Maija Blåfield: Kulta-aika, 2015.
KUVATAIDE | Maisku Myllymäki kirjoittaa pääkaupunkiseudun näyttelyistä: Juliana Hyrri Huudossa, Maija Blåfield Taidehallissa, Pilvi Takala EMMAssa sekä Ida Pii ja Anna Hyrkkänen Sculptorissa.
20 vuotta Blåfieldiä
Kun astuu sisään Taidehalliin, astuu saman tien sisään Maija Blåfieldin äänimaisemaan: massiivisen, neljälle valkokankaalle levittäytyvän Scenic View -videoteoksen (2023) salamyhkäiset äänet kaikuvat ja kimpoilevat ala-aulaan asti. Teoksessa Blåfield kysyy, mitä metsä lopulta tarkoittaa ja kuka siitä saa kertoa. Mikä on totuus luontodokumenttien takana?
Tarinoita tienpientareelta -näyttelyssä nähdään taiteilija ja elokuvaohjaaja Maija Blåfieldin töitä 20 vuoden aikajänteellä. Esillä on kuusi liikkuvan kuvan teosta, valokuvia ja tekstiä yhdistävä teoskokonaisuus sekä muutamia piirustuksia. Tutustumiseen kannattaa varata rutkasti aikaa, sillä videoteosten kesto vaihtelee viidestä minuutista liki tuntiin.
Blåfield on tarinankertoja, jolle kuvan lisäksi tärkeää on myös kieli. Töissä on kauttaaltaan kaunokirjallinen ote, mutta kenties kirkkaimmin se tulee esiin näyttelyn nimiteoksessa, jossa Blåfield yhdistää dokumentaarisia matkakuvia lyhyisiin kirjoituksiin. Tekstin avulla Blåfield myös kyseenalaistaa sitä, mitä pelkkä kuva kertoo.
Häiritsevän hieno on kokeellinen dokumentti The Fantastic (2020), jossa entiset pohjoiskorealaiset kertovat, millaista oli katsella salakuljetettuja länsimaalaisia elokuvia ja millaiseksi he kuvittelivat ulkomaailman noiden elokuvien perusteella.
Tarinoita tienpientareelta -näyttely Helsingin Taidehallissa 5.3.2023 asti.
* *
Pilvi Takala, Valvonnan alla (2022). Kuva: Ari Karttunen / EMMA
Tarkkailijana ja tarkkailtavana
Myös Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa on esillä vaikuttavaa videotaidetta. Pilvi Takalan vartiointialaa käsittelevä teos Valvonnan alla edusti Suomea Venetsian biennaalissa 2022, ja nyt se on ensimmäistä kertaa nähtävissä Suomessa. Ajoitus ei voisi olla parempi, sillä keskustelu yksityisen turvallisuusalan toiminnasta käy juuri nyt kuumana. Tätä Takala ei tietenkään tiennyt silloin, kun aloitti työn, mutta sellaista se on: taiteilijat vainuavat usein tulevan.
Takalan sitoutuneisuus projektiin tekee vaikutuksen. Hän kouluttautui järjestyksenvalvojaksi ja työskenteli Securitaksessa puolen vuoden ajan tietämättä tarkalleen, millaisen teoksen aiheesta voisi tehdä. Hiljalleen idea ja muoto kypsyivät. Videoilla nähdään otteita työpajasta, jossa järjestyksenvalvojat käyvät näyttelemällä ja keskustelemalla läpi mm. voimankäyttötilanteita, vallan väärinkäyttöä ja sitä, miten kollegan epäasialliseen käytökseen pitäisi puuttua.
Lopputulos on samaan aikaan kriittinen ja lempeä. Takala ei tarjoa valmiita vastauksia vartiointialan ongelmiin, vaan antaa ennen kaikkea alustan keskustelulle.
Videoiden lisäksi installaatiomaiseen teokseen kuuluu pitkä peiliseinä/valvontahuone, joka tekee museokävijästä paitsi katsojan myös tarkkailun kohteen. Lisäksi tilassa on palikkamaisia penkkejä, jotka tuovat mieleen kauppakeskuksen – järjestyksenvalvojan tyypillisen työtilan.
Valvonnan alla on esillä Espoon EMMAssa 7.5.2023 asti. Samalla reissulla kannattaa tutustua myös EMMAn alakertaan levittäytyvään Collection Kakkonen -kokoelmaan, joka sisältää vaikuttavan ja kertakaikkisen hurmaavan kattauksen suomalaista keramiikka- ja lasitaidetta.
* *
Juliana Hyrri. 100 x 100 cm, 2023.
Ihanat ja oudot pidot
Aamuja ja aamiaisia, öitä ja juhlien jälkiä. Kukkia, lamppuja, pöytiä, astioita. Tiloja, joissa on oltu mutta ei (ehkä) olla enää. Juliana Hyrrin Hämärän jälkeen -näyttely Galleria Huudossa tuntuu sulkevan kävijänsä jonkin arvoituksellisen tarinan sisään. Näyttely koostuu jopa 27 teoksesta, mutta kokonaisuus on ilmava ja keskusteleva.
Yllätyn (ja ilahdun!) Hyrrin käyttämien materiaalien ja tekniikoiden moninaisuudesta. Maalausten lisäksi esillä on muun muassa useita keramiikkatöitä, tiilelle työstetty teospari sekä kookas hiilipiirros suoraan seinälle. Sarjakuvataiteilijanakin tunnettu Hyrri luo vahvoja tunnelmia yksityiskohtien ja kerroksellisuuden avulla. Värinkäyttö on monipuolista, mutta silti muistijälki näyttelystä on voimakkaan keltainen. Aivan kuin olisin ollut joissain ihanissa ja vähän oudoissa pidoissa!
Hämärän jälkeen -näyttely Galleria Huudossa 5.3.2023 asti.
* *
Ida Piin teos. Kuva: Aukusti Heinonen
Kompaktia kuvanveistoa
Etelärannassa sijaitseva Galleria Sculptor keskittyy nimensä mukaisesti kuvanveistotaiteeseen. Nyt galleriatilan on valloittanut Iida Piin herkullisesti nimetty näyttely Pyrkimys ratkaista kaikki veistoksen logistiset ongelmat. Ja toden totta: vaikka teokset levittäytyvät tilaan laajasti ja ottavat haltuun niin lattiaa, seiniä kuin kattoakin, kaikki näyttelyn materiaali mahtuu yhteen matkalaukkuun (joka on itsessään yksi näyttelyn teoksista).
Kankaista, teleskooppivarsista, köysistä ja metallivanteista galleriaan nousee pala luontoa: puita, kukkia, ruohoa, perhosia. Ehkä myös pilvi? Pii tarjoaa galleriakävijälle runsaasti hoksaamisen iloa. Nautin erityisesti siitä, miten kekseliäästi hän rinnastaa asioita. Erääseen teokseen piilotettu lasihelmi saa hymyilemään.
Gallerian Studio-tilassa on samanaikaisesti esillä Anna Hyrkkäsen väreillä ja muodoilla pelaava tilateos Superpositio. Senkin äärelle – tai sisään – kannattaa pysähtyä.
Piin ja Hyrkkäsen näyttelyt Galleria Sculptorissa 26.2.2023 asti.
* *
Kuva: Riitta Supperi
Paratiisi Töölössä
Pohjoisella Hesperiankadulla lymyilee taiteen rakastajan paratiisi. Hissillä 6. kerrokseen, takki naulakkoon ja kengät pois jalasta. Tuntuu kuin astuisi jonkun kotiin ja tavallaan astuukin. Lääkäri, taidekeräilijä Juhani Kirpilä (1931–1988) asui täällä kumppaninsa Karl Rosenqvistin kanssa noin yhdeksän vuoden ajan. Vuonna 1992 Taidekoti Kirpilä avattiin yleisölle, ja vaikka tila toimii nyt museona, jokin viehättävä kodinomaisuus on yhä läsnä. Lattia tuntuu viileältä jalkapohjia vasten.
Kirpilä keräsi elämänsä aikana yli 500 teoksen kokoelman. Taidekodin ripustus on tiivis: esillä on kerrallaan 270–300 teosta. Kotimainen maalaustaide hallitsee kokoelmaa, ja erityisen hyvin edustettuna on ns. kultakauden taide. Yksi Kirpilän suurista suosikeista oli Magnus Enckell, jonka isokokoinen Veljesvala (1912) toivottaa vierailijan tervetulleeksi heti ensimmäisessä salissa. Kihelmöintiä aiheuttaa myös Enckellin 1920-luvulla maalaama sensuelli Alaston nuori mies.
Silmiinpistävää on se, miten iso osa teoksista esittää ihmistä – oppaan mukaan noin kolmasosa. Yrjö Saarisen värikylläiset, rehevät naishahmot vangitsevat katseen. Yksi huone on pyhitetty lähes kokonaan Åke Mattaksen teoksille, joiden melankolisempi ja rujompi ote hurmaa myös. Henkilökuvien ehdottomia helmiä on Venny Soldan-Brofeldtin muotokuva Maggie Gripenbergistä.
Taidekoti Kirpilä on avoinna keskiviikkoisin klo 14–18 ja sunnuntaisin klo 12–16. Ilmainen sisäänpääsy.
Maisku Myllymäki
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä
KUVATAIDE | Amos Rexin näyttelytila on muuttunut Larissa Sansourin ja hänen tuotantotiiminsä käsittelyssä immersiiviseksi, katsojan sisäänsä sulkevaksi teokseksi.
Ilottoman ulkokuoren alla on väkeviä tunteita – arviossa Ateneumin Gothic Modern -näyttely
KUVATAIDE | Ateneumin suurnäyttely pyrkii osoittamaan miten osa eurooppalaisista 1800–1900-luvun vaihteen taiteilijoista vaikuttui keskiajasta.
Aino Kannisto sai tilaisuuden uppoutua Berliinin kulttuurihotellin tunnelmaan – näyttely Ruovedellä
KUVATAIDE | Aino Kanniston Hotel Bogota -näyttely vahvistaa Vinhan galleriaa kulttuuritilana. Kuvat kertovat toimintaansa lopetelleesta hotellivanhuksesta.
Galleriakatsaus: Taide käsittelee perheen surua, luontokatosurua ja sodan kollektiivista surua
KUVATAIDE | Tiina Nyrhinen kirjoittaa Jyri Pitkäsen, Pauliina Heinäsen, Dominik Fleischmannin, Henri Airon, Paula Puoskarin, Anni-Sofia Knuuttilan ja Henna Nuutisen näyttelyistä Tampereella.
