Outi Heiskanen ja Markus Jäntti Hyvinkään taidemuseossa vuonna 2011. Kuva: Anne Rajala
MUISTOKIRJOITUS | ”Outi Heiskanen loi oman erityisen maailmansa kuvataiteessaan. Eläinlääkärin tyttärenä hänellä oli läheinen ja lämmin suhde eläimiin”, Irmeli Heliö kirjoittaa.
Akateemikko Outi Heiskanen loi oman erityisen maailmansa kuvataiteessaan ja grafiikassaan – oman pensastuulikansansa. Eläinlääkärin tyttärenä hänellä oli läheinen ja lämmin suhde eläimiin, ja eläimet ovatkin hänen teoksissaan vahvasti läsnä.
Outin huumorintaju ja lapsenmielisyys säilyi läpi hänen elämänsä. Kun Outi astui huoneeseen, hänen karismansa täytti tilan valovoimaisella, ilakoivalla ja sydämellisellä tunnelmalla.
Outi Heiskanen oli omaleimainen, yllättävä ja epäsovinnainen. Hän oli taiteilijana uraa uurtava ja raivasi naistaiteilijoille tietä tasapuolisempaan asemaan. Matkat Aasiaan, etenkin Tiibetiin, olivat tärkeitä. Niin myös perhe, ja välillä hän poti huonoa omaatuntoa matkustelujensa takia niin vaimona kuin äitinä. Matkat olivat kuitenkin välttämättömiä taiteen tekemiseen.
Kuvaaja Seppo Ahava, Outi Heiskanen ja Markus Jäntti kortinpeluussa. Kuva: Irmeli Heliö
* *
Taidegraafikkona Outi ehti saavuttaa lähes kaiken mahdollisen, arvostusta tuli ulkomaita myöten. Näyttelyitä oli paljon ja usein niihin kuuluivat performanssit ja erilaiset esiintymiset avajaisissa. Outin tiennäyttäjä ja merkittävä esikuva oli Pentti Kaskipuro, mestari K.
Outi teki paljon yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa. Hän opetti nuoria kuvataiteilijoita ja teki yhdessä grafiikkaa Janne Laineen kanssa. Viimeisten vuosien suurin projekti oli oman Oheis-taidekodin perustaminen Vehmaalle, Outin lapsuudenkotiin.
Irmeli Heliö ja Outi Heiskanen vuonna 2014. Kuva: Seppo Ahava
* *
Minulla oli kunnia tutustua Outiin, kun tein viisi vuotta seurantadokumenttia (Outi ja Markus – Yhteispeliä, 2017) hänestä ja hänen oppipojastaan, nuoresta Markus Jäntistä. Aina kun tapasimme, ensin oli pelattava tiettyä korttipeliä. Outi rakasti korttipelejä ja sudokuja.
Kun viimeisiä kuvauksia tehtiin vuonna 2014, oli muistisairaus jo edennyt. Puhuttiin paljon hengellisistä asioista ja Outin matkoista. Tapaamisesta jäi lämmin muisto. Outin tapa tervehtiä oli nenättely.
Hyvää matkaa Outi, mestari on poissa.
Irmeli Heliö
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Varovaisen onnellinen kuvataiteilija – Janne Ratian tragikoomisilla tyypeillä on aina toivoa
HENKILÖ | Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja sanoakseen, että taiteilija Janne Ratian tulevat näyttelyt Tampereella ja Helsingissä löytävät ison fanijoukon.
Panu Raipia ja 35 vuotta Komediateatteria: ”Teatterin tekemistä oppii näkemällä esityksiä, pitää nähdä”
HENKILÖ | Panu Raipia on pitkän tien kulkija ja paikkansa löytäneen Tampereen Komediateatterin taiteellinen johtaja.
”Ei jaksa enää 2020-luvulla kadulle lähteä, kun oli siellä jo 1960-luvulla” – Eriikka Magnusson täytti 80 vuotta
80 VUOTTA | Näyttelijä, ohjaaja Eriikka Magnussonin mielestä Suomen yhteiskunnan tila alkaa kovasti muistuttaa 1950-lukua: ”Kaikkea aikaan saatua edistystä ollaan viemässä pois.”
Sodassa on vain häviäjiä tänäänkin, muistuttaa Aidan Kansallisoopperaan tuonut israelilaisohjaaja
OOPPERA | Noa Naamat on siirtänyt muinaiseen Egyptiin sijoitetun tarinan nykyajan Lähi-itään vahvistaakseen viestin ajankohtaisuutta: sodissa ei ole koskaan voittajia.