Laura Huhtamaa on yksi näytelmän kolmesta Tellervosta. Kuva: Aki Loponen

Näyttämöään suurempi tarina. Sitä Minä, Tellervo on monessa mielessä.

Mitä oikeasti tiedämme julkisuuden spottivaloissa kylpevistä vallanpitäjistä ja heidän yksityiselämästään?

Lööppijulkisuus on omansa ja todellisuus omansa. On oltava yhden ilmeen ihminen tai sitten toinen suupieli veikeästi kohollaan, ilmeen merkkinä, että syntyy ihmisille mielikuva, joku, mitä nämä voivat maistella ja palauttaa mieliin, kuten Tellervo Koivisto vaatimattomasti Anna Krogeruksen näytelmässä pohtii.

Mauno Koiviston ja Tellervo Kankaanrannan avioliitto antoi suomalaisille Kekkosen jälkeen hallitsijaparin, jota oli mieluisaa seurata.

Kompromisseja eleettömästi hakeva rusettikaulainen Koivisto ja tämän itsevarmalta tuntuva, politiikkaan hakeutuva vaimo olivat ihan uutta vallan kentillä.

Molemmat olivat vankkumattomia sosialidemokraatteja, aatteen ihmisiä, suoraselkäisiä, komeita ja maan vähäosaisten puolella.

Tellervo, Telle, oikeasti Taimi Tellervo oli nuoresta pitäen rakastanut lukemista ja opin tietä, jopa niin, että oli valmis lähtemään kotoaan kouluviikoiksi, että sai käydä oppikoulua ja edetä ylioppilaaksi saakka.

Sieltä tie vei Turun kauppakorkeaan. Tellervo Koivisto (s.1929) on oppiarvoltaan ekonomi. Mauno Koivisto (1923–2017) päätyi väittelemään tohtoriksi sosiologiasta.

Minä, Tellervo on mainio näytelmä jo rakenteeltaan. Anna Krogerus sijoittaa itsensä siihen mukaan näytelmäkirjailija Kiiskenä, joka oman perhekaaoksensa keskellä koettaa ymmärtää toisen sukupolven naista. Anna Pitkämäki näytelmäkirjailijan roolissa ja noin kymmenessä muussa roolissa tekee upean, näyttelijäntyön monipuolisuudellaan ilottelevan linjan kokonaisuuteen.

Itsenäisyyspäivän juhlat odottavat, mutta Tellervo ei voi hyvin. Kuva: Aki Loponen

* *

Niin, mitä saamme Suomen tasavallan presidentin Mauno Koiviston (presidenttikausi 1982–1994) puolisosta Tellervosta tietää lehtijuttujen lisäksi? Emme varsinaisesti mitään uutta. Masennuksestaan ja kouluaikojen ahdistavista hetkistä aikansa ”me too” -kokemuksina Tellervo Koivisto on kertonut avoimesti Päiväkirjoissaan.

Sen sijaan Minä, Tellervo peilaa ja luo naiskuvaa monelta vuosikymmeneltä aina 1920-luvulta tähän päivään.

Se ei ole hallitsijan puolison kevyttä kahvittelua – siitäkin kyllä saadaan nauttia, kun Telle on luottokampaajansa hoivissa – vaan aikuisen ihmisen tarkkanäköistä pohdintaa siitä, mihin elämänsä käyttää.

Riittääkö kotiäitiys urallaan menestyvän miehen puolisolle?

Tellervo Koivisto hakeutui politiikkaan saadakseen omia tasa-arvonäkemyksiään julki ja niille kantovoimaa.

Hän vei eteenpäin yksinhuoltajanaisten asioita, päivähoito-oikeutta, palkkatasa-arvoa ja naisen itsemääräämisoikeutta.

Kaikki tämä tulee terävästi esiin Tellervon kansanedustajan ja kunnanvaltuutetun tehtävissä.

Näytelmä halkoo ja jakaa hauskasti Tellervon eri rooleja eri ikäisenä ja eri yhteyksissä.

On haaste ja ilo seurata monia simultaanikohtauksia, joissa Tellervon kolme vahvaa tulkitsijaa, Liisa Vuori, Laura Huhtamaa ja Annukka Blomberg ovat eri aikatasoissa läsnä toisilleen. Niinpä, sisässämme on kaikki ikäkaudet.

Tapani Kalliomäki onnistuu Mauno-puolisona laajentamaan Manun kuvaa valppaaksi perheenisäksi ja monen poliittisen kampeamisen taitavaksi väistäjäksi. Kalliomäki on myös ilmiömäinen roolinvaihtaja, vaikka sitten Leo Tujuseksi.

Suomen Kuvalehden, tuon ammoin porvarin pornolehdeksikin sanotun aviisin päätoimittajan Leo Tujusen roolina oli suostutella Tellervo oman palstan pitäjäksi lehteen ja paljastamaan samalla, minkälaista elämä oikein on pääministerin vaimona.

Tellervo (Liisa Vuori) ja Mauno (Tapani Kalliomäki) menevät naimisiin Kankaanpään kirkossa vuonna 1952. Vanhempi Tellervo (Annukka Blomberg) katsoo menneeseen. Kuva: Aki Loponen

* *

Hilkka-Liisa Iivanainen tekee ohjaajana aina perusteellista, näkökulmilla leikittelevää työtä.

On antoisaa katsoa esitystä, jossa teatterinomaiset ratkaisut nostavat tarinan toiselle tasolle ja näyttelijäntyön oivallukset pelkistävät sanomaa.

Tellervo Koivisto pelkäsi, hermostui ja ahdistui, kun rooli, asema ja siihen liittyvä valta ja julkisuus pitivät häntä pihdeissään lähes viisi vuosikymmentä.

Kahvikuppi tärisi syystä.

Kun nykypäivän demarikomeetta Sanna Marin on luopumassa koko kansan silmätikkuna olosta, Minä, Tellervo on hyvä muistutus huomiotalouden ehdoista ja naiseen kohdistuvista paineista.

Kyllä naisen olemusta ja tekoja on arvioitu ja arvioidaan edelleen naislinssin läpi.

Ja niitä vaatteita. Paula Variksen puvustus luo jo turkoosin sinisessä ja vihreässä väriskaalassaan Tellervosta syvien vesien purjehtijan.

Lahden kaupunginteatterin ja TT:n yhteistuotanto on toimiva teos ja tätä aikaa. Tamperelaiset saavat uusia, taitavia tekijöitä eteensä.

Anne Välinoro

Minä, Tellervo

• Käsikirjoitus: Anna Krogerus
• Ohjaus: Hilkka-Liisa Iivanainen
• Lavastussuunnittelu: Annukka Pykäläinen
• Pukusuunnittelu: Paula Varis
• Valosuunnittelu: Harri Peltonen
• Äänisuunnittelu: Jukka Vierimaa
• Rooleissa: Anna Pitkämäki, Liisa Vuori, Laura Huhtamaa, Annukka Blomberg, Tapani Kalliomäki
• Kesto: 2h 35 min

Ensi-ilta Tampereen Teatterin Frenckellin näyttämöllä 19.4.2023. Esityksiä 27.4. asti. Esityskalenteriin tästä. Lahden kaupunginteatterin ja Tampereen Teatterin yhteistuotanto.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua