Oslon taloja. Kuva: Merja Koskiniemi

1

Oslon oopperatalo on ensikertalaiselle täysin hämmentävä rakennus. Talo nousee suoraan merestä (tai laskee mereen, miten päin sitä haluaa ajatella) Bjørvikan satama-alueella lähellä Oslon keskusrautatieasemaa. Sen valtavat mittasuhteet aukeavat toisaalta vasta kaukaa vastarannalta tai kun pääsee tutustumaan sen huikeisiin sisätiloihin.

Ehkä parasta on kuitenkin kiivetä talon katolle joko katsomaan heräävää kaupunkia tai nauttimaan auringonlaskusta, jonka loisteessa saa myös onnistuneita varjokuvia. Lämpiminä päivinä ihmiset myös nauttivat olostaan istuskelemalla laajoilla kaltevilla pinnoilla. Talvella voikin sitten olla jopa vaarallisen liukasta.

Turisteja kierrätetään tietenkin katolla, mutta suosittelen matkustamaan niin, että pääsee samalla katsomaan jotakin oopperan tai baletin esitystä. Jos se tuntuu itselle liioittelulta, talon sisätiloihin tehdään myös kierroksia. Vähintään kannattaa käydä ihailemassa aulan korkeutta ja puista seinää, tai istua nauttimaan lasillinen terassille.

Oopperatalo on siellä työskentelevän suomalaislähtöisen tanssijan Aarne Kristian Ruudun suosikkipaikka Oslossa, enkä ihmettele, miksi.

2

Oopperatalon vieressä on Oslon pääkirjasto, joka ei ensi silmäyksellä ulospäin näytä erityisen houkuttelevalta. Kun sinne uskaltautuu sisään ja antaa ensimmäisten liukuportaiden kuljettaa itseään ylöspäin, olo on vähintään kuin Liisalla ihmemaassa (tässä tapauksessa vain ylöspäin).

Kerroksia löytyy yhä uusia, ja ne jakautuvat lukemattomiin rauhallisiin sopukoihin ja erilaisiin työskentelytiloihin. Kerroksista on helppo löytää oma paikka, johon käpertyä konkreettisen kirjan kanssa, liittyä ulkomaailmaan tietotekniikan kautta tai työskennellä yhdessä muiden kanssa.

Jos kaipaa hetken hengähdystaukoa, voi suunnata kirjaston ravintolaan tai vaikkapa istuutua meditoimaan Simone Hooymansin Talking Plants -teoksen pariin (luurit korville ja katse rauhallisesti lipuvaan digitaaliseen animaatioon). Kaikkea tuntuu ympäröivän huikea avaruus ja valoisuus. Jälkimmäinen ei tietenkään ole mikään ihme pohjoisen kesässä, vaikka kirjasto on auki klo 22:een.

3

Kun suuntaa toiselle puolen oopperataloa, päätyy Edvard Munch -museoon. Senkään arkkitehtuurinen ulkokuori ei saa minua puolelleen, mutta toki tämäkin talo näyttää massiiviselta. Yleensä tyttäreni pitää huolta, että matkakohteissa tutustutaan myös kuvataiteeseen. Nyt kun olin yksin matkassa, tein Munch-museossa pikaisen kierroksen ennen lähtöäni ihan yleissivistyksen nimissä.

Luvassa oli jälleen lukemattomia kerroksia ja pitkiä liukuportaita. Arvokkaita maalauksia vartioivat hitaasti askeltavat tai paikallaan seisovat vakavailmeiset vartijat.

Olen nyt nähnyt jonkun version Huudosta, mutta suuremman vaikutuksen minuun teki jättimäinen pimeä huone, jonka kolmea seinää kiersi Munchin valaistujen taulujen nauha ja jossa pauhasi norjalaisen black metal -yhtye Satyriconin musiikki. Satuin astumaan sisään pimeyteen juuri sopivalla, selkärangassa tuntuneella musiikin iskulla ja aamutuimaan sain nauttia erikoisesta elämyksestä yksin. No, melkein yksin. Kun silmät tottuivat pimeyteen, yhdestä nurkasta erotti vartijan.

Lapsille suunnatun kerroksen labyrintteihin kurkistaessa taas toivoi, että olisi edellisenä päivänä ostanut kirjaston kahvilasta palan kakkua ja jättänyt sitä taskuunsa. Ehkä sillä olisi saanut itsensä pienenemään ja olisi voinut juoksennella kaikki labyrintit läpi.

4

Bjørvikan and Sørengan alueissa riittää arkkitehtuurista ihmettelemistä. Uudisrakentamista voi kävellä katsomassa suu auki ja mielipiteitä erilaisista rakennuksista voi olla, vaikka ei arkkitehtuurista mitään ymmärtäisikään. Ystävien kanssa voisi vaihtaa mielipiteitä eri suosikeista. Mihin taloon sinä muuttaisit?

Alueelta löytyy myös lukuisia ravintoloita ja kahviloita, pop-up-kauppoja sekä useampi ranta, josta pulahtaa mereen tai vuokrata kanootti. Saunalautat ovat löytäneet suosion myös Oslossa, ja alueella on ainakin yksi kokonainen saunamaailma.

5

Norjan kansallisbaletin A Swan Lake -esityksen ja sovittujen tapaamisten vuoksi oma matkani pyöri oopperatalon ympäristössä. Japanista Norjan kansallisbalettiin päätyneen tanssijatar Nae Nishimuran mielestä parasta Oslossa on sitä ympäröivä luonto. Itselle taitaa kaupungistakin löytyä katseltavaa seuraavallekin matkalle.

Ihan parastahan tässä on, että tällä hetkellä Osloon pääsee lentämään suoraan Tampereelta. Menomatkalla tunnin torkkujen jälkeen maata vilkuillessa iski epäluulo. Samankaltaiset maisemat saivat ajattelemaan, että ollaan palaamassa lähtöpisteeseen. Tuttua, silti erilaista, ja kovin helppoa matkustamista.

Merja Koskiniemi, teksti ja kuvat

Lue myös Aarne Kristian Ruudun ja Nae Nishimuran haastattelu sekä Koskiniemen SirkusKuplan blogi Dreams met in Oslo.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua