LEVYT | Haitilaisen Moonlight Benjaminin kolmas levy esittelee väkevä-äänisen laulajattaren hyvässä terässä, vaikka hieman huikeasta esikoislevystä jääkin.
Haitilainen Moonlight Benjamin on voodoo-papitar, joka on saanut nimensä roomalaiskatolisesta orpokodista, jossa kasvoi. Laulaminen alkoi kirkkokuorossa ja on jatkunut lauluopinnoilla Ranskassa. Haitille Benjamin palasi vuonna 2009 ja sai siellä voodoo-vihkimyksensä.
Wayo (Ma Case, 2023) on Benjaminin kolmas albumi ranskalaisella kokoonpanolla, jonka vetovastuussa on kitaristi Mathias Pascaud. Tällä levyllä uutena tekijänä mukana on tuottaja ja perkussionisti Raphaël Chassin.
* *
Avausbiisi Wayo alkaa viiltävällä kitaralla, jonka päälle rummut alkavat potkia tahtia, marakassien rahina tuo oman mausteensa ja pian kuullaan levyn pääasiaa, Moonlight Benjaminin taianomaista ääntä toistelemassa kappaleen nimeä. Rauhallinen kappale vuorottelee puhelaulua ja hokevaa kertosäettä, jonka taustalla kuullaan jos jonkinlaista kiljumista ja kirahtelua.
Viekoittelevasti rullaava kakkosbiisi ja levyn ykkössinkku Haut là haut on sanomaltaan ”carpe diem”: pidä unelmistasi kiinni, pidä pää kylmänä ja tartu hetkeesi. Taye banda ja Ouvè lespri jatkavat tyylikkäästi samaa rataa, mutta ovat sittenkin ehkä vähän välibiisejä.
Pè erottuu joukosta kertosäkeensä nykivällä rytmillä. Sitä seuraa raskaasti ja hitaasti päälle vyöryvä Freedom Fire. Kun taustalla on vain harvakseltaan iskevä kitara, Benjaminin laulu saa kaiken ansaitsemansa huomion. Limyè on yksi omista suosikeistani tältä levyltä, siinä taustalla vyöryvä musiikki ja Benjaminin ulosanti ovat herkullisesti toimivassa tasapainossa.
Myös sitä seuraava Bafon on hieno biisi, jossa Benjamin esittelee parasta osaamistaan. Se onkin syystä nostettu levyn kakkossinkuksi. Kappale kertoo Haitista, joka on viime vuosina kokenut kovia. Laulu kertoo Haitin hautajaisista ja kuolemasta, mutta kuolleiden hallitsija Baron ei suostu ottamaan Haitia vastaan – tienristeyksen mestari Kafou ei anna lupaa, sillä maa on vielä elossa.
Lilè rakentelee hitaasti tietään kohti komeaa loppuhuipennusta. Alé sen sijaan alkaa heti reipastempoisempana. Levyn lopettaa Pwenn fè, tummasävyisesti koliseva tunnelmapala.
* *
Moonlight Benjamin on ehdottomasti tutustumisen arvoinen artisti, jos cajun-tunnelmat, voodoomusiikki, garageblues ja omintakeiset naislaulajat kiinnostavat. Ottaen huomioon, ettei Benjamin lähtökohtaisesti ollut kovinkaan kiinnostunut rockista – hänen esikoislevynsä Mouvman (2011) on kovin erilaista akustista musiikkia – hän istuu erittäin hyvin Pascaudin ja bändin keulakuvaksi.
Livevetoja kannattaa vilkaista, sen verran lumoava esiintyjä Benjamin on. Lämpimästi voin suositella NPR:n Tiny Desk -konserttia, joka alkaa Benjaminin parhaalla biisillä, jatkuu uuden levyn sinkuilla ja on vieläpä tekstitetty englanniksi – harvempi suomalainen kuitenkaan ymmärtää Benjaminin haitinkreolinkielisiä tekstejä.
Wayo ei ole kokonaisuutena hullumpi levy, mutta jos Benjamin on vielä vieras, suosittelen kuitenkin tarttumaan ensimmäiseksi muutaman vuoden takaiseen Siltane-levyyn (2018), joka täräyttää kyllä sukat jalasta heti ensimmäisestä kappaleestaan lähtien. Siitä on sitten hyvä syventää tuttavuutta muihin albumeihin.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
