Tahvo Tommola piipahti Digeliuksessa. Tiskin takana Ami Vuorinen. Kuvat: Marita Nyrhinen

1

Helsingin Viiskulmassa sijainnut Digelius Music perustettiin vuonna 1971. Kun tieto legendaarisen jazziin erikoistuneen levykaupan sulkeutumisesta kiiri, ihmiset olivat kuin ällikällä lyötyjä. Eihän se voinut olla mahdollista. Ihmiset olivat tottuneet kulmakunnan erikoisliikkeeseen, jolle kauppias Ilkka ”Emu” Lehtinen (1947–2017) antoi vuosikymmenten ajan kasvonsa. Levymyynti jatkui Emun kuoleman jälkeen, ja kassakoneen takana hääräävä Petri Rannikko, joka on ollut Digeliuksen toiminnassa mukana alusta asti, tuntuikin luontevalta isännältä.

Ja kuinkas kävi? Monesta jazzin parissa toimivasta We Jazzista löytyi Digeliuksen jatkaja. We Jazzilla oli vuosia oma levykauppa, mutta se lopetti toimintansa. We Jazz hankki Digeliuksen varaston ja nimen ja avasi uuden liikkeen Kurvissa Helsingin Sörnäisissä. Liike jatkaa Digeliuksen perinnettä muun muassa nimen Digelius Music muodossa.

Piipahdin uudessa Digelius Musicissa. Tiskin takana hääräsi Ami Vuorinen, tuttu mies jazzpiireistä. Pieni tila on kuin levydiggareiden intiimi olohuone. Pääosa myytävistä levyistä on vinyyleitä, osin jopa keräilyharvinaisuuksia. Olettaisin, että cd-levyjen osuus kasvaa pikku hiljaa.

2

Mezzo-tv-kanava tarjoa musiikkiohjelmia ympäri vuorokauden.

Elisan kaapelikanavalla Vaasan alueella, joka ulottuu myös Seinäjoelle, on tapana lähettää markkinointimielessä niin sanotulla Bonuskanavalla kuukausittain vaihtuvaa ohjelmaa, jolloin yleisö saa tutustua jonkin maksullisen kanavan tarjontaan. Viime kuussa Bonuskavalla näkyi lastenkanava. Nyt toukokuussa saamme nauttia ranskalaisen Mezzon ympärivuorokautisesta ohjelmistosta.

Mezzo ja Mezzo Live HD ovat klassiselle musiikille, tanssille, jazzille ja maailmanmusiikille omistautuneita televisiokanavia. Mezzo perustettiin 21. maaliskuuta 1998 korvaamaan France Supervision. Kanava on omistettu monenlaisten musiikkityylien esittelemiselle, ja sen ohjelmat pyörivät kuukausittaisten teemojen ympärillä. Mezzon teräväpiirtoversio, Mezzo Live HD, lanseerattiin vuonna 2010, ja se lähettää esityksiä ja konsertteja etupäässä suorina mutta myös tallennettuina.

Molemmat kanavat ovat saatavilla 80 maassa, ja niillä on noin 60 miljoonaa tilaajaa. Minä katson ja kuuntelen Mezzoa toukokuun ajan ja tallennan kiinnostavimmat esitykset – nyt jo toki aika vanhanaikaiselle digiboksilleni.

3

Laitakaupungin orkesteri on jo instituutio Seinäjoen musiikkielämässä.

Seinäjoella toimii Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikkö, jonka vuonna 2011 aloitetusta kokeiluna syntyi ammattimuusikoista koostuva Laitakaupungin orkesteri. Sen muusikot ovat työskennelleet aktiivisesti rytmimusiikin eri osa-alueiden kuten kansanmusiikin, jazzin, sekä tanssi- ja teatterimusiikin parissa.

Bändin vaiheet ovat olleet moninaiset, mutta se onnistui säilyttämään asemansa yhtenä kaupungin vetovoimaisimmista yhtyeistä. Sen monipuolisuus on todettu muun muassa mykkäelokuvien säestäjänä, teatteriprojekteissa esiintyjänä ja solistivierailujen säestäjäorkesterina.

Keväällä Laitakaupungin orkesteri sai solistivieraakseen entisen seinäjokisen, nykyään Ruotsissa, pienessä Åselen kunnassa asuvan saksofonistin Petri Kivimäen. Vuosia sitten Provinssirockin järjestelyporukkaan kuulunut Kivimäki on tehnyt viime aikoina ansioituneesti kulttuurityötä nykyisessä kotikaupungissaan. Käynnit Seinäjoella ovat kuitenkin merkittäviä. Siitä oli osoitus Laitakaupungin orkesterin solistivierailukin.

Svengaava konsertti oli nostalginen, eikä vähiten Kivimäelle, joka jo nuorena koulupoikana ja lahjakkaana saksofonistina soitteli alueen erilaisissa kokoonpanoissa. Kivimäen ja Laitakaupungin orkesterin yhteiskonsertti toi mainiosti esiin ruotsalaiseen ja suomalaiseen kansanmusiikkiin pohjautuvan elämyksen. Konsertissa yhdistyivät kiinnostavasi ja jopa hauskalla tavalla Ruotsin Västerbottenin sekä Etelä-Pohjanmaan yltäkylläiset musiikkiperinteet. Yhteistyölle soisin jatkoa mitä pikimmin.

4

Yli 150-vuotiaan kirkon rakentaminen on havainnollistettu 3D-mallinnoksen avulla.

Ylistarossa on ihmeen iso kirkko. Kirkkoa rakennettiin vuosien 1847–1852 aikana. On useita tarinoita siitä, minkä takia maalaispitäjään rakennettiin kirkko, johon nykyäänkin mahtuu noin 2 500 ihmistä. Ylistaron oma poika, Juha Tapio, on tietojeni mukaan vetänyt kerta toisensa jälkeen ”tuvan” täyteen.

Uusgoottilaistyylisen kirkon rakentamisen vaiheet kiinnostivat kovasti paikallista elokuvatoimijaa, Anssi Luomaa. Hänen ideoima elokuvahanke sai tuulta purjeisiin, kun sopiva tekijäporukka nykyaikaisine metodeineen löytyi. Syntyi dokumenttielokuva Näin rakennettiin Ylistaron kirkko, joka sai ensi-iltansa Filmiä ja valoa -festivaalilla Ylistaron Matin-Tuvassa viime vuonna. Elokuva kertoo kirkon rakennusvaiheet apunaan historiankirjoitukset kuten kirkon rakentamiseen liittyvät vanhat asiakirjat, arkkitehti Lohrmannin laatimat piirustukset, lukuisat asiantuntijahaastattelut ja ennen kaikkea nykyaikainen tietokonetekniikka; 3D-mallinnokset havainnollistavat tarkasti, miten jykevä monumentaalinen kivikirkko on yli 150 vuotta sitten toteutettu.

Elokuvaa näytetään yhä silloin tällöin Matin-Tuvassa, joten minulla oli mahdollisuus nähdä se eräänä keväisenä päivänä.

Elokuva on mielenkiintoinen katsaus siitä, miten ennen on toimittu. Tietenkin paikkakuntalaisia aihe kiinnostaa erityisesti, mutta myös niitä, jotka ovat perehtyneet vanhoihin rakennustekniikoihin. Asiantuntijahaastattelut ja vanhat dokumentit valaisevat tarinaa. Muutama huolimaton leikkaus saattaa kertoa kiireestä.

5

Nuorisoseurantalo Tapaninlinna Seinäjoen Ylistarossa on voimissaan.

Ylistaron asemaseudulla on legendaarinen nuorisoseura, Tapaninlinna. Se on on vuonna 1928 valmistunut kaunis, hieman suureellinenkin tiilirakennus, jossa on linnamaisia piirteitä. Rakennus on kunnostettu, ja siellä voi järjestää jos jonkinmoisia kekkereitä konserteista perhejuhliin. Linnan omistaa Ylistaron Tapanin Nuorisoseura ry.

Pääsiäisen aikaan Ylistarossa käydään katsomassa, miten pääsiäiskokko palaa Tapaninlinnan läheisellä pellolla. Pääsiäislauantain tapahtuma onkin iso kyläjuhla, jonne kokoontuu kyläläisiä tapaamaan tuttuja ja sukulaisia. On mukava vaihtaa kuulumisia ja tunnistaa, kuka kukin on. Ja Tapaninlinnan ovet ovat auki, joten sisällä voi piipahtaa haistelemassa tunnelmia. Siellä viettivät äitini ja isäni nuoruutensa kulta-aikoja, äiti tanssahdellen, isä soittaen tanssimusiikkia orkesterinsa Meteorin riveissä.

Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua