Evil. Kuva: Paramount+
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. JT Lindroos on katsonut Robert ja Michelle Kingin tv-tuotantoa ja muistellut Stereo Totalia.
1
Parasta on nyt ja pitkän aikaa ollut Robert ja Michelle Kingin luomat tv-sarjat. Itse tutustuin joskus hamassa menneisyydessä Robert Kingin tuotoksiin ensiksi herkullisen mutanttitorakka-halpisleffan The Nestin parissa. Roger Cormanin vaimon Julie Cormanin tuottama vauhdikkaan hupaisa kauhuscifi kaivautui korvan kautta pysyvästi aivokudoksiini, mutta se myös varsin mielenkiintoisesti johtaa meidät tämän tehokkaan avioparin uudempiin töihin.
Suuren yleisön tietoisuuteen pari tuli räväkästi esiin poliittisen Good Wife -sarjan kautta. Tämä niminäyttelijöillä varustettu ison budjetin tuotanto veti minutkin takaisin laki-aiheisiin kuvioihin, vaikka olin jo vannonut jättäväni ne pois lautaseltani L.A. Law -sarjan vanavedessä. Good Wife ja sen spin-off Good Fight ovat molemmat omalaatuisia, välillä rohkean outoja sarjoja, joissa terävällä kynällä raavitaan auki modernia elämää juridiikan toimiessa punaisena lankana. Ne ovat molemmat ihmisläheisiä, aidosti ajankohtaisia, ja täynnä pieniä sivujuonia, joissa käsitellään niin salaliittoteorioita kuin LSD:n mikroannostelua syvällisesti ja raikkaan reippaalla otteella. Kantaaottavaa tarinaa, avaralla katseella.
Näiden tavallaan perinteisten sarjojen lomassa syntyi poliittinen satiiri BrainDead, jossa Mary Elizabeth Winstead näyttelee dokumentaristia, joka huomaa niljakkaiden ulkoavaruuden ötököiden ottaneen hallintaansa Yhdysvaltain kongressin republikaaneja yksi toisensa jälkeen. Robert Kingin alku-uran kiinnostuksen kohteet kohtaavat tämän päivän. Hillittömässä ja omalaatuisessa sarjassa olivat mukana muun muassa Tony Shalhoub, Margo Martindale ja Michael Moore, mutta tv-ohjelma,joka yhdistää tarkkanäköistä kommenttia Yhdysvaltojen politiikasta päitä räjäyttäviin nilviäisiin toisesta ulottuvuudesta… no, ehkä ymmärrän, miksi BrainDead ei saavuttanut valtavirran suosiota. Mutta itselleni se oli yksi parhaista tv-sarjoista vuosikausiin.
Mikä sitten johtaakin meidät tiimin kenties parhaimpaan tuotokseen, eli juuri kolmannen tuotantokautensa lopettaneeseen teokseen nimeltään Evil. Sarja käsittelee hiukan Salaisten kansioiden tapaan yliluonnollisia asioita, mutta tällä kertaa varsin tarkasti kohdistaen anturansa kohti katolista kirkkoa ja siihen läheisesti liittyvää okkultismia.
Tämäkään sarja ei ole tosikoille, vaikka se onkin perusvireeltään vakava. Tämä muistuttaa yhdestä Salaisten kansioiden valttikorteista, eli sen kyvystä vaihtaa tunnelmaa jopa yhden jakson sisällä pelottavasta slapstick-huumoriin ja takaisin. Evil tekee tämän uskomattoman onnistuneesti, keskustellen syvällisesti uskonnosta ja ihmisten uskomuksista, vähän perttuhäkkismäisesti, silmät auki, ymmärryksellä ja mielenkiinnolla, unohtamatta kuitenkaan elämämme surrealistisia ja absurdejakin piirteitä. Sarjan jalat ovat ehkä maassa, joskus tukevastikin, ja aivotkin liikkuvat kropan mukana, mutta tajunta… se seikkailee omissa sfääreissään tämän ankkurin ympärillä.
Siispä Robert ja Michelle Kingin luomat, luotsaamat ja osin kirjoittamatkin sarjat ovat olleet jo pitkän aikaa herkkua, ja odotan mielenkiinnolla tulevia seikkailuja.
2
Edesmennyt mutta ikuinen Stereo Total. Tässä esittämässä Serge Gainsbourgin musiikkia Alex Chiltonin kera. Tänään, totaalisesti ja ikuisesti. Parasta. Stereona.
3
Stereo Total oli monella tavalla nerokas bändi. Voimapari Françoise Cactus ja Brezel Göring imivät inspiraatiota populaarikulttuurin syrjäkujilta ja loivat niistä totaalisen omalaatuista, tanssittavaa ja liikuttavaa musiikkia. Leikkipianot ja sikarilaatikkokitarat, halvat rumpukoneet ja melankoliset melodiat loivat yksinkertaisista elementeistä jotain alkuluontoista. Françoisen siirryttyä ajasta ikuisuuteen viime vuonna, on Brezel luonut lisää entistäkin pienemmistä elementeistä aiempaakin melankolista musiikkia. Nyt siis monona.
4
Netflixin How to Change Your Mind, tai siis Kuinka muuttaa mielesi, on hiukan yksipuolinen dokumenttisarja loputtoman mielenkiintoisesta aiheesta. Sarja perustuu Suomessakin tunnetun journalistin Michael Pollanin kirjaan Tuntematon mieli – Mitä uusi psykedeelien tutkimus opettaa (Like, 2021) ja vie katsojan pintaa syvemmälle enteogeenisten lääkkeiden maailmaan.
Suomessa tänä kesänä kovan keskustelun kohteena ollut huumeidenkäyttö tuntuu olevan tabu. Kieltolain kourat ja vuosikymmeniä jauhettu propaganda on iskostunut syvälle, ja jopa lainmukaisten kannabislääkkeiden saanti vaikeasti sairaille ihmisille tuntuu olevan lähes mahdotonta. Epäilenpä, että kun psilosybiinisienien, MDMA:n ja LSD:n käyttö mielenterveydellisiin ongelmiin maailmalla vakiintuu, puhutaan Suomessa vieläkin pössyttelijöistä ja narkkareista. Asiat ja ajatukset muuttuvat hitaasti, toki käyttöhuoneiden kokeilu pakotettiin kansalaisten painostuksesta eduskunnankin asialistalle.
Siksipä How to Change Your Mind on ajankohtaisen mielenkiintoinen ja näkökantoja avartava. Se rokottaa armotta lääkevalmistajien isoa bisnestä takapihan luonnonvoimalla, unohtamatta kuitenkaan tieteellistä pohjaa. On tulevien sukupolvien etu, että näitä lääkkeitä saa edes tutkia tällä vuosikymmenellä.
How to Change Your MInd on kuitenkin varsin yksipuolinen sarja, se tuntuu hiukan vastapropagandalta. Se ei pureudu huumeisiin liittyviin ongelmiin juuri ollenkaan, vaikka toki tässä käsitellyt hallusinogeenit eivät riippuvuutta aiheutakaan (toisin kuin alkoholi, kahvi ja vaikkapa opioidit). Monella käyttäjällä saattaa tulla yhdestä kerrasta sellainen kokemus, ettei toista muutamaan vuoteen tai vuosikymmeneen tarvitsekaan. Kysy vaikka Stephen Colbertilta.
Silti suosittelen tätä silmiä avaavaa sarjaa, joka ei ole ikuisesti parasta, mutta joka on parasta mitä meillä on saatavilla juuri nyt. Mutta muista toki katsottuasi, että jokamiehenoikeuksiin ei kuulu kaikkien sienien tai kukkien poimiminen. Se on vielä tänään rikollisuutta. Veikkaan, että näin ei ole 5–10 vuoden päästä.
5
Parasta on myös nyt ja aina lemmikkieläinten turvakodit. Omakohtaisesti näistä tottakai kaikkein paras on kotikaupunkini Kissakoti Kattila, jossa olemme käyneet useasti seuraamassa loputtoman ahkerien ja niin eläin- kuin ihmisystävällistenkin vapaaehtoisten hoitamia kissoja. Tätä tärkeää vapaaehtoistyötä rahoitetaan niin arpajaisilla kuin kirpputoreilla ja toki lahjoituksillakin. Kissojen hoito, ruokinta ja niiden pelastaminenkin tukalista tilanteista on raskasta mutta myös antoisaa työtä, josta ei aina kuitenkaan kiitosta saa. Siten, kiitos. Olette parasta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.