Kuva: Ulla-Maija Svärd

1

Reilu viikko sitten oli ohjelmassa yksi Suomen sympaattisimmista kesätapahtumista ja runoskenen ehdoton helmi: Annikin runofestivaali. Tapahtuma järjestetään nykyään joka toinen vuosi, ja koska kahden vuoden takainen festivaali korvattiin virtuaalilähetyksellä, runofestarin ystävät pääsivät Annikinkadun puutalokorttelin sisäpihalle nyt neljän vuoden odotuksen jälkeen.

Ohjelman teema oli tänä vuonna Jättiläisten hartioilla: nykyrunouden lomassa esityksissä kulki mukana kunnioitus aiempien runoilijapolvien työlle. Teema näkyi ohjelmassa esimerkiksi hienona jatkumona, kun laulaja Kielo Kärkkäinen tulkitsi herkästi ja kauniisti Marja-Leena Mikkolan sanoittamia klassikkolauluja, minkä jälkeen Mikkola itse nousi lavalle lukemaan kääntämiään Anna Ahmatovan runoja.

Annikin runofestivaalin tunnelma ja miljöö ovat vertaansa vailla, ja päivä oli täynnä sykähdyttäviä runoelämyksiä sekä iloisia kohtaamisia. Festivaalin jälkihehkussa voi onneksi lämmitellä myös tapahtuman kirjabasaarista ostettujen runoteosten sekä festarin somekanavista löytyvien kuvakoosteiden äärellä.

2

Annikin runofestivaalin ohjelmaan kuuluu nykyään runouden lisäksi myös runsaasti musiikkia. Illan viimeinen esiintyjä, muusikko Antti Paalanen ansaitsee oman nostonsa Parasta juuri nyt -listalla. Voi olla, että minulla on ollut hölmöjä ennakkoluuloja, mutta yllätyksekseni olen saanut huomata, että coolein kotimainen musa on peräisin hanurista!

Rakastan Suistamon Sähköä, ja Antti Paalanen kipusi oitis myös suosikkilistalleni harmonikkataituruudellaan. Hypnoottisella lavakarismallaan ja energisellä nykykansanmusiikillaan Paalanen tanssitti ja villitsi festariyleisön suorastaan hurmokseen.

3

Annikin festariporttien sulkeuduttua runoriemu jatkui Telakan jatkoklubilla. Stagelle nousi lavarunoilija Nihkee Akka, joka on voittanut Poetry Slam -mittelöissä niin Suomen kuin Pohjoismaidenkin mestaruuden. Esitystä seuratessa menestys oli helppo ymmärtää. Nihkeen Akan runoissa henkilökohtaisuus ja poliittisuus yhdistyvät vastaanpanemattomalla tavalla ja lavarunoilijan lavapreesens on vangitsevaa. Queer-feministiset teemat linkittivät runofestarin hienosti myös meneillään olevaan Pride-kuukauteen.

Jos musiikki on uinut mukaan runofestivaalin ohjelmaan, liikettä on viime vuosina tapahtunut myös toiseen suuntaan. Tänä kesänä lavarunoutta on mukana mm. Ilosaarirockin kattauksessa. Nihkeen Akan intensiivistä esiintymistä voi päästä kokemaan ainakin Hailuodon Bättre Folk -festareilla.

4

Annikin runofestivaalin tämänvuotinen teema muistutti väistämättä siitä, että Tampereen kirjallisuusmaailmasta on kuluneen vuoden aikana poistunut todellinen jättiläispari: Kirsi Kunnas ja Jaakko Syrjä. Heli Laaksonen muistelikin esiintymisensä lomassa yhteistä Göteborgin-kirjamessumatkaansa Kirsin ja Jaakon kanssa.

Kirsi Kunnaksen rakastettu lastenrunoperintö on tällä hetkellä koettavissa Päivälehden museon Tiitiäisen aika -näyttelyssä. Runojen lisäksi esillä on suurennoksia alkuperäisistä kirjojen kuvituksista, ja runot heräävät henkiin myös animaatioiden ja erilaisten tilallisten ratkaisujen avulla.

Näyttelyvierailuni aikana paikalle pelmahti useampikin lapsiryhmä, ja eittämättä Tiitiäisen aika toimii hyvänä keinona esitellä Kunnaksen iki-ihania lastenrunoja uudelle sukupolvelle. Kaltaiselleni keski-ikäisemmälle Kunnas-fanille runot ovat entuudestaan tuttuja, ja näyttelyn kiehtovin anti olikin runokirjakorista löytynyt leikelehtiö, joka sisälsi Kunnaksen lehtihaastatteluja eri vuosikymmeniltä. Uppouduin pitkäksi aikaa lukemaan runoilijan teräviä ajatuksia lastenkirjojen kaksoisyleisöstä ja siitä, miten runo on oivallinen tapa kehittää lapsen kokonaisälykkyyttä. Leikekirjan äärellä tunsin suurta kiitollisuutta runouden lahjasta, jonka Kunnas on Suomen lapsille antanut.

5

Harmonikkamusiikin lisäksi pihaviljely kuuluu asioihin, joiden en olisi vielä joitakin vuosia sitten uskonut nousevan päräyttävimpien asioiden listalle. Mutta niin se vain on: lyhykäisen kesämme auvoisassa valossa mikään ei tuo suurempaa tyydytystä kuin seurata viljelylaatikoiden ja oman pienen perunamaan kasvun vaiheita.

En ole synnynnäinen puutarhuri, mutta kokeilemalla ja tekemällä oppii, välillä kantapään kauttakin, ja ihanasti olen jo päässyt korjaamaan retiisisatoa ja multaamaan pottua. Vahva suositus viljelyhommille!

Anna Elina Isoaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua