Kuvat: Otto Virtanen / Tammi
KIRJAT | Satu Vasantolan teksti tarjoaa kielellistä nautintoa enemmän kuin pelkän tarinan kuljetuksen vaatiman määrän.
”Lukija pääsee mukaan mielen matkalle, jossa välillä kyseenalaistetaan jopa kertojaminän totuudellisuus.”
ARVOSTELU
Satu Vasantola: Kun isä osti Merenkurkun
- Tammi, 2023.
- 256 sivua.
Satu Vasantolan romaaniin on aina ilo tarttua. Hänen tekstinsä on varmaa ja helppolukuista, mutta samaan aikaan tarjoaa kielellistä nautintoa enemmän kuin pelkän tarinan kuljetuksen vaatiman määrän.
Vasantolan kolmas romaani Kun isä osti Merenkurkun (Tammi, 2023) kuvaa tyttären matkaa maniaan sairastuneen isänsä kintereillä. Isä on sairastunut aiemminkin: kevät herättää hänessä levottomuuden, joka vaatii panemaan tanssikengät jalkaan, ottamaan huimia taloudellisia riskejä ja elämään osittain omissa harhoissaan.
Tyttärelle jokainen sairausjakso on raskas. Hän huolehtii ja murehtii yhdessä veljensä ja enonsa kanssa, mitä isä tällä kertaa saa päähänsä ja mitä siitä seuraa: väkivaltaa ehkä, mutta kenelle, milloin ja missä? Entä miten terveydenhuollon ammattilaiset saisi uskomaan, että nyt on tosi kyseessä eikä aikaa ole hukattavaksi?
Isän karattua psykiatriselta osastolta tytär lähtee hänen peräänsä. Vilkasliikkeinen isä ehtii aina juuri ja juuri livahtaa hyppysistä, kun tytär saapuu paikalle. Kesäisen Suomen tutut paikat piirtyvät kartalle selkeinä, ja lukija aistii sään ja ilmapiirin vaihtelut kirkkaasti.
Romaanin kieli on verevää, paikoin suorastaan lihallista, mikä saattaa selittyä päähenkilön raskaudella. Kehon paino ja tuntemukset tekevät hetki hetkeltä selvemmäksi, että aika on rajallista. Aivan pian on tulossa uusi ihminen maailmaan, jossa kaikki tuntuu olevan sekaisin ja epävarmaa. Entä jos hän on geeniensä takia tuomittu toistamaan edellisten sukupolvien kohtaloa ja kärsimään samanlaisista mielenterveysongelmista kuin isovanhempansa.
* *
Matkaromaanin edetessä kulkija kyseenalaistaa myös oman mielenterveytensä. Hän käy läpi lapsuutensa tapahtumia, jotka johtivat lopulta isän mielen järkkymiseen. Laman varjo on läsnä, mutta niin ovat myös ylisukupolviset traumat. Niiden ketjun katkaiseminen on työlästä, mutta ehkä ei mahdotonta.
Lukija pääsee mukaan mielen matkalle, jossa välillä kyseenalaistetaan jopa kertojaminän totuudellisuus. Ehkä kaikki onkin harhaa, koska maniaan sairastunut kokee yleensä itse olonsa hyväksi.
Kun isä osti Merenkurkun kertoo vimmaisesta halusta pelastaa jotain, jonka olemuksesta ei ole aivan varma. Käyttövoimana on rakkaus, joka naamioituu välillä vihaksi ja usein peloksi.
Nadia Paavola
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Miksi Venäjää on vaikea käsittää ja ymmärtää – arviossa Mihail Šiškinin Tulevaisuus
KIRJAT | Jos oli Viktor Jerofejevin Suuri Gopnik hyytävä kuvaus nyky-Venäjästä, on Mihail Šiškininin teos toisenlainen esseeanalyysi arvaamattomasta naapurimaastamme.
Jotta emme unohtaisi – Anne Sebban Auschwitzin orkesteri on tärkeä muistutus
KIRJAT | Historioitsija Anne Sebba kirjoitti yleisesityksen Auschwitzin keskitysleirin tyttöorkesterista.
Uusi romaanisarja palvelijattarien elämästä – arviossa Niina Niskasen Harakanmuna
KIRJAT | Palvelijattaret-sarjan ensimmäisen osan loppuessa Suomessa riehuu sisällissota, joka koskettaa molempia päähenkilöitä.
Herman Liikasen elämäkerta perustelee vakuuttavasti, miksi eteläsavolainen torpanpoika ansaitsee muistomerkin Villa Lanten puistossa Roomassa
KIRJAT | Pirkko Liikasen ja Nouri Mikko Werdin teos Vapaustaistelija suomalaisuusliikkeessä vie lukijan lähes kosketusetäisyydelle maailmaan, jota ei enää ole.