Killing Eve, kausi 4. Kuva: Petri Hänninen

1

Killing Eve -tv-sarjan neljännellä ja valitettavasti myös viimeisellä tuotantokaudella vanhat kaunat vaativat yhä verta. Salaisen palvelun agentit puhuvat murhista ja kiduttamisesta kepeästi kuin kesäretkestä. Koko sarja on untuvankevyt, kunnes seesteisyyden pysäyttää raaka ja yllättävä väkivalta, puskapissa tai muu groteskius. Tämä outo ristiriita kutkuttaa nauruhermoja.

Neljännellä kaudella salamurhaajaksi kasvatettu, impulsiivinen psykopaatti Villanelle etsii turvaa rajoituksista. Tehtyään parannuksen hän on liittynyt kirkkoon, ja tapansa mukaisesti hän vie uskonnollisen herätyksen äärimmäisyyksiin. Hän etsii rauhaa ja johdatusta yhteisöstä ja sen perinteistä, mutta metsäänhän se menee – ihan kirjaimellisesti.

Musiikki rytmittää sarjan kulkua, ja visuaalisten efektien käyttö tuo symboliikkaa ja näyttävyyttä. Jokainen meistä tahtoisi salaa olla yhtä häpeämätön ja vastuuton kuin Villanelle, täysin vapaa yhteiskunnan säännöistä ja normeista.

Hannu Lukinin maalauksia Galleria Saskiassa. Kuva: Petri Hänninen

2

Hannu Lukinin syleilevän värikylläinen taidenäyttely Galleria Saskiassa on väriterapiaa synkkään vuodenaikaan! Lukin oli aikoinaan maalauksenopettajani Limingan taidekoulussa, eikä miehen tyyli ole juuri niistä ajoista muuttunut.

Näyttelyssä on kaikenlaisia maalauksia. On henkilöpotretteja ja eläinaiheita, mutta erityisen hyvä Lukin on maisemamaalarina. Taiteellinen varmuus paistaa hänen voimakkaasta pensselinjäljestään, ja maisemissa on käsinkosketeltava tunnelma. Lopputuloksesta näkee, että taiteilija tietää mitä tekee ja rakastaa työtään. Kateeksi käy.

Hannu Lukinin näyttely Galleria Saskiassa 14.2.2022 saakka.

3

Olen kiitollinen PIKI-mobiilikirjastosta. Appi on toimiva ja selkeä, ja se sisältää kirjastokortin, joten sitäkään ei enää tarvitse kantaa mukana. Mobiilikirjastosta on helppo etsiä aineistoa ja nostaa niitä omalle suosikit-listalle muistiin.

Korona-aikana Metsosta sai lainattua kirjoja ainoastaan varaamalla, ja varaaminen jäi tavaksi, koska se on mobiilikirjaston ansiosta niin helppoa. Lukemista ei tarvitse enää etsiä vaan teokset voi ohikulkiessa poimia varaushyllystä. (Ymmärrän hyvin, jos etsiminen on jonkun mielestä juuri se juttu).

4

Minulle sattui hassu kömmähdys. Elsa Lindström suositteli japanilaista kirjallisuutta omalla Parasta juuri nyt -palstallaan, ja uteliaisuuttani tartuin Keigo Higashinon Uskollinen naapuri -teokseen (Punainen silakka, 2020), taka- tai edes etukantta sen tarkemmin syynäämättä, niin kuin tapanani on.

Oli suorastaan järkytys, kun heti kirjan alkupuolella tapahtui siekailematon murha, ja teos paljastui dekkariksi (se kyllä lukee ihan selvästi kirjan kannessa). En ole mikään dekkarien ystävä, mutta Uskollinen naapuri on juoksevasti kirjoitettua tekstiä. Asiat kyllä puidaan usein turhankin tarkkaan pitkissä dialogeissa.

Kirjassa kaksi lahjakasta matemaatikkoa mittelee oveluudessa. Takakannessa väitetään, ettei kukaan ole keksinyt kirjan loppuratkaisua etukäteen, mutta minä kyllä arvasin sen jo teoksen puolen välin tienoilla. Kaikki ainekset syötetään lukijalle pienissä erissä, joten ei tarvitse kuin yhdistellä ja päätellä. Se ei silti himmentänyt lukukokemusta lainkaan.

Lue Eija Niskasen arvio Uskollisesta naapurista täältä.

5

Tania Del Rion kirjoittama Warren 13. ja kaikkinäkevä silmä (Kumma, 2022) on hauska ja jännittävä lasten- ja nuorten seikkailukirja. Rapistuneen sukuhotellin perinyt nuori Warren elelee äkkiväärien asukkaiden seurassa sokkeloisessa hotellissa, ja tapaa kaikenlaisia kummajaisia jättiläismustekaloista noitiin.

Will Staehlen kuvat jäljittelevät viivasyövytystekniikkaa, vaikka kuvitus on ehkä kuitenkin tehty tietokoneella. Kuvia jää tuijottamaan pitkäksi aikaa, ja ne ovat aivan ehdottomasti koko kirjan suola.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua