Punklegenda Terveet Kädet vielä kerran Tampereella – luonnon kärsimys saa Läjä Äijälän yhä vihaiseksi

05.09.2019
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Lähes 40 vuotta toiminut legendaarinen hardcore-punk-bändi Terveet Kädet ilmoitti vuonna 2016 lopettavansa. Nyt yhtye palaa lavoille soittamaan 1980-luvun materiaaliaan, jotka on koottu keväällä ilmestyneeseen boksijulkaisuun. Tampereella bändi esiintyy perjantaina 6.9.2019 Vastavirta-Klubilla. Vieläkö punkissa on 61-vuotiaalle Veli-Matti ”Läjä” Äijälälle vaaran tuntua?

Samuli Huttunen

Terveet Kädet on perustettu vuonna 1979, ja ensimmäinen julkaisu Rock laahausta vastaan on tullut 1980. Voisi kuvitella, että tuohon aikaan tällainen musiikki oli Suomessa ja vieläpä Torniossa aika poikkeuksellista. Millaisen vastaanoton Terveet Kädet tuohon aikaan sai?

– Oi niitä aikoja… 1979–1980 Tornion perillä meidän jutut olivat niin undergroundia jo muutenkin, että ei mitään erityisen yllättävää ollut. 200 kappaleen painos levyä meni suurimmaksi osaksi kaupaksi – Vote Vaskon ja P. Tuotannon kautta levyjä meni muualle paljon. Keikkoja oli neljä–viisi vuodessa.

Kotimaisissa punk-piireissä Terveisiin Käsiin ilmeisesti suhtauduttiin 1980-luvulla vähän nihkeästi – mistä se johtui?

– Biisien sanat taisivat mennä yli, osaksi vittuilusta, osaksi kun tehtiin, mitä huvitti, lähinnähän oli että sai jotain tehtyä. Vanhaa Black Sabbathia ja The Stoogesia ja muuta kun oltiin kuunneltu enempi, niin ”punkpiirit” tulivat perästä.

Nykyään Terveistä Käsistä on tullut eräänlainen ikoninen punk-bändi, vanhoista levyistä maksetaan nelinumeroisia summia, Tornioon on pystytetty bändille patsas ja sinut valittu vuosisadan lappilaiseksi – arvostus on tietysti ansaittua, mutta tuntuuko sinusta koskaan, että touhusta on tullut liian turvallista ja hyväksyttyä? Vieläkö punkissa on vaaran tuntua?

– Jaa, vähän kornejahan nämä kaikki meriitit ovat olleet, mutta lämmittäähän se kyllä, myönnettäköön. ”Punk” on ollut jo pitkään sitä samaa, eri sukupolvi nostaa eri jutut vain, musiikki tekee hulluksi, sehän se vaarallista on… Tietty rujo maailmankuva tekee rujoja ihmisiä – arvaamatonta, se on vaarallista.

Muutama vuosi sitten 2016 Terveet Kädet ilmoitti lopettavansa. Nyt bändi kuitenkin soittaa kiertueen, jolla keskitytään 1980-luvun materiaaliin. Minkä takia halusit lopettaa Terveet Kädet? Miltä tuntuu palata vanhaan materiaaliin ja lavalle Terveet Kädet -keikoille?

– Tavallaan piti laittaa Facebookiin, että ”TK jäätynee”, mutta toinen muoto levisikin yllättäen äkkiä! Esimerkiksi seuraavana päivänä Hesarista soiteltiin ja kyseltiin. Kummastutti lähinnä se, että näinkin media näitä seuraa. No, olihan siinä osaksi syynä, että pikku breikki olisi ollut ok. Että sitten ”joskus” myöhemmin – minulla oli enempi suuri huoli kotioloissa, että mieluummin ei pitkiä rundeja ja niin edelleen, piti muun muassa lähteä Meksikoon.

– Siinä välissä tein Minun vereni -sähkömusiikkilevyn – jonka piti olla seuraava Terveet Kädet -levy – ja tuli Lapin Helvetti, joka olisi ollut se seuraava Terveet Kädet -muoto. Tietty kyllästyminen, keikkapalkkiot…

– Mutta nyt on näitä ”spesiaaleja” enempi tai vähempi – voi olla, että jatketaan, mihis loppu. Svart julkaisi Terveet Kädet: TK POP 1980–1989 -boksin noista 1980-luvun matskuista, eli spesiaalit soitetaan siltä ajalta, Pissat ja paskat sun muut. Mitä tässä näitä on jo ollut, ihan jees. Helppo muistaa, kuin olisi vanhat sukat vetänyt jalkaan.

* *

Terveet Kädet oli olemassa melkein 40 vuotta, ja edelleen teet musiikkia, josta ainakin osa on edelleen melko vihaista – nuoret miehethän nyt ovat aina kiukkuisia, mutta mistä olet ammentanut tätä raivoa kaikki nämä vuodet? Mikä sinut saa edelleen vihaiseksi?

– Voipi olla, että olen jäänyt ikuiseksi teiniksi, en tunne itseäni yli 60-vuotiaaksi. Musiikki pitää vielä mielenkiinnon yllä, ja myönnettäköön, että kaipaan sitä, Terveitä Käsiä, keikkoja ja matkustelua – vaikka monta kertaa vituttaa koko paska, niin veri vetää. Vituttaa maailman meno, ja mitenkä luonto ja eläimet kärsii. Rakastan eläimiä – lajiin katsomatta. Silloin tällöin kyllä syön kalaa, mutta ei lihaa – en syö mun kavereita.

Ylen haastattelussa kuvailit saavuttavasi Terveet Kädet -keikoilla toisinaan jonkinlaisen ekstaattisen tilan. Mitä siinä tilassa oikein tapahtuu?

– Tulee maaninen olo – kaikki melu, hiki, adrenaliini. Minulla on vielä lisäksi huono näkö, olen vain siinä, silmät kiinni. Transnoise primitive – jos olisin ollut hiukka ”hullumpi”, luultavasti en olisi tässä.

Terveiden Käsien Bizarre Domination EP:n kansi vuodelta 1992.

Terveiden Käsien levynkansissa samoin kuin sarjakuvissasi on usein fetisismiin tai sadomasokismiin viittaavaa kuvastoa, esimerkkinä nyt vaikkapa Ääretön joulu (1982), Anno Domini (1989) tai Bizarre Domination (1992) – mistä tämä viehätys kumiin, sidontaan ja kaasunaamareihin?

– Nahka, iho, ujon ihmisen se toinen muoto. Tunnen suurta vetoa lähinnä kumiin ja muoviin, kiiltävään – siksikin on hyvä piirtää, kun tulee ”se kiilto”. Periaatteessa nahka on jäänyt vähemmälle, mutta okei, remmit sun muut kledjut, kiristystä ja kiiltoa…

– Olen aina ollut New York -fani, kaikki siinä cityssä kiehtoo – haaveet, jopa vieläkin – ja pilvenpiirtäjät, kokonaisuus. Sieltäpäin juontaa mun fetissit sun muut, ja musiikki.

Nykyään julkaisusi keskittyvät enemmän sähkömusiikkiin, kuten esimerkiksi The Kolmas-, Vihanmiehet- ja Veli-Matti O. Äijälä -nimellä tehdyt julkaisut. Päällisin puolin nämä ovat hyvin erilaista musiikkia kuin Terveet Kädet, mutta koetko, että näiden sähkömusiikkitouhujesi ja Terveiden Käsien musiikin välillä on joku yhteys?

– Juu, no, minä vain pidän tietyn tyylisestä, yksinkertaisesta mölystä – sehän on vain rock’n’rollia.

Terveet Kädet, Kohti Tuhoa, Olotila, Neuroottiset Pelimannit, Kuolleet Sankarit ja Konepistooli Tampereen Vastavirta-Klubilla perjantaina 6.9.2019.