Kuvat: WSOY
KIRJAT | Sofie Sarenbrantin yhdeksännessä Emma Sköld -dekkarissa päähenkilön kevättä varjostaa läheisen kollegan Krillen, Kristianin, outo katoaminen jälkiä jättämättä.
”Emma toimii kuin riivattu, ihminen joka ei tule koskaan myöntämään että peli on pelattu.”
ARVOSTELU
Sofie Sarenbrant: Suojelusenkeli
- Suomentanut Helene Bützow.
- WSOY, 2022.
- 431 sivua.
Sofie Sarenbrantin yhdeksäs itsenäinen Emma Sköld -dekkari Suojelusenkeli (WSOY, 2022) on jälleen taitavasti rakennettu murhamysteeri. Emma Sköldin kevättä varjostaa läheisen kollegan Krillen, Kristianin, outo katoaminen jälkiä jättämättä edellisen tutkimuksen jäljiltä. Emma on päättänyt löytää hänet elävänä tai kuolleena. Tutkinta on jämähtänyt paikoilleen eikä edistystä tunnu tapahtuvan. Emma ei kuitenkaan aio luopua toivosta.
Krillen katoamistutkinnan yhteydessä hylätystä mielisairaalasta löytyy raa’asti murhatun miehen ruumis. Uhrin henkilöllisyyden selvittyä alkaa aueta myös lankoja Krillen katoamiseen. Murha ja kollegan katoaminen saattavat liittyä yhteen.
Krillen katoamisen taustalla on hänen sisarensa Veronikan huumevelat, joita veli on joutunut maksamaan. Nämä murheet hän on pitänyt sisällään eikä kollegoilla ole ollut mitään käsitystä ongelmista. Edellisessä kirjassa (Valheenpunoja) kerrotun murhatutkimuksen yhteydessä tapahtui myös Krilleä kuormittava välikohtaus, jossa hänen ampumansa luoti lävisti vahingossa kollega Nylletin, ei onneksi kuolettavasti.
Nyllet on johdattanut Emman Krillen katoamisen jälkeen terapiaan. Ongelmalliseksi terapiaistunnot tekee terapeutin, Noran, läheinen suhde Nyllettiin, Emman eksään. Nora ei alun alkaenkaan pitänyt sitä hyvänä ajatuksena, niin kuin ei Emmakaan. Molemmat naiset antoivat kuitenkin periksi Nylletille.
Terapian tarkoitus on saada Emma ymmärtämään ettei ole vastuussa siitä, että kollegaa ei ole vieläkään löydetty. Emma toimii kuin riivattu, ihminen joka ei tule koskaan myöntämään että peli on pelattu. Se, että Krilleä ei ole löydetty, ei tarkoita, että hän olisi kuollut – ei ennen kuin toisin todistetaan. Lähes seitsemän kuukautta on kulunut katoamisesta ja on vain häviävän pieni mahdollisuus, että hänet löydetään elossa. Sen Emmakin kyllä tietää.
Nylletin elämänkumppani terapeutti Nora joutuu myös säälimättömän murhaajan vainoamaksi. Onko onnellista loppua olemassa? Löytyykö Krille? Kuinka monta murhaa ehtii tapahtua? Tutkijat taistelevat aikaa vastaan.
* *
Sofie Sarenbrant onnistuu jälleen lataamaan dekkariin vahvan jännitteen taitavasti rakentamallaan juonella.
Murhamysteerit ovat jokaisessa teoksessa erillisiä tarinoita, mutta rinnalla kulkee päähenkilöiden henkilökohtainen elämä murheineen ja iloineen, riippuvuuksineen ja ihmissuhdekiemuroineen. Se tuo henkilöt lähemmäksi ja tutummaksi lukijalle.
Teos herättää myös mietteitä mielenterveyspalveluiden riittävyydestä, aikaisesta puuttumisesta. Sarenbrant tuo taitavasti romaaneissaan esiin myös yhteiskunnallisia kipupisteitä.
Irmeli Heliö
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josen parhaat -kirja innostaa kokeilemaan libanonilaisia makuja
KIRJAT | Petra Stolt testasi mökkiolosuhteissa perushummusohjeen, kaftavartaat ja munakoisosalsan Joseph Youssefin uudesta reseptikirjasta.
Reppu selkään ja raiteille – arviossa Eeva Vekin esikoisromaani Ja sitä rataa
KIRJAT | Stand-up-koomikko hyppää esikoisromaanissaan junan kyytiin ja kohtaa värikkäitä kanssamatkustajia matkalla Oulusta Helsinkiin.
Nykypäivän uskosta hymistelemättä – arviossa Auli Viitalan ja Päivi Vähäkankaan Suurin niistä on vapaus
KIRJAT | Entinen prometheusleiriläinen, joka on juuri ottamassa vastaan kasteen, ja hänet kastava aloitteleva tuomiorovasti keskustelevat.
Sotareportteri löysi tiensä suomalaisten sydämiin – arviossa Maxim Fedorovin Suomi: Ylipitkä oppimäärä
KIRJAT | Kaikki Maxim Fedorovin teokset ovat tavallaan omakohtaisia, mutta Suomi: Ylipitkä oppimäärä on sitä eniten. Mikään erityisen avoin tai syvä elämäkerta se ei kuitenkaan ole.