Keskiyön huutokatrilli on yksi risteilyn vauhdikkaista merkkihetkistä. Mukana ensikertalaisena Markku Ollila (takana).
MUSIIKKI | Folklandia-risteily on kattaus vilpitöntä yhteisöllisyyttä ja kansanmusiikin rajattomuutta, jonka parissa on hämmentävän helppo rentoutua ja löytää uusia elämyksiä. Ensikertalaiselle vuorokausi kotimaisen folkin kuplassa voi olla mielen hyvällä nyrjäyttävä kokemus.
”Ainakaan tällä hetkellä folkin tilasta ei tarvitse olla huolissaan.”
Mikko Vattulainen, teksti ja kuvat
– Folklandia on kuin hyvät kotibileet. On kepeyttä, iloa ja leppoisuutta. Täällä yhteisöllisyys ja hyvä tahto kaikkia kohtaan on sisään rakennettua, sanoo muusikko Eeva Vehviläinen, joka tunnetaan myös artistinimellä Eeva Meret.
Tähän voi lisätä, että Folklandia on kansanmusiikin ja -tanssin runsaudensarvi. Kuin ”talvi-Kaustinen”, kuten laulaja ja sanoittaja Marjo Kiukaanniemi totesi.
Tämän vuoden 23 tunnin risteilyfestivaalilla oli 2 000 osallistujaa ja 96 esiintyjää tai esiintyjäryhmää, tyylejä vanhan kansan tanhuryhmistä Vilma Jään valtavirtafolkiin. Löytyi tietoa ja tietäjiä, bilekansaa ja hiljaa fiilistelijöitä.
Ennen kaikkea Baltic Brincess -laivan käytäviltä löytyi tunnelmaa. Missä vähänkin oli tilaa, sinne ilmestyi pop-up-bändi, ja soitto soi käytännössä ympäri vuorokauden. Vaikeata oli ensikertalaisenkaan muistaa saati ymmärtää kansanmusiikkiin kohdistuvia ennakkoluuloja.
– Festivaaleilla tuodaan hyvällä tavalla folkin nykymeininkiä esille. Esimerkiksi nuoret ovat ajatuksiltaan vapaita ja avoimia. Folkissa on vahvoja feministisiä ja anarkistisia elementtejä, eikä musiikista löytämistä voi hallita tai folkia määritellä tarkasti. Ainakaan tällä hetkellä folkin tilasta ei tarvitse olla huolissaan, Eeva Vehviläinen pohti.
Omaan, kuulijan rinnassa väkevästi resonoineeseen keikkaansa Eeva Vehviläinen oli tyytyväinen.
– Nautin ja kykenin olemaan juurikin siinä. Aistin ihmisten kuuntelevan ja tunsin vuorovaikutuksen. Se on syy, miksi keikkailen.
Vuorovaikutus ja yhteinen hetki taitaa olla myös se, mikä saa useimmat risteilyllä olleet tulemaan vuosi toisen perään takaisin Folklandialle. Se on jotain, mikä pitää kokea livenä.
* *
Folklandia 2023 -risteily oli jälleen huikea kansanmusiikin ja -tanssin kattaus. Risteilyllä esiintynyt Vilma Jää on hyvä esimerkki vahvasti ajassa elävästä folk-musiikista.
Päivi Collin ja Johanna Rintamaa ovat siskoksia, joille Folklandia on yhteinen juttu kerran vuodessa: ”Pidämme hauskaa ja nautimme yhteisöllisyydestä. Täällä on rento henki ja mahdollisuus tehdä löytöjä. Folk pitää kokea ja nähdä.”
Avajaisgaalassa esiintyi muiden muassa kansantanssiyhtye Pro. Tarjolla oli menoa ja meininkiä sekä nokkelan tuhmia vastauksia elämässä askarruttaviin kysymyksiin.
Risteilyn alussa järjestetyssä Eläköön Folk! -gaalassa palkittiin vuonna 2022 ansioituneita kansanperinteen tekijöitä. Vuoden Wäinö -palkinnon pokkasi filosofian tohtori Petri Hoppu ansioistaan kansanmusiikin ja -tanssin parissa. Kaikkien palkittujen puolesta pitämässään puheessa Hoppu kehotti Putinia takomaan aseet ”munniharpuiksi”.
Folklandia palasi vuosien tauon jälkeen Tallink & Silja Linen Baltic Princess -laivalle. Paluu oli monelle nostalginen, vaikka alusta pidettiinkin hieman sokkeloisena ja pienenä. Esimerkiksi Disco Klubissa vaivasi tungos Tsuumi Sound Systemin esiintyessä.
”Tunnelma ja ilo tarttuvat, ja täällä on niin paljon. Ei folkia voi määritellä. Se on niin monipuolista ja sallivaa”, totesi tunnelmista ensikertalainen Milla Sinivuori-Hakanen.
Vaikka Folklandiallla meno oli reipasta ja vapautunutta, on ero normaaliin laivaviikonloppuun selkeä. Baaritiskeiltä puuttui ahdistunut ryysis ja häiriökäyttäytyminen loisti poissaolollaan.
Kansanmusiikki on tietämättömälle täynnä yllätyksiä, ja Folklandialla eri genret sulautuvatkin maukkaasti yhteen. Trio Niskalaukauksesta tutun Timo Rautiaisen (kesk.) ja kansanmusiikin lipunkantajan Ville Ojasen (oik.) kokoonpano esiintyi päälavalla.
Johanna Juhola ja Timo Alakotila pysäyttivät jazzahtavalla improvisaatiollaan ohi kulkevan väen. Tunnelma oli Piano Baarissa lähes harras. Niin syvälle kulkivat sävelet.
Kielo Ilona -yhtyeen laulaja ja sanoittaja Marjo Kiukaanniemi myi keikan jälkeen levyn Disco Klubin juontajana toimineelle Tuukka Mäkiselle. ”Keikka meni hyvin. Aika erikoinen ympäristö, mutta hieno tapahtuma. Kuin talvi-Kaustinen, eikä mutruisia naamoja”, Kiukaanniemi sanoi.
”Mielenkiintoinen ja oikeasti mahtava kokemus. Meillä Saksassa ei ole mitään vastaavaa”, sanoi punalakkinen David Saam. ”On tärkeää tuoda perinteitä elävänä nykypäivään. Hienoa nähdä näin paljon innostuneita ihmisiä.”
Riina Puusaari osallistui Laulunlyömät-yhteislaulujameihin. ”Vanhalle kuorolaulajalle tämä sopii hyvin.”
Keskiyön huutokatrilli on yksi risteilyn hauskan vauhdikkaista merkkihetkistä. Markku Ollila (takana) joutui ensikertalaisena etsimään askelia hetken, mutta nautti ja tempautui pyörteisiin.
Vanhat työkaverit Päivi Isko (vas.) ja Virve Auvinen kilistivät kuohuvalla hyvän olon kunniaksi. ”Folklandialla saa olla oma, vapaa itsensä. Se täällä on parasta.”
Neea Korhonen (oik.) Viirkantti-tanssiryhmästä tutki kavereineen ohjelmasovelluksesta illan menoja. ”Folklandia paranee joka vuosi. Kannattaa kokeilla, niin voi tuntea imun.”
Laura Hannula biletti antaumuksella Vilma Jään keikalla.
Virallisen ohjelman jälkeen soitto soi ja tanssi jatkui aamuun asti laivan käytävillä. Nukkumaankin pääsi, jos tahtoi.
Risteilyn ohjelma jatkui jo aamuyhdeksältä. Yökerhon parketilla Tanssiareena.
”Vähän väsy, mutta hyvä olo. Kuuluu asiaan”, sanoi Seidi Helanterä aamulla. ”Tämä on niin oma maailmansa. Joka kerta jotain uutta, ja helppo jutella ihmisten kanssa. Kun ei suunnittele liikaa, ei tule ähkyäkään.”
Eeva Meret kosketti kuulijoita lauantain puolipäivässä maagisen alkuvoimaisella vedolla. Itseään ”ääntelijäksi” kutsuvan artistin luomaa tunnekuplaa ei rikkonut edes kesken esityksen lavan ohi rymistelleet rullakot.
Folklandialla on hyvä meininki alusta loppuun. Pikkukissat kavereineen, muiden muassa Club For Five -yhtyeen Juha Viitala, jaksoivat risteilyn viimeisille minuuteille asti. Ja soitto soi vielä bussissakin matkalla Turusta Tampereelle.
Tietoa risteilyllä oli tarjolla esimerkiksi Suomen viulunrakentajien peliverstaassa. Lars Silen kokeili Janne Walanderin näytille tuomaa isoisän viulua ja hyvin vanha peli soi. Vaari kuoli talvisodassa eikä viulua ole sen koommin soitettu. Walanderia kiinnosti viulun alkuperä, mutta siitä mestarit eivät päässeet varmuuteen.
* *
Folklandia
- Kansanmusiikin ja -tanssin kansainvälinen festivaali.
- Järjestetty vuodesta 1996 lähtien koronavuosia lukuun ottamatta.
- Taustalla yhteensä 44 valtakunnallista järjestöä, organisaatiota, tapahtumaa ja oppilaitosta, mm. Suomen Nuorisoseurat ja Pispalan Sottiisi.
- Lisätietoa tapahtuman verkkosivuilla: folklandia.fi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Livelevy odotti kahdeksan vuotta miksausta – Wentus Blues Band lupaa olla oma itsensä Tampereen keikalla
MUSIIKKI | Lähes 40 vuotta sitten perustettu bluesbändi syntyi aikana, jolloin nuoret miehet halusivat soittaa hevirokkia. Miten blueskapulan saisi nuoremmille?
Levoton Tuhkimo sai juhlavan vastaanoton, kun Dingon henki palasi päiväksi kotiin Poriin
ELOKUVA | Dingo-huumaa oli mahdollista elää vielä yhden kerran, yhden päivän ajan Porissa. Kulttuuritoimitus seurasi, kun Levoton Tuhkimo -elokuva sai maailmanensi-iltansa.
Petra Poutasen johtama Tuomiokuoro tarjoaa Vastauksia
MUSIIKKI | Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro ei pönötä. Kuorolaiset liikkuvat laulaessaan sekä koreografian mukaan että sopivasti improvisoiden.
Mikko Sarvanteen Atte Koskisen runoteokseen säveltämä Silmittömyys soi kantaesityksenä Tampere-talossa
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”Menen mielelläni kohti sellaista, etten tiedä, mitä teen. Koen, että se on hyvää kaksisuuntaista liikettä: uskaltaa mennä kohti sitä, ettei tiedä, mitä tekee, mutta olla myös kurinalainen.”
