Jörn Donner matkusti ja nautti. Kuva: Anne Välinoro

1

Jörn Donner (1933–2020) merkitsi suomalaisessa keskustelussa paljon. Kun häntä ei enää ole, arrogantteja valpastuttajia ei tunnu löytyvän kenestäkään, poliitikoista ainakaan.

No, ehkä Li Andersson ja ikuinen Juha Hurme, joka ei sitten päässyt eduskuntaan Rkp:n listoilta.

Jörn Donnerin kätkössä olleista, 1950- ja 1960-luvuilla matkoillaan ottamista valokuvista löytyy Eurooppa, Yhdysvallat, Intia ja Afrikka, J. F. Kennedykin pari viikkoa ennen kuolemaansa.

Donner matkusti junalla, lentokoneella, laivalla ja omalla autolla, pikkutakki auki ja tupakka suupielessä. Kuviin tallentui ihan muuta kuin matkailukohteita, vaikka Taj Mahalista kyllä seinän erottaa.

Pääasia ovat ihmiset kujilla, kaduilla, suurissa saleissa kohtuuttomien huonekalujen keskellä tai television lumossa, elokuvajuhlien gaalassa tanssimassa, kadulla etsien paikkaansa ja suurkaupungin pilvenpiirtäjiä täplittäen.

Donner näki tilan ja tilanteen sisälle, kuin elokuvaohjaaja.

Matkoilta lähetetyissä kirjeissä, jotka nekin ovat Helsingin Hakasalmen huvilan näyttelyssä esillä, on tietty, Donnerin kymmenistä tietokirjoista tuttu saundi. Se vähän alakuloinen, mutta pistävän terävä.

Mukana on myös 90 minuuttia vanhaa Helsinkiä Donnerin tekeminä dokumentteina. Varaa siis aikaa näyttelykäyntiin.

Jörn Donner – Matkalla 1951–1968 Helsingin Hakasalmen huvilassa (Mannerheimintie 13b) 3.9.2023 asti

2

Oletko miettinyt, mihin historiassa katveeseen jääneet hallitsijoiden puolisot aikansa käyttivät? Olivatko he oman elämänsä sankarittaria vai puolisoina herransa tukijoita, perijöiden synnyttäjiä vai vankeja asemassaan?

Jenna Kostetin Kuuden Katariinan jäljillä (Aula & Co, 2023) menee kuuden Turun linnassa vaikuttaneen Katariina-nimisen hallitsija-puolison arkeen ja juhlaan.

Kostet on itse toiminut vuosia Turun linnan oppaana ja tuntee linnan eri vuodenaikoina, kävijöiden kiinnostuksen kohteet ja talon asukkaat eri vuosisadoilta.

Kuusi Katariinaa, kuusi erilaista kohtaloa, mutta linkittyneinä toisiinsa. Katariina Maununtytär (Karin Månsdottir, 1550–1612) oli Liuksialan kartanoakin hallinnoinut Erik XIV:n puoliso. Erik taas oli Kustaa Vaasan poika.

Ja Kustaa Vaasan puolisoista viimeinne oli yksi kirjan Katariinoista, Katariina Stenbock (1552–1621), joka oli avioituessaan vain 17-vuotias ja joka jäi lapsettomaksi, sieti vanhenevaa, elämänilonsa menettänyttä Kustaa Vaasaa, huolehti kahdeksasta serkustaan ja eli aikakaudelleen pitkän elämän.

Ja olihan Katariina myös Kustaa Vaasan ensimmäinen puoliso, Katariina Saksi-Lauenburgilainen, jonka kanssa Kustaa Vaasa sai juuri Erik-pojan, tulevan Ruotsin kuninkaan.

Katariinojen kohtalot kietoutuvat toisiinsa, linna ottaa heidät vastaan kenet kotiarestiin tuomittuna, kenet nuorena morsiamena.

Tai jalkavaimona, kuten Kaarina Hannuntyttären, Juhanan, Kustaa Vaasan toisen pojan avopuolison.

Kaarina Hannuntytär on kuitenkin lopulta se, jota linnan palvelusväki kunnioittaa ja arvostaa.

Kostetin kirjassa limittyvät hauskasti hänen omat linnamuistonsa ja nuorikkojen arki ja juhla Turun linnassa.

Turun linnassa kävijälle kirja on ehdoton opas. Sen kanssa kiviset holvit alkavat hengittää ja fatabuurin, liinavaatevaraston aarteet saavat käyttäjänsä.

3

Kuulutko märehtijöihin, murehtijoihin ja jahkaajiin? Älä huoli, niin me kaikki ihmiset ajoittain kuulumme.

Toinen asia on, jäätkö kiinni tapoihisi selviytyä epävarmuutta ja pelkoa aiheuttavista tilanteista.

Epävarmuus on alituinen seuralaisemme joka tapauksessa ja näin keväällä etenkin, kun nuoret etsivät suuntaansa opintoaloja kartoittaen ja pääsykokeisiin valmistautuen.

Mitä enemmän askartelet vain pään sisällä omassa mielessäsi, sitä huonommin voit, kirjoittaa psykologi ja kognitiivisen käyttäytymistieteen psykoterapeutti Janna Meunier uutuuskirjassaan Mielen jumeista joustavuuteen – kuinka tulla toimeen epävarmuuden kanssa (Atena, 2023).

Jopa unessa huolikeskeisen ihmisen murehtiminen jatkuu, kun stressireaktio pysyy, vaikka tietoinen puoli nukkuu.

Meunier käy läpi epävarmuusallergiaksi nimittämänsä toimintatavan pala palalta. Kun emme siedä epävarmuutta ja koetamme selvitä haasteista turvautumalla vanhaan, turvallisena pitämäämme toimintamalliin, pidämme yllä epävarmuusallergiaamme.

Emme toisin sanoen haluakaan ratkaista ongelmaamme, ehkä elämänarvommekin ovat hukassa.

Meunier antaa kirjassaan selkeitä harjoitteita mielen jumeista etenemiseen. Vaikealta tuntuvat ja pelottavat asiat kuitenkin kasvattavat ja vievät meitä eniten eteenpäin ja tuovat sitä pysyvää mielihyvää, jota elämässä kaipaamme. Pelokas torjuja ei sitä saavuta.

Epävarmuusallergiaan on siedätyskeinonsa, niin kuin moniin kevätallergioihin. Epävarmuusallergiaa ei ole mahdollista kokonaan poistaa aivoista, mutta sen kanssa voi pärjätä harjoittelemalla joustavuuden taitoja.

Niin se huominen puhekin sujuu ilman yöunien menetystä. Sillä yksi on varmaa: tunteet tulevat ja menevät kuin säätila. Niihin ei voi takertua.

Mikkelin Muisti-museo käy sisälle sotaan. Kuva: Anne Välinoro

4

Euroopassa riehuu sota, yhden diktaattorin aloittama ja sairaalloisen vallanhalun pönkittämä.

Mutta minkälainen oli viimeinen oma sotamme? Miten omat päättäjämme tuolloin toimivat, Risto Ryti, Mannerheim ja Väinö Tanner? Kuinka oli mahdollista, että koko maailma pian ajautui sotaan ja Eurooppa järjestyi uudelleen?

Mikkelin Muisti-museo, entisen Päämaja-museon laajennus ja uudelleen ajateltu museo-idea, on täydellinen paikka näiden asioiden pohtimiseen.

Sodan ja rauhan keskus Muisti ei täytä sinua sotahistorialla, vaan asettaa kävijän myös kuvataiteen keinoin vastakkain sotaan liittyvien teemojen kanssa.

Voit nähdä diktaattorin hurmioituneen puheen jalustaltaan, mutta et kuule kuin vimmaiset, murisevat ja kajahtelevat äänenpainot.

Muisti-museossa voi eläytyä vaikkapa marsalkka Mannerheimin mielenmaisemaan. Kuva: Anne Välinoro

Runsas videomateriaali, näytelmänomaiset esittelyt sotaan joutuvien yksilöiden elämästä 1939–1945, tunnelmat ja tunteet rintamalla olevien sotilaiden päivistä ja kotirintamaa vahvistavien naisten ja lasten arjesta ovat varsin koskettavia.

Tutkimuksellinen taustatieto on vahvasti mukana, kuten vaikkapa se, miten pelko ja kuoleman läheisyys rintamalla koettiin.

Muisti on lyhyt. Siksi kannattaa tutustua Muistiin.

Venäjä ei katoa mihinkään, vaikka johto vaihtuisi.

5

Metsän poluilla alkaa olla jo sulaa ja puut heräävät. Mahla virtaa, silmut pullistuvat, kävyt putoavat ja uudet kehittyvät. Oravat kipittävät ralliaan rungon ympäri.

Metsän merkityksestä keskustellaan nyt enemmän kuin koskaan Suomen historiassa. Vastakkain ovat maanomistajan oikeus hakkuisiin ja suoraan taloudelliseen hyötyyn omistuksistaan ja toisella puolella hiilinielujen kutistuminen.

Meillä Suomessakaan ei ole riittävästi luonnontilaista ja siihen verrattavaa metsää, vaikka satoja kilometrejä pitkin Suomea ajellessa siltä tuntuu.

Metsä on kaikkeja aisteja voimauttava kokemus, mutta tuo kokemus ei synny puupellossa, tasavahvojen runkojen keskellä.

Luonnon monimuotoisuus ei toteudu ilman lahopuita. Kuva: Anne Välinoro

Metsän monimuotoisuus tarkoittaa eri-ikäisten ja -lajisten puiden kokonaisuutta, myös lahotilassa olevien puiden. Myös puiden kanssa yhteydessä olevien eläin- ja lintulajien runsaus ei toteudu ilman tätä.

Kun seuraavan kerran menet metsään, käy pitkällesi sammaleelle tai kivelle.

Koeta laskea, kuinka monta lajia havaitset ympärilläsi. Jos pääset sataan, olet metsässä, jolla on toivoa.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua