Kuvat: Veikko Somerpuro / WSOY
KIRJAT | Tommi Melenderin romaani on myös manifesti valistuksen ja humanismin puolesta; sellaisena tosin haastava, niin koville nuo arvot tapahtumien pyörteissä joutuvat.
”Sodan uhka, ääriliikkeet ja huoli ympäristöstä ovat Aurumissa läsnä jatkuvasti.”
ARVOSTELU
Tommi Melender: Aurum – romaani todellista Suomea muistuttavasta kuvitteellisesta Suomesta
- WSOY, 2023.
- 441 sivua.
Aurum (WSOY, 2023) on sukukronikka, joka kuvaa Usvasalmen perheen vaiheita 1930-luvulta aina tähän päivään ja hieman tästä eteenpäinkin. Se on myös kuvaus aatteista, ideologioista ja kulttuurista. Ja kun teos on Tommi Melenderin kirjoittama, on se myös manifesti valistuksen ja humanismin puolesta; sellaisena tosin haastava, niin koville nuo arvot tapahtumien pyörteissä joutuvat.
Myös rakenteeltaan kirja on haastava. Ehkä siksi Melender on loppuun liittänyt loppusanat, jossa hän avaa teoksensa syntyhistoriaa ja taustoja. ”Se on eräänlainen koe. Laitoin suuren joukon tekstejä tehosekoittimeen ja painoin käynnistysnappia.” Kirjassa hypitään edestakaisin ajanjaksoista toisiin kohteena olevan henkilön mukana. Usvasalmen suvun edustajia on niin monia ja monessa polvessa, että Melender on lukijaa säästääkseen liittänyt alkuun kuka-kukin-on–luettelon.
Kirja kirjojen kirjoittamisesta
Aurum on kertomus kirjan tai oikeammin kirjojen kirjoittamisesta. Uuku Usvasalmi on nuori itseään etsivä kirjailija, jolta kustantaja pyytää tilaustyötä Uukun vaarin Pertti Usvasalmen ja isovaarin Olavi Usvasalmen elämästä. Molemmat ovat olleet oman aikansa kulttuurivaikuttajia ja erityisesti Olavi Usvasalmi myös poliittisesti aktiivi 1930-luvun äärioikeiston piireissä.
Kun Uuku Usvasalmen eno Paavo Usvasalmi on tiettävästi kirjoittamassa kirjaa samoista herroista, avautuu Uukun kustantajan mielestä vastaiskun paikka. Paavo Usvasalmi on nimittäin kansalliskonservatiivisen puolueen taustaideologi, joka jouduttuaan jättämään lupaavan NHL-uran väitteli historiantutkijaksi ja aloitti poliittisen vaikuttajan uran. Tätä taustaa vasten vain Uuku pystyisi kirjoittamaan uskottavat elämänkerrat.
Uukun lähdeaineiston tarjoaa isomummu Siiri Usvasalmi, Olavi Usvasalmen leski. Hänellä on supermuisti, hän ei pysty unohtamaan mitään, ei pienintäkään yksityiskohtaa. Suvun 103-vuotias matriarkka tietää kaiken kaikista, hän havainnoi ja hänelle uskoudutaan.
Pojat elävät isiensä elämiä
Kun 1930–luvun Kokkolan Sanomien päätoimittajan nimi on Osvald Penger, sytytetään tässä lukijalle yksi niistä lukemattomista virvatulista, joita kirjan sivuilta löytyy. Tuon ajan poliittiset kuohut yltävät Pohjanmaalle asti; isänmaalliset miehet ryhtyvät estämään länsimaiden ja varsinkin isänmaan perikatoa vaatimalla kuria ja järjestystä sekä ryhtymällä saksalaisten esikuvien mukaisesti siivoamaan politiikkaa ja kulttuuria vieraista vaikutteista. Nämä miehet pitävät Lapuan Liikettä pölvästien ja huru-ukkojen touhuna.
Myös nuori, idealistinen mutta sisäisesti ristiriitainen toimittaja Olavi Usvasalmi tempautuu aluksi ääriliikkeeseen mukaan, mutta ahdistuu ja pettyy, viskataan pois liikkeestä, heittäytyy vapaaksi kirjailijaksi ja tekee vavahduttavan Englannin-matkan, kunnes talvisota repii ja kääntää miehen munaskuitaan myöden ympäri.
Olavin poika Pertti elää isänsä elämää muistuttavan elämän. Kun isää kiusasivat Keski-Pohjanmaan fasistit Johannes Melenderin johdolla, poikaa kiusaa koulussa Hans Melenderin johtama Akseliveljien ryhmä. Pertti ryhtyy opiskelemaan onnistuen väistämään 1970-luvun opiskelijaliikkeen stallarit, mutta löydettyään nousevan ympäristöliikkeen jättää historianopettajan uran. Elämänpuolustajat–liikkeen guru on Mestari – kalastuksella itsensä elättävä julkisuudenkipeä ympäristöfasisti. Pertti pettyy ympäristöliikkeeseen ja ryhtyy vapaaksi kirjailijaksi hänkin.
Kestääkö sivistyksen ja kulttuurin turvaverkko?
Aatteet ja liikkeet vyöryvät historian kuluessa vuoroveden lailla yli suomalaisen yhteiskunnan ja jättävät jälkensä niin yhteiskunnan rakenteisiin kuin ihmisiinkin. Aurum kertoo tästä yhden suvun näkökulmasta. Sekä Olavi että Pertti tempautuvat mukaan aikansa liikeisiin, mutta onnistuvat niistä irrottautumaan, tosin henkisesti rikkinäisinä. Painajaisissaan he näkevät sekä tulevia uhkia että menneisyyden vääryyksiä.
Uukun kirjoittaessa vaarinsa ja isovaarinsa elämänkertoja Suomen pääministerinä on Sanni Koillisheimo –niminen kansalliskonservatiivi, joka muun muassa haluaa sulkea Suomen rajat ilmastopakolaisilta. Aatteiden vuorovesi vyöryy nyt tähän suuntaan.
”Aurum potestas est” – kulta on valtaa. Teksti on kaiverrettu kultariipukseen, jonka Olavi aikoinaan sai Englannin-matkallaan. Riipuksen saamisesta esitettiin erilaisia tarinoita, mutta totuuden tiesi ainoastaan Siiri Usvasalmi. Riipus siirtyi perintönä ensin Pertille ja sittemmin Uukulle. Pertin osa oli kantaa riipusta ja siinä isänsä taakkaa. Ottiko Uuku riipuksessa kantaakseen esi-isiensä taakkaa edelleen?
Sodan uhka, ääriliikkeet ja huoli ympäristöstä ovat Aurumissa läsnä jatkuvasti. Niin on myös valistuksen, sivistyksen ja kulttuurin merkitys turvaverkkona, jonka varassa ja jonka puolesta ihmisen osa on viime kädessä toimia. Olavi ja Pertti Usvasalmi olivat tämän turvaverkon kutojia, jotka eivät olleet sokaistuneet aatteiden palosta vaan tyytyneet tekemään oman osansa.
Lukija viihtyy
Vaikka vakavien asioiden äärellä ollaankin, Aurumin parissa viihtyy. Tekstin poljento on sujuvaa, kevyttä, leikkisääkin. Lukijaa viihdytetään myös tekstiin sijoitetuilla viittauksilla suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin, minkä Melender loppusanoissaan itsekin toteaa. Terve mieheen ja suon yli mennään niin että heilahtaa. Joku sotahistorian entusiasti tosin kiirehtinee korjaamaan, ettei pervitiiniä käytetty vielä talvisodassa.
Tommi Melender on tunnettu kirjoittamisen moniottelijana, runoilijana, esseistinä ja kaunokirjailijana. Aurumissa erottuu monin paikoin esseenomainen pohdiskelu, ei niinkään pitkinä puheenvuoroina vaan keskustelunomaisina nostoina.
Melender on varmaan itsekin hihitellyt keksiessään hahmoille nimiä: Bulevardilla asuva taidemesenaatti-liikemies Kelpo Kukkonen, englantilainen liikemies Anthony Upton, maailmankuulu suomalainen arkkitehti Jope Kaakinen, stalinisti-ylioppilaspoliitikko Reino Orpo ja kuolettavan tylsä historianopettaja Heimo Tauriainen – vain muutamia mainitakseni. Ja kovasti Martinlaaksoa muistuttavat lähiö Pietarinlaakso löytyy Aurumistakin – kuten se löytyy Melenderin eräästä aiemmasta teoksesta Lohtu (WSOY, 2011)
Jukka Ahtela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
