Professori Jukka Kekkonen ja ohjaaja Annika Grof. Kuva: Marita Nyrhinen

Elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Annika Grofin dokumenttielokuvassa Liikkumavara (2009) seurataan keväällä 2008 neljän kansanedustajan työskentelyä laadittaessa terveyskeskus- ja päivähoitomaksujen korotusta koskevaa lakia sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Myös Grofin uusi dokumenttielokuva, Toiset äänet (2022), keskittyy politiikkaan ja lakiasioihin, nyt yliopistolakiin ja sen epäkohtiin.

Vuodesta 2011 lähtien tapahtuneet suuret koulutusaloihin kohdistuneet leikkaukset ovat vaikuttaneet muun muassa tasa-arvoisen koulutuksen toteutumiseen, opetuksen laatuun ja alueellisten erojen kasvamiseen. Yksi merkittävä koulutukseen kohdennettu toimenpide oli vuoden 2010 alusta voimaan tullut yliopistolaki.

Lain tärkeä tavoite oli vahvistaa muun muassa yliopistojen taloudellista, henkilöstöpoliittista ja johtamisen vastuuta. Yliopistoista piti tulla itsenäisiä, omasta toiminnastaan vastaavia yksiköitä. Lakia on pidetty melko epäonnistuneena; se on muun muassa vaikuttanut huonontavasti työtyytyväisyyteen, heijastunut opetukseen ja keskittänyt valtaa. Yliopisto on toki julkisrahoitteinen, mutta rahoituksesta on kilpailua: ihmisyyttä lähellä olevat humanistiset alat, kuten kulttuuri, taide ja historia, ovat lujilla. Näille aloille taloudellisia resursseja myöntäviä säätiöitä on kiittäminen.

Gaela Keryell. Kuva: Tarasow Films

* *

Annika Grof oli havainnut poliitikkojen tieteen tekemiseen kohdistuvan välinpitämättömyyden ja yliopistojen nykyiset ongelmat. Hän halusi tehdä näistä lähtökohdista dokumenttielokuvan. Sitä varten hän sai kameransa eteen Helsingin yliopiston väkeä: professori Jukka Kekkosen sekä opetuksen ja tieteentekijöiden ammattilaiset lehtori Gaela Keryellin, apulaisprofessori ja dosentti Lena Näreen ja postdoc-taiteilija Taina Saarikiven.

Elettiin vuotta 2019, kun Grof alkoi tehdä elokuvaansa. Elokuvanteko sai yllättävän käänteen, kun kävi ilmi, että yksi hänen päähenkilöistään, Jukka Kekkonen, olikin päättänyt ryhtyä eduskuntavaaliehdokkaaksi. Kekkosen intohimoinen tavoite oli päästä muuttamaan surkeaa yliopistolakia. Grof pääsi seuraamaan Kekkosen vaalityöskentelyä ja -kampanjaa alusta saakka. Kekkosesta tuli väistämättä elokuvan päähenkilö.

Keryellillä, Näreellä ja Saarikivellä on painavaa sanottavaa lain toteutumisesta ja siitä, millaista taistelua he ovat joutuneet käymään, kun taloudellisia resursseja ei ole, järjestelmä on joustamaton, opetusta vähennetään ja päteville ihmisille annetaan potkuja. Heidän näkökulmansa antavat elokuvaan ”lihaa luun ympärille”.

Annika Grof ajautui Toiset äänet -elokuvansa aiheen pariin vahingossa, kun hän teki taustatöitä seuraavaa pitkää elokuvaansa varten. Hän törmäsi vaikeisiin kysymyksiin: Mitä yliopistoille tapahtui? Kuka antoi luvan ajaa vapaa yliopisto alas? Mitä tapahtuu yhteiskunnalle, jos tiede ei ole vapaata?

Lena Näre. Kuva: Tarasow Films

* *

Grof kulkee tiedonjanoisena haastateltaviensa perässä raskas kamera olallaan. Hän halusi tallentaa kertomukset katsojan näkökulmasta. Lähtökohtana oli ajatus, että hän ei tiedä aiheesta mitään. Kuunnellessaan hän oppii samalla tavalla kuin katsojakin oppii.

Grof altisti myös itsensä ja halusi oman äänensä kuuluviin; hän on yhdenvertainen kohteittensa kanssa. Keskusteluihin on jätetty paljon small talkia, joka on irrallaan painokkaasta asiasta ja tekee aiheen katsojalle ymmärrettäväksi.

Grof paljastaa, että hän keskusteli useampienkin ihmisten kanssa. Lopulliseen elokuvaan valikoituneet neljä päähenkilöä sekä väliin leikatut uutisklipit ja arkistomateriaali kansanedustajien puheista antavat perspektiiviä kokonaisuudelle.

Marita Nyrhinen

Toiset äänet saa teatteriensi-iltansa perjantaina 27.5.2022.

Taina Saarikivi. Kuva: Tarasow Films

* *

Toiset äänet

• Ohjaus, käsikirjoitus ja kuvaus: Annika Grof
• Kameran edessä: Jukka Kekkonen, Gaela Keryell, Lena Näre, Taina Saarikivi.
• Sävellys: Ville Riippa
• Äänisuunnittelu: Pietari Koskinen
• Tuotanto, leikkaus ja levitys: Joon Tervakari
• Ensi-ilta 27.5.2022

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua