Lappeenrannan valtakunnallisten laulukilpailujen finaali vuonna 2013. Kuva: Ari Nakari
MUSIIKKI | Musiikki-Suomen katseet kääntyvät tammikuun alussa Etelä-Karjalaan ja Lappeenrannan valtakunnallisiin laulukilpailuihin. Mikä onkaan joulupyhien jälkeen vilvoittavampaa kuin kuunnella kaunista musiikkia, seurata taitavien laulajien esityksiä sekä veikata voittajaa.
Aija Käkelä-Laine, teksti
Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut ovat aina saaneet klassisen musiikin ystävien huomion. Laulukilpailu alkoi vuonna 1960 Klemetti-Opiston talvipäivillä ja siirtyi pysyvästi Lappeenrantaan vuonna 1969.
Kilpailujen erityisyys on Tuulikki Närhinsalon mukaan säilynyt ohjelmistoprofiilin ansiosta.
– Lappeenranta vertautuu Suomessa vain Mirjam Helin -kilpailuihin sekä ulkomailla pidettäviin kansainvälisiin kilpailuihin.
Lappeenrannan laulukilpailut on kolmen vuoden välein uudelle laulajasukupolvelle valtakunnallinen näytön paikka osoittaa taitonsa. Samalla se on katsaus laulun kehitykseen Suomessa.
Yleisölle avoin ennakkokilpailu oli jo vuosi sitten lokakuussa. Varsinainen kilpailu jouduttiin kuitenkin siirtämään koronan takia vuodella eteenpäin.
Ilmoittautuneita oli 50, joista jatkoon hyväksyttiin 30. Heistä 26 laulaa Lappeenrannassa. Ensimmäinen alkuerä on uudenvuodenpäivän iltana.
Laulukilpailu on tällä kertaa poikkeuksellisen mielenkiintoinen.
– On mielenkiintoista nähdä ja kuulla, miten laulajat ovat kehittyneet kuluneen vuoden aikana, lappeenrantalainen Maija Viitanen sanoo.
Hän oli seuraamassa vuosi sitten ennakkokilpailua ja on ollut kaikissa kilpailuissa paikan päällä vuodesta 1975 lähtien.
– Kiinnostavinta on seurata, miten lauluja kehittyy kilpailujen aikana. Ennakkokilpailussa löytyy jo omat suosikit. Heitä seuraa alusta lähtien. Yleensä ensivaikutelma vain vahvistuu alkuerissä. Tilanne voi kuitenkin muuttua välierissä tai finaalissa.
Viitanen on kuullut satoja laulajia ja nähnyt niin monia hyviä esityksiä, ettei halua nimetä tiettyä laulajaa tai esitystä huippukohdaksi.
– Soile Isokosken voitto on ollut kuitenkin kaikkein mieleenpainuvin.
Lappeenrannan laulukilpailuissa on aina kiitetty yleisöä kannustavasta ja innostavasta ilmapiiristä. Vaikka kisaan kuuluu yleisöraatikin, monet katsojista vain nauttivat esityksistä, ja toki mieltyvät aina joihinkin laulajiin. Kontaktejakin syntyy yleisön ja laulajien välillä.
Viitaselle esimerkiksi on kertynyt käsiohjelmiin arvokas kokoelma laulajien ja pianistien nimikirjoituksia.
Lappeenrannassa laulajat esiintyvät alku- ja välierissä yhdessä pianistin kanssa. Alkuerien sekä finaalin ohjelma on laulajalle vapaammin valittavissa. Laulaja kertoo itsestään myös lauluvalinnoillaan. Alkuerien on sanottukin olevan totaalista herkkua musiikin rakastajille.
Välierissä ohjelmistoon kuuluu tarkemmin ennakkoon määritelty, erityylisistä lauluista koottu kokonaisuus sekä Hugo Wolfin lied ja suomalainen vuoden 1990 jälkeen sävelletty laulu.
Kilpailu huipentuu finaalissa, jossa estradilla on laulajan kanssa Saimaa Sinfonietta, eli Lappeenrannan ja Mikkelin orkesterit yhdessä. Kapellimestarina on tällä kertaa Erkki Lasonpalo.
Yleisradio lähettää Yle Radio 1:n kautta koosteet välieristä. Finaalin voi suorana lähetyksenä kuunnella Yle Radio 1:n tai katsoa Yle Areenan kautta loppiaisena. Lippuja on mennyt hyvin, mutta niitä on vielä saatavana erityisesti alku- ja välieriin.
Lappeenrannan laulukilpailussa on Tuulikki Närhinsalon mukaan erityisintä se, että ohjelmistoprofiili on alusta lähtien pysynyt pääpiirteissään samana.
– Laulukilpailu on kuitenkin aivan toisenlainen kuin 1970-luvulla, Närhinsalo huomauttaa.
Närhinsalo aloitti laulukilpailujen toiminnanjohtajana vuonna 1985. Suurin muutos oli tapahtunut sitä ennen, kun laulukilpailu siirtyi pidettäväksi kylmästä VPK-talosta uuden kaupungintalon Lappeenranta-saliin. Kovimpina pakkaspäivinä yleisö oli istunut VPK-talossa takit päällä seuraamassa kilpailuja.
Närhinsalo työskenteli Lappeenrannassa parikymmentä vuotta. Laulukilpailujen yhteyteen syntyi oheistoimintaa sekä muitakin konsertteja kuten pari kertaa välivuosina järjestetty Laulava Lappeenranta.
Pianistit ovat aina olleet hyviä, valtakunnallisesti tunnettuja nimiä.
Tuomaristoon kutsuttiin kansainvälisiä taiteilijoita. Vuodesta 2006 lähtien he ovat olleet kansainvälisen uran tehneitä suomalaislaulajia kuten Karita Mattila, Soile isokoski ja Lilli Paasikivi, joka kuuluu tämän vuoden seitsenhenkiseen tuomaristoon.
Merkittävin muutos näkyi kilpailijoissa.
– Laulajat ja heidän opettajansa alkoivat nähdä kilpailussa esiintymisen entistä kokonaisvaltaisemmin. Miten laulaja tulee lavalle, miten kohtaa yleisön, miten hän esiintyy yleisölle. Myös pukeutumisesta tuli entistä tärkeämpi osa kokonaisuudesta, Närhinsalo kertoo.
Laulukilpailuihin on aina sisältynyt yhteisöllisyys. Oboisti Timo Lehtonen soitti orkesterissa parikymmentä vuotta. Hän muistelee vuosikymmenien takaista tilannetta, kun kapellimestari oli epäillyt nuoren laulajan kykyjä selviytyä orkesterin kanssa finaalissa.
– Orkesterin muusikot menivät melkeinpä lakkoon sen takia.
Lehtonen painottaa, että kyseessä oli poikkeus, mutta hyvä esimerkki muusikoiden asenteesta kilpailijoita kohtaan.
– Muusikot, kuten myös kapellimestari, tukevat jokaista laulajaa niin paljon kuin pystyvät. Huippukohtia omalle soitolle on se, että on auttanut laulajia onnistumaan, ylittämään itsensä. Ne saattavat olla pieniä asioita, mutta niistä tulee isoja, kun kaikki onnistuu.
Yksinlaulukilpailu muuttui merkittävästi vuonna 1975, kun Radion sinfoniaorkesteri vieraili Lappeenrannassa ja oman konserttinsa lisäksi oli mukana finaalissa. Laulajat esittivät aariat ensimmäistä kertaa orkesterin kanssa.
Vuonna 1978 finaalissa soitti Kansallisoopperan orkesteri. Vuonna 1981 päävastuu oli jo Lappeenrannan kaupunginorkesterilla, joka kasvoi muutamaksi päiväksi sinfoniaorkesteriksi. Kaikki avustajat eivät olleet ammattimuusikoita, vaan mukana oli myös hyviä harrastajia.
– Käytimme paljon aikaa aarioiden harjoitteluun ennen kilpailuja, ei enää, Lehtonen kertoo.
Orkesterin taso on korkea, ammattimuusikot taitavia ja laulukilpailut on arvostettu tapahtuma Suomessa. Mieslaulajien määrä kilpailussa on kuitenkin vähentynyt.
– Jos laulukilpailut muuttuvat tulevaisuudessa, muutos tulee laulajista. Klassisen laulun harrastaminen on vähentynyt, aivan kuten laulaminen yleensäkin peruskoulusta lähtien, Lappeenrannan musiikkiopiston apulaisrehtorina työskentelevä Lehtonen jatkaa.
Laulun tulevaisuudesta on kannettu pitkään huolta. Laulukilpailun nykyisen toiminnanjohtajan Milko Vesalaisen mukaan se ei kuitenkaan varjosta Lappeenrannan laulukilpailuja. Karsintojen perusteella taso on kova.
– Miesten puolella on kuitenkin vähemmän osallistujia. He ovat työllistyneet eri ooppera- ja laulutehtäviin, eivätkä tule Lappeenrantaan kuten ennen.
– Kuten pitkäaikainen säveltäjä, professori Tauno Marttinen aika päivää sitten valitteli, nuoret eivät malta. Marttinen korosti, että kun töitä tekee ja on ahkera, kyllä julkisuus ja arvostus tulevat sitten perässä.
Vesalaisesta Lappeenrannan kaltainen kilpailu on vain hyväksi laulajalle. Ohjelmisto on monipuolinen.
– Tosin kilpailu on itse asiassa hankala sana, sillä laulajat mittelöivät itsensä kanssa.
Vesalainen on ollut toiminnanjohtajana vuodesta 2006 lähtien ja seurannut vuosien aikana monien laulajien etenemistä urallaan.
– Olen onnellinen, kun näen, että joku on päässyt laulukilpailujen avulla eteenpäin urallaan, vaikka ei olisi voittaja.
Vesalainen kiittää myös sitä, että Savonlinnan oopperajuhlat ja Kansallisooppera ovat taas alkaneet entistä useammin kiinnittämään suomalaisia laulajia. Tuttuja nimiä näkyy myös eri puolilla Suomea oopperaesitysten laulajina ja konserttien solisteina.
Vaikka Suomessa ollaan huolissaan laulun tulevaisuudesta, Närhinsalo painottaa, ettei esimerkiksi mieslaulajien taso ole romahtanut.
Kansainvälisiä huippuja nousee jatkuvasti, mutta on totta, että oikein matalia mies- tai naisääniä ei Lappeenrannassakaan ole kuultu.
Närhinsalo ehdotti 2000-luvun alussa kilpailujen järjestämistä joskus vain mieslaulajien tai bassojen kesken, jotta äänialan edustajia saataisiin esiin. Ajatus ei saanut vastakaikua.
Lappeenrannan laulukilpailuja on joskus ehdotettu muutettavaksi kansainväliseksi. Närhinsalo toivoo, että Lappeenranta säilyy jatkossakin suomalaisille laulajille tarkoitettuna kansallisena mittelönä. Se on myös Lappeenrannan laulukilpailun omalle identiteetille tärkeää.
20. Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut 1.–6.1.2023. Kuvat ovat lappeenrantalaisen valokuvaaja Ari Nakarin arkistosta. Hän on kuvannut Lappeenrannan valtakunnallisia laulukilpailuja vuosina 2008–2016.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Livelevy odotti kahdeksan vuotta miksausta – Wentus Blues Band lupaa olla oma itsensä Tampereen keikalla
MUSIIKKI | Lähes 40 vuotta sitten perustettu bluesbändi syntyi aikana, jolloin nuoret miehet halusivat soittaa hevirokkia. Miten blueskapulan saisi nuoremmille?
Levoton Tuhkimo sai juhlavan vastaanoton, kun Dingon henki palasi päiväksi kotiin Poriin
ELOKUVA | Dingo-huumaa oli mahdollista elää vielä yhden kerran, yhden päivän ajan Porissa. Kulttuuritoimitus seurasi, kun Levoton Tuhkimo -elokuva sai maailmanensi-iltansa.
Petra Poutasen johtama Tuomiokuoro tarjoaa marraskuussa Vastauksia
MUSIIKKI | Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro ei pönötä. Kuorolaiset liikkuvat laulaessaan sekä koreografian mukaan että sopivasti improvisoiden.
Mikko Sarvanteen Atte Koskisen runoteokseen säveltämä Silmittömyys soi kantaesityksenä Tampere-talossa
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”Menen mielelläni kohti sellaista, etten tiedä, mitä teen. Koen, että se on hyvää kaksisuuntaista liikettä: uskaltaa mennä kohti sitä, ettei tiedä, mitä tekee, mutta olla myös kurinalainen.”