LEVYT | Belgialainen Brutus jatkaa armotonta jyräämistä kolmannella levyllään. Rockin, metallin ja hardcoren moderni sekoitus toimii, kiitos upean laulajan Stefania Mannaertsin.
”Mannaerts on todella hyvä laulaja, joka pakkaa biisiin kuin biisiin sellaisen tunnelatauksen, että viesti menee varmasti perille.”
Brutuksella on takanaan kaksi erinomaista albumia, esikoislevy Burst vuodelta 2017 ja Nest vuodelta 2019. Kolmas levy Unison Life (Hassle, 2022) jatkaa tutuilla raiteilla, eikä tarjoa bändin faneille yllätyksiä. Se on hyvä niin, sillä Brutuksen tyyli toimii, enkä itse ainakaan ole vielä ehtinyt kyllästyä.
Wikipediassa Brutusta luonnehditaan nipulla genremääreitä: post-hardcore, math rock, post-rock, post-metal ja shoegaze. Tiedä näistä kaikista, mutta Brutuksen tyyli on kiistatta moderni ja monipuolinen. Vanhoegaerdenin kitarasoundi viiltää paikoin hyvin metallisesti. Metalcore-vaikutteet tulevat erityisesti Mannaertsin suunnalta: laulu on välillä lähes kuiskailua, välillä repivää huutoa ja rummutuskin yltyy blastbeateiksi.
Vanhoegaerdenin ja Muldersin taustalla on NOFX:n skeittipunkkia, Mannaerts taas on opetellut rumpujen soittoa nu-metalin tahtiin. Mannaerts ja Mulders tutustuivat ruotsalaisen hardcore-bändin Refusedin tribuuttibändissä Refused Party Program, Mannaert ja Vanhoegaerden taas emoa ja hard rockia yhdistelevässä Starfuckerissa.
Levyn aloitusbiisi Miles Away on leppeä introbiisi, mutta heti Brave-biisin alku potkaisee levyn kunnolla käyntiin. Siitä alkaa tiukka putki kovia biisejä: levyn sinkkunostot Victoria, What Have We Done, Dust ja Liar vedetään peräkkäin ja kova putki tiukkoja biisejä se onkin. Tunnelma vaihtelee, What Have We Done on riipivää tunnelatausta ja heti perään Dust nopeampaa mättöä, jonka tahtiin kelpaa heiluttaa tukkaa ja riehua pitissä.
Dust ja Liar ovatkin levyn tiukimmat biisit ja sinkuiksi on ylipäänsä nostettu levyn parhaat biisit. Loppupuoli levystä on sitten tähän kovien biisin putkeen nähden vähän himmailua, mutta eipä niissäkään biiseissä valittamista ole ja levyn päättävä, levyn pisin kappale Desert Rain toimii kyllä hyvin lopetuksena Unison Lifelle.
Unison Life kokonaisuutena aivan törkeän hyvä ja toimiva levy. Brutuksen tyyli osuu ja uppoaa. Stefanie Mannaerts on todella hyvä laulaja, joka pakkaa biisiin kuin biisiin sellaisen tunnelatauksen, että viesti menee varmasti perille vaikka bändin sanoitukset keskimäärin vähän mitäänsanomattomia ovatkin. Musiikillisesti Brutuksen metallinen hardcore tarjoaa teknisesti taidokasta jyräystä, jossa on paljon dynamiikkaa ja riittävästi vaihtelua pitämään paketin levyn mitassa kiinnostavana.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Amuri jatkaa ajattoman kaihon parissa mutta tarjoaa myös yllätyksiä – arviossa Kun mä kotoa lähdin
LEVYT | Raukean iskelmäisen tamperelaisyhtyeen neljäs levy sisältää taattua laatua, pari yli muiden nousevaa kappaletta ja sukelluksen dub-kaikuun.
Iskelmäparaatissa on joulu kesälläkin – arviossa Pet Shop Boysin Nonetheless
LEVYT | Englantilaisen synth pop -duon viidestoista albumi on lämpimän haikea, ajattoman oloinen ja lähes musikaalimaisen melodinen kuuntelulevy.
YUP Instrumental on jotain hieman muuta – arviossa Opus 1
LEVYT | Toistakymmentä vuotta poissa valokeilasta ollut veikeä punkprogesuomirockyhtye väläyttelee myös ilman laulajaansa Jarkko Martikaista.
Katsaus suomipunkin pioneeriyhtyeen Problemsin kirjavaan ja epätasaiseen tuotantoon aloittaa uuden kokoelmalevyjen sarjan
LEVYT | Vuonna 1977 perustettu Problems oli vahvasti mukana suomalaisen punkrockin alkukahinoissa. Tällä hetkellä se on myös surullisen ajankohtainen: alkuperäisjäsen Ari Taskinen menehtyi tammikuussa.