Kuva: Pixabay

Kulttuuritoimitus

Kirjat on järjestetty aakkosjärjestykseen kirjailijan sukunimen mukaan.

* *

#1 Douglas Adams: Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto (1987)

Douglas Adams (1952–2001) on kuin Monty Pythonin hillitympi pikkuserkku. Brittiläisen koomikkoryhmän – jonka Graham Chapmanin kanssa Adams kirjoittikin – tavoin hän näkee kummallisen tavallisena ja arkipäiväisen puolestaan psykedeelisenä.

Lastenanimaatio Tohtori Sykeröäkin käsikirjoittanut Adams tunnetaan parhaiten Linnunradan käsikirjastaan liftareille, mutta itse palaan useammin Dirk Gentlyn holistisen etsivätoimiston oudon koskettavien mysteerien pariin. Tarinassa on mm. rappukäytävään mahdottomasti juuttunut sohva, ihmisten puolesta sattumanvaraisiin asioihin uskova rikkinäinen sähkömunkki, runsaasti 1980-lukuista ATK-säheltämistä, pyhäinpäivän koosteeseen olennaisesti ihka elävä haamu sekä yksi maailmankirjallisuuden suosikkikohdistani, joka – suokaa anteeksi – on lainattava tähän alle kokonaan (suom. Hilkka Pekkanen). Antti Lähde

”Kylpyhuone ei ollut suuri.

Seinät oli paneloitu vanhoin tammikaiverruksin jotka rakennuksen iän ja luonteen huomioon ottaen olivat luultavasti mittaamattoman arvokkaita, vaikka muuten kaikki oli karua ja laitosmaista.

Lattiaa peitti vanha kulunut mustavalkoruudullinen korkkimatto, kylpyamme oli pieni ja yksinkertainen ja hyvin pesty vaikka emalissa oli tahroja ja lohkeamia, ja pienen karun pesualtaan laidalla oli hanan vieressä Duralex-lasissa hammasharja ja hammastahnaa. Otaksuttavasti mittaamattoman arvokkaaseen paneeliin oli pesualtaan yläpuolelle ruuvattu peilikaappi. Näytti siltä että se oli maalattu monta kertaa, ja peili oli reunoiltaan kosteuden läikittämä. Wc:n varustuksena oli vanhanaikainen valurautavesisäiliö ketjuineen. Nurkassa kenotti vanha kermanväriseksi maalattu puukaappi vierellään vanha ruskea maalaistuoli jolle oli siististi taitettu muutamia kuluneita pikkupyyhkeitä. Huoneessa oli myös iso hevonen joka vei enimmän tilan.” 

* *

#2 Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira (1901–02)

Arthur Conan Doyle on tunnettu parhaiten Sherlock Holmes -etsivätarinoistaan, mutta hänellä oli myös laaja kauhukertomusten tuotanto. Yhdistettyään nämä kaksi tyylilajia jatkokertomuksessaan vuosina 1901–1902 Conan Doyle loi erään kauhukirjallisuuden herkullisimmasta klassikoista, Baskervillen koiran.

Sir Charles Baskerville on menehtynyt pelon aiheuttamaan sydänkohtaukseen omalla pihallaan, ja Sherlock Holmes ja tohtori Watson kutsutaan tutkimaan tapausta. Holmes on kuitenkin kiireinen toisen tapauksen kanssa, ja hän jättää Watsonin silmikseen öisille nummille. Watson tuntuukin edistyvän mainiosti tutkimuksissaan, kunnes Holmes vetäisee takataskustaan ällistyttävän erilaisen ja kokonaisen kuvauksen tapauksen kulusta.

Baskervillen koiran voi käydä katsomassa komediaversiona Tampereen Komediateatterissa. Lue Petra Stoltin kirjoittama arvio täältä. Petri Hänninen

* *

#3 Marko Hautala: Kuolleiden valssi (2022)

Marko Hautalan Kuolleiden valssia ei ole kauhean vaikeaa suositella, sillä kyseessä on Suomen laadukkain kauhunovellikokoelma. Kaikki lähtee jo hirveän kauniista kannesta. Kiitos kansitaiteilija Mika Tuomisen, Kuolleiden valssi on kirja, jota on suositeltavaa roikottaa ihan jokaisella pöydällä kansi näkyvästi esillä.

Sitten se kieli. Hautala kirjoittaa hikisen tuoreesti. Toivottavasti kymmenen novellin kokoelma imaisee äärelleen myös heidät, jotka eivät jaksa taaplata kokonaisia romaaneja. Suloisesti piinaavin novelleista on Saurin hiljaisuus ja hyväksi kakkoseksi kiipeää kokoelman päättävä Varpaat, joka on kerännyt myös ulkomaista tunnustusta ja fanitusta.

Marko Hautalan hermoja repivin ominaisuus lienee, että hän pystyy lyhyessä ajassa luomaan uskottavia hahmoja ja viemään lukijapolon paikan päälle hyvin arkisiinkin tilanteisiin. Kirjan novellit on poimittu pitkältä ajalta, mutta ovat silti järkyttävän tasalaatuisia. Jotenkin hirveää, että joku on näin hyvä kirjoittamaan ja silti niin moni raukkaparka ei tiedä sitä. Heli Mustonen

* *

#4 Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet / Hiljainen vieras (2019/2022)

Löysin Akseli Heikkilän kirjat Takakansi-podcastin kautta. Niitä on kaksi ja molemmat tarjoavat tiivistä tunnelmaa, vaikka ainakin Tampereen kirjastoissa vain toinen on varsinaisesti kauhuksi luokiteltu.

Veteen syntyneet (WSOY, 2019) on hurja kostotarina, jossa nainen palaa pohjoiseen kotikyläänsä. Hiljainen vieras (WSOY, 2022) kuvaa myös paluuta ankeaan muuttotappiokuntaan ja raskautta, jonka ei olisi pitänyt olla mahdollinen. Heikkilän naispäähenkilöt ovat kiehtovia ja voimakkaita. Tarinoiden synkeän pohjoiset puitteet sopivat loppusyksyn tummuuteen täydellisesti. Mikko Saari

* *

#5 Stephen King: Christine – tappaja-auto (1983)

Stephen King oli kova sana maailmalla jo 1970-luvulla, mutta meillä otti aikansa ennen kuin suuri yleisö syttyi kauhukirjallisuudelle. Christineä kaupiteltiin Suuren suomalaisen kirjakerhon kirjana vuonna 1984.

Christine kertoo tavallisista opiskelijapojista ja heidän teinihuolistaan, urheilusta, tytöistä sekä autosta, joka listii verisesti kaikki koulukiusaajat. King kirjoittaa laahaavasti ja poikkeaa helposti sivupoluille, mutta autoilun kuvaamisessa hän loistaa. Kaikki vaihteiston ronklaamiset, sivuluisut, huojuvat ajovalot, äänet ja tunnelmat on kuvattu sellaisella taidolla, että Christinen voi väittää olevan Stephen Kingin paras romaani. Petri Hänninen

* *

#6 Stephen King: Se (1986)

It, suomeksi Se, on yksi Stephen Kingin tunnetuimmista teoksista. Se kannattaa lukea, sillä kirja on paljon syvällisempi kuin kaksi siitä tehtyä elokuvaa, jotka keskittyvät lähinnä pelotteluun. Se kertoo seitsemästä lapsesta 1950-luvun lopun Amerikassa, Derryn pikkukaupungissa, jota riivaa salaperäinen lapsimurhien aalto. Pikkuväkeä listii Pennywise-niminen klovni, joka tulee kaupunkiin 27 vuoden välein toteuttamaan veritekojaan.

Se-romaanissa on kuitenkin kyse suuremmista asioista kuin viemäreissä lymyävästä tappajapellestä. Kirjan ”Se” merkitsee kokonaisvaltaista pahuutta ja välinpitämättömyyttä, joka on ottanut Derryn kaupungin ja aikuiset valtaansa. Lapset voivat vain yrittää selviytyä mielikuvituksensa ja toistensa avulla. Kirjan loppuratkaisu on epäsovinnaisempi kuin elokuvissa, ja teos kannattaa lukea senkin vuoksi. Janica Brander

* *

#7 Stephen King: Tohtori Uni

Kingin klassikossa Hohto kauhujen hotelli Overlook paloi poroksi ja Jack Torrance menehtyi, eivätkä hänen vaimonsa Wendy ja poikansa Danny hekään paenneet naarmuitta. Aikuiseksi kasvettuaan Danny tarttuu pulloon turruttaakseen paitsi tuskalliset muistot, myös sietämättömältä tuntuvan hohtamisen kykynsä. Vaikka lääke on pahempi kuin tauti, edes AA ei ratkaise Dannyn ongelmia. Edessä odottaa se, minkä on taakseen jättänyt.

Tohtori Uni sukeltaa vangitsevasti paranormaalien ilmiöiden lisäksi traumatisoituneeseen mieleen, joka heilahtelee pelosta ja vihasta toivoon. Eli Harju

* *

#8 John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen

Harmaassa tukholmalaislähiössä 12-vuotias Oskar leikkii illat yksikseen ja haaveilee kostavansa koulukiusaajilleen. Yhtäkkiä ympärillä alkaa tapahtua raakoja mysteerejä, ja kuin tyhjästä naapuriin ilmestyy ikätoveri Eli. Oskar ja Eli ystävystyvät, mutta Oskarin mieltä alkavat jäytää lähes mahdottomat epäilykset. Eli ei käy koulua eikä peseydy, ja hänessä on jotain muutakin pahasti vialla. Mutta mitä?

Maaginen rakkaus- ja kauhutarina lapsuuden rajamailta yhdistelee myyttisiä hirviöitä ja arkipäiväistä toivottomuutta vastustamattomalla tavalla. Eli Harju

* *

#9 H. P. Lovecraft: Kuiskaus pimeässä

Kuiskaus pimeässä -kokoelmassa on vain neljä H.P. Lovecraftin novellia, mutta osuvilla valinnoilla kirjaan on saatu vangittua tietty Lovecraftin tuotannon keskeinen tunnelma. Varjo Innsmouthin yllä, Cthulhun kutsu, Dunwichin hirviö sekä Kuiskaus pimeässä muodostavat yhdessä erään kaikkien aikojen karmivimmista kauhukokonaisuuksista. Petri Hänninen

* *

#10 Edgar Allan Poen novellit

Edgar Allan Poe on dekkarikirjallisuuden isä C. Auguste Dupin -etsivällään, joka ratkoo brutaaleja murhia ja kiperiä mysteerejä Pariisissa. Dekkarien lisäksi Poe on kuitenkin tunnettu myös kauhustaan: Poen kertomuksissa suru ja pelko tanssivat yhdessä ja kuolema ja sairaudet maalaavat lohdutonta tunnelmaa.

Kielivä sydän, yksi Poen tunnetuimmista novelleista, selostaa yksityiskohtaisesti murhan, jonka uhrin sydän sykkii irtonaisena lattialautojen alla ja ajaa murhaajan hulluuteen, kun taas Pitkänomaisessa laatikossa merimatkalla matkatavarana oleva noin 1,8-metrinen laatikko ja siihen tarrautuva aviomies aiheuttavat hämmennystä. Eikä sovi unohtaa Kuilua ja heiluria, jonka kertojaparka kokee Espanjan inkvisition kidutuksen ja terrorin. Poen novelleja (ja runoja!) voi nauttia yhden annoksissa tai ahmia useamman kerrallaan. Elsa Lindström

* *

#11 Johanna Sinisalo: Lasisilmä

Televisiodraaman kulissit kuulostavat aluksi enemmän romanttisen komedian kuin psykologisen kauhun tapahtumapaikalta. Kun toimittajaksi halunnut Taru saapuu Lähiö-sarjan käsikirjoitustiimiin, alkavat fakta ja fiktio kuitenkin sekoittua hyytävällä tavalla. Kun kaikkeen voi kirjoittaa haluamansa loppuratkaisun, mikä on todellista ja kehen voi luottaa?

Lopulta ei voi olla varma, kuka ohjailee ketäkin ja kuka katsoo lasiruudun takaa. Joka tapauksessa kukaan ei halua seurata elämää, jossa kaikki menee hyvin, joten hahmoja on välillä suorastaan kidutettava. Eli Harju

* *

#12 Bram Stoker: Dracula

Bram Stokerin Draculaa hyytävämpää Halloween-luettavaa tuskin on. Stokerin romaanista on parasta lukea Jarkko Laineen lyhentämättömästä alkuperäisteoksesta suomentama painos, sillä siinä pääsee nautiskelemaan kauhuklassikon goottilaisesta tunnelmasta. Stokerin romaani julkaistiin vuonna 1897. Stoker ei  itse keksinyt vampyyreitä. Stoker perehtyi kauan Keski- ja Itä-Euroopan kansantarinoihin elävien verta juovista epäkuolleista. Stoker oli hyvin perillä 1800-luvun lopun kirjallisuudessa muotiin tulleista rikos-, kauhu- ja intohimotarinoista.

Stoker kertoo tarinansa päiväkirjamerkintöjen, kirjeiden ja sanomalehtiuutisten pyörteenomaisena kollaasina. Stoker kirjoitti Draculansa robustina proosana, jossa voi aistia homoeroottisia sävyjä. Pinnan alla väreilevät tukahdutettu viktoriaaninen seksuaalisuus ja kolonialismi. Dracula sopii loppusyksyn synkkeneviin iltoihin, jolloin voi kuulla tuulen temmeltävän räystäillä kuin kaikki hornan henget olisivat irrallaan. Antti Selkokari

* *

#13 Minette Walters: Ruumis jääkellarissa

Englantilaiskirjailija Minette Walters taitaa hyytävän jännityksen. Hänen kirjansa eivät ole kauhua, mutta ovat ne taitavia psykologisia trillereitä. Suomennoksia on hyvä määrä. Yliopistosta valmistuttaan Walters työskenteli naisten romanttisen lukemiston apulaispäätoimittajana. Mielestäni paras on ensimmäinen teos Ruumis jääkellarissa, 1995 (alkuteos The Ice House 1992). Päivi Vasara

* *

#14 Sarah Waters: Vieras kartanossa

Missään ei ole riittävän painokkaasti kerrottu, että Sarah Watersin romaani Vieras kartanossa (The Little Stranger) kuuluu kauhukirjallisuuden klassikoiden joukkoon. Joten sanotaan se nyt tässä: vain reilun kymmenen vuoden iästään huolimatta Vieras kartanossa ansaitsee jo nyt paikan kauhukirjallisuuden klassikoiden joukossa – eikä pelkästään kauhukirjallisuuden.

Vieras kartanossa on goottilainen kauhuromaani, jossa on sekä yhteiskunnallinen että psykologinen ulottuvuus. Tapahtumat keskittyvät toisen maailmansodan jälkeiseen Britanniaan, maaseutukylään ja kartanoon. Tarinan minäkertoja on paikallinen lääkäri, joka saapuu rappeutuvaan ja kirjaimellisesti palasiksi hajoavaan kartanoon, Hundreds Halliin, vuosikymmenten jälkeen. Romaani etenee varsin rauhalliseen tahtiin, mutta lukijalle pedataan riittämiin pahoja aavistuksia. On ehkä järjetöntä sanoa lähes 600-sivuista tiiliskiviromaania ”novellimaiseksi”, mutta Waters on rakentanut romaaninsa taidokkaasti kuin novellin. Johtomotiivi on selkeä, hyvin ajateltu, ja se luikertaa mukana alkusivuilta aivan viimeisiin lauseisiin saakka. Kaarina Lehtisalo

* *

#15 H. G. Wells: Tohtori Moreaun saari

Eittämätön kauhuklassikko Tohtori Moreaun saari ilmestyi vuonna 1896, eikä sen eläinkokeita koskeva aihe ole vanhentunut vieläkään. Päähenkilö haaksirikkoutuu kaukaiselle saarelle, missä hyljeksitty tohtori Moreau muokkaa kirurgisesti eläimistä ihmisiä. Teos pohtii herkullisesti etiikkaa ja ihmisen jumalsuhdetta. Tohtori Moreaun saari on filmattu kolmesti, 1932, 1977 ja 1996, joista vuoden 1977 versio Paholaisen saari on mielestäni paras. Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua