Anneli Kanto. Kuvat: Marita Salonen
HENKILÖ | Historiaromaanien menestyksekäs kirjoittaja Anneli Kanto tekee seuraavaksi aluevaltauksen: häneltä ilmestyy dekkari.
”Kirjassa ei vilise verta, suolenpätkiä, sarjamurhaajia tai juoppoja poliiseja rikkinäisine elämineen. Tavoite on perinteinen arvoitusdekkari.”
Päivi Vasara, teksti
Marita Salonen, kuvat
Kirjailija Anneli Kanto veti paljon kuuntelijoita Väinö Linnan aukiolle lauantain 9.7. Kulttuuritoimitus Live –tapahtumaan. Häntä haastatteli Kulttuuritoimituksen toimittaja Marja Aaltio.
Kiinnostavan haastattelun lomassa paljastui kirjallisuusuutinen. Anneli Kannolta ilmestyy seuraavaksi dekkari. Jos kaikki menee hyvin, kirjan julkaisee Crime Time ensi keväänä.
Kanto ei hae nordic noirin karuutta, sarjamurhaajia, verta ja suolenpätkiä tai synkkää yhteiskunnallisuutta.
Lajityyppi on arvoitusdekkari. Tämä tietää sitä, että luvassa on perinteinen kuka sen teki -dekkari. Agatha Christie on Anneli Kannon esikuva. Vaatimattomana hän kuitenkin sanoo, ettei yllä tämän dekkarikuningattaren tasoon.
Jos ensimmäiselle Kannon dekkarille löytyy lukijoita, sarja on mahdollinen.
Kirjoittamisen konkari
Anneli Kanto on kirjoittamisen pitkän linjan tekijä. Hänen ensimmäinen uransa oli toimittaja. Sitä hän teki 30 vuotta ja piti ammatistaan. Ura tyssäsi 1990-luvun lamaan ja ikärasismiin.
– Hain töitä kaikkialta, mutta en saanut. Viimeinen pisara oli, kun en päässyt maisterin tutkinnostani ja pitkästä toimittajan urastani huolimatta edes Heinolassa ilmestyvän Itä-Häme-lehden työpaikkahaastatteluun. Se oli onni näin jälkeen päin katsottuna. Sain pysyä tamperelaisena ja aukeni mahdollisuus tehdä paljon muuta kiinnostavaa. Kiitos Itä-Häme, että minut hylkäsit! Suurista onnettomuuksista seuraa onnenkantamoisten häntää.
Helsingissä Kanto asui 12 vuotta, eikä ikinä kotiutunut. Kun hän oli palannut Tampereelle, tuntui viikon jälkeen siltä kuin ei olisi koskaan pois ollutkaan.
Toimittajan ammatin harjoittaminen pienissä lehdissä opetti ahkeraksi. Pieni lehti ei ilmestyisi, jos ei olisi tarpeeksi juttuja, ja pienen lehden toimittaja joutuu tekemään juttuja laidasta laitaan.
Toimittajuuden ansiosta kirjoittaminen luontuu, eikä se tunnu ihmeelliseltä asialta. Toimittajataustan vuoksi Kanto ei myöskään odota suurta inspiraatiota, vaan yksinkertaisesti kirjoittaa.
– Toimittajan työ on ollut hyvä pohja. En suhtaudu kirjoittamiseen mitenkään juhlallisesti. Ymmärrän, että tekstejä korjataan ja parannellaan.
Monipuolinen kirjailija
Kanto sai juuri valmiiksi näytelmän. Sen näyttämölle saaminen kestää parisen vuotta, sillä teattereissa on tulppa: koronan vuoksi on jo valmiina jono näytelmätekstejä odottamassa vuoroaan.
Anneli Kanto on monipuolinen kirjailija. Hän on kirjoittanut myös lapsille. Lisäksi hän on tehnyt käsikirjoituksia televisiolle, muun muassa televisiosarjaan Uusi päivä.
Kirjailijaksi tulemisen evääksi Kanto antoi neuvon, että kannattaa hakeutua porukkaan, joka suhtautuu kirjoittamiseen yhtä vakavasti kuin itse. Hänelle tämä joukko oli Viita-Akatemia, jonka avulla esikoisromaanin käsikirjoitus valmistui.
Toimittajan työn ansiosta hänellä on varastossaan ”tyyppejä”, sillä toimittajana hän on tavannut satoja ellei tuhansia ihmisiä.
Joskus hyvin mielikuviteltu fiktio tuntuu muuttuvan faktaksi. Veriruusut-romaaniin hän kirjoitti romanssin tunnetun punakaartin päällikön Tuomas Hyrskymurron ja nuoren naisen välille. Se oli puhtaasti fiktiota. Myöhemmin vanhempi nainen tuli Anneli Kannolle kertomaan, että näin oli tapahtunut ja seurauksena syntyi tyttölapsi.
Ei pengo itse arkistoja
Historiallisia romaaneja varten Kanto tekee paljon taustatöitä, mutta hän ei itse kolua arkistoja. Se veisi liikaa aikaa. Sen sijaan hän käyttää avukseen historiantutkijoita, mikä on ollut hyödyllistä. Aiheet ponnahtavat esiin esimerkiksi taidehistorian opinnoista, kuten tapahtui Rottien pyhimyksen kohdalla. Kirjassa on runsaasti keskiaikaisia solvauksia, jotka ovat autenttisia ja peräisin käräjäpöytäkirjoista.
Pyöveli-kirjan taustoja Kanto valotti kertomalla, että usein ammattiin päätyivät rikolliset, joille annettiin kaksi vaihtoehtoa: hirsipuu tai pyövelin toimi. Pyövelit joivat runsaasti viinaksia, sillä oikein muita keinoja nollata päänsä ei ollut. Ammatti oli siis erittäin ahdistava ja kirja alkoikin syntyä havainnosta, että pyövelitkin ovat ihmisiä, joilla on tunteet ja perhe.
Kulttuuritoimitus Liven tapahtumapaikalla Finlaysonin Väinö Linnan aukiolla on ilmeisesti jotain salaperäisiä taikavoimia. Parhaissa tilaisuuksissa on aina yllätysvieras. Tällä kertaa paikalle tupsahti tilaisuuden lopulla sattumalta näyttelijä Seela Sella. Anneli Kannon ja Seela Sellan nopea kohtaaminen oli lämmin ja he antoivat toinen toisilleen kehuja ja ehtivät halatakin.
– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tapasin Seela Sellan ja olin hyvin otettu siitä, että hän oli lukenut Veriruusut. Hän kertoi juuriensa olevan Valkeakoskella ja Pispalassa.
* *
Seuraavaksi: Aki Roukala
- Seuraava Kulttuuritoimitus Live lauantaina 6.8.2002 kello 14, vieraana Aki Roukala
- Ammattina manageri ja tuottaja: Maustetyttöjen manageri Aki Roukala kertoo, mitä yhteistä on tamperelaisella Festivaalilla, Hailuodon Bättre Folkilla ja Yonalla. Järjestäjät: Finlaysonin alue ja Kulttuuritoimitus.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Nuorille on palautettava toivo takaisin”, sanoo Joensuun kaupunginteatterin palkkaama yhteisötaiteilija Merja Pennanen
TEATTERI | Merja Pennanen lähti työryhmineen kuuntelemaan, mitä joensuulainen nuori ajattelee tulevaisuudesta. Syntyi kantaesitys Meille käy hyvin.
”Meistä kaikista löytyy Macbeth”, väittää koreografi Tero Saarinen
TEATTERI | Jos Tero Saariselta kysyy, kuka esittää pääosaa Tampereen Työväen Teatterissa nähtävässä Macbeth-tanssiteatteriesityksessä, tämä vastaa: ”Ei pelkästään kukaan, vaan kaikki!”
Teltasta kuuluu saarna luonnon puolesta – Teatteri Sirkus Suosalo nyt Tampereella
TEATTERI | Martti Suosalo pyysi näytelmän luontotoimittaja Juha Kauppiselta, huumorintajuiselta ihmiseltä. Siinä saa kertoa luonnon tämänhetkisestä tilasta myös lintujen äänellä.
Ihanan iloista tyttöenergiaa! Teatteri on iso osa School of Rockin Alman ja Villan elämää
TEATTERI | Alma Järvensivu ja Villa Murtagh pitävät toisiaan kädestä, kun kertovat teatteriharrastuksestaan. Kädestä pitäminen on myös henkistä: he saavat toisiltaan ideoita ja vinkkejä näyttelemiseen ja kannustavat toinen toistaan.