Lintala on Kira. Kuva: Jukka Kontkanen / Seinäjoen kaupunginteatteri

Odotin näytelmää erityisesti toisen pääosanesittäjän Mikael Saaren vuoksi. Tutustuin Saaren ääneen ensimmäistä kertaa vuonna 2013, kun hän oli UMK-finaalissa kappaleella We Should Be Through. Vuonna 2016 hän oli niin ikään UMK:n finaalissa kappaleella On It Goes. Olin molemmista esityksistä aivan häikäistynyt. Millainen ääni voikaan miehellä olla! Mikael Saaren ääni on voimakas ja persoonallinen, aivan vastaansanomaton.

Tämän ylistyspuheen johdattamana ei liene yllätys, että olisin toivonut Mikael Saarelta ehkä vieläkin enemmän lauluosuuksia Xanadussa. Kun Saari lauloi ensimmäisen soolo-osuutensa, yleisö kyllä hänen lahjansa reaktioillaan palkitsi. Toki hyvin taitava laulaja on myös Natalil Lintala Kirana, siitä ei pääse mihinkään. Pidin kovasti myös Eeva Markkisen tummemmasta äänestä esimerkiksi Häijyläinen-kappaleessa (Evil Woman). Markkisen osuudet toivat kivaa kontrastia Lintalan heleämmälle äänelle.

Antti Reinille Xanadu oli ensimmäinen musikaaliroolinsa ja ilmeisesti myös ensikokemus kesäteatterissa näyttelemisestä. Reini on aina karismaattinen, ja lauluosuuksia hänellä oli juuri sopivasti. Laulajana hän ei mitenkään voi yltää Saaren ja Lintalan tasolle, mutta veti biisinsä ja roolinsa kaiken kaikkiaan varmalla otteella. Zeuksena hän oli aivan täydellinen jyrähdys, salama ja leimaus.

Muissa rooleissa huseeraavat muusat ja seireenit, ja mitä monia rooleja Annina Rubinstein, Eeva Markkinen, Ville Mäkinen, Katriina Sinisalo, Hely Nylund ja Jyri Numminen tekivätkään, olivat he erinomaisia. Tämä näyttelijäjoukko ei jäänyt pääosanäyttelijöiden varjoon lainkaan. Varsinkin Katriina Sinisalo otti yleisön näppeihinsä.

Useimmissa kesäteatteriesityksissä on suvantohetkiä, joiden aikana katsomossa istuvan ajatus saattaa harhailla. Xanadussa sellaisia ei ollut. Esitys imaisi höpsöön tunnelmaansa tiiviisti. Tosin huomasin katsomossa erään ihmisen, joka pääasiassa lueskeli puhelimestaan pitkävetotuloksia, mutta eikös kesäteatteriin perinteisesti raahata aina pari vastentahtoista parempaa puoliskoa.

Eeva Markkinen (vas.), Antti Reini ja Annina Rubinstein. Kuva: Jukka Kontkanen / Seinäjoen kaupunginteatteri

Mikko Koivusalon teksti oli sopiva sekoitus alkuperäistä ja paikallista. Yleisöä sitoutettiin paikallistietoisuudella ja vähän eteläpohjalaismurteellakin. Näytelmässä oli paljon itseironiaa, irvailua niin kesäteatteriperinteen kuin katsomossa istuneen yleisönkin kustannuksella.

Näytelmä teki itsensä ja yleisön tietoiseksi, että nyt todella ollaan kesäteatterissa, jossa ei kaikki ole niin justiinsa ja mikä parasta: kaikki on mahdollista. Ehkä välillä oli paikallaankin tokaista, että tämä on muuten takauma tai että näyttelijän kaksoisroolit ovat hankalia, kun asujen vaihdossa lavan takana kestää.

Näytelmän lavastus oli vallan mainio! Erityispisteet upeasti toteutetusta Pegasos-lavasteesta, joka nosti Kiran huikeasti korkeuksiin. Hieno oli myös puvustus. Kimalletta ei oltu säästetty, eikä popmusikaalissa pidäkään. Oli mahtava hetki, kun lavalle ilmestyi neljä Gene Simmonsia (vai oliko heitä viisi ja olivatko genesimmonsseja). Pisteet näyttelijöille, jotka taiteilivat pienellä lavalla entisaikain nelipyöräisillä rullaluistimilla. Miten niillä edes jarrutetaan? (Ei ehkä muutoin kuin tarttumalla lavalla oleviin tankoihin.)

Olivia Newton-Johnin tähdittämä Xanadu-elokuva vuodelta 1980 saattaa olla monelle tuttu, eikä vähiten Electric Light Orchestran Jeff Lynnen säveltämän nimibiisin vuoksi. Tähän Richard Danusen ja Marc Rublen kirjoittamaa elokuvaan musikaali perustuu. Broadwaylle musikaalin käsikirjoitti Douglas Carter Beane, ja siellä sai ensi-iltansa vuonna 2007. Törnävän version on hersyvästi suomentanut Mikko Koivusalo.

Huomautetaan vielä, että vuoden 1980 Xanadu puolestaan sai inspiraationsa vuonna 1947 ensi-iltansa saaneesta Down to Earth -elokuvasta.

Törnävän kesäteatteri jatkaa hienoa Broadway-musikaalien sarjaansa jälleen ensi kesänä. Silloin se esittää Tootsie – lyömätön lyyli -musikaalikomedian. Pääroolissa näyttelee, laulaa ja tanssii Antti Lång.

Kirsi Haapamatti

Törnävän kesäteatteri: Xanadu

• Käsikirjoitus: Douglas Carter Beane, suomentanut Mikko Koivusalo
• Ohjaus: Pauliina Salonius
• Rooleissa: Mikael Saari, Natalil Lintala, Antti Reini, Annina Rubinstein, Eeeva Markkinen, Ville Mäkinen, Katriina Sinisalo, Hely Nylund ja Jyri Numminen
• Koreografi: Jyri Numminen
• Musiikki: tuotanto Pekka Siistonen, alkuperäissävellykset ja -sanat Jeff Lynne ja John Farrar
• Lavastus: Juho Lindström
• Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu: Aliina Ilonen
• Pukusuunnittelu: Timjami Varamäki
• Äänisuunnittelu: Sami Lust

Ensi-ilta Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella 8.7.2023. Esityksiä 18.8. saakka. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua