Romaani täpötäynnä elämää ja lukemisen juhlaa – arviossa Bernardine Evariston Tyttö, nainen, toinen

Kuva: Jennie Scott / WSOY

Bernardine Evariston Tyttö, nainen, toinen -romaanin (WSOY, 2022) kehyskertomuksena on näytelmäkirjailija ja ohjaaja Amman uusin teos, jota hän tekee kaikkien radikaalien vaihtoehtoisten kokeilujensa jälkeen Lontoon Kansallisteatteriin. Amma on lesbo ja tunnettu feministi, johon kaikki romaanin henkilöt tavalla tai toisella linkittyvät.

Iso henkilögalleria pursuilee monissa aikakausissa ja paikoissa eikä kaikkea ole helppo pitää mielessä. Mutta jokainen teoksen kahdestatoista naisesta saa joka tapauksessa oman ja ihan itsenäisestikin lukemisen arvoisen kertomuksensa, ja loppua kohti asiat loksahtavat paikoilleen. Naiset ovat hyvin erilaisia ja jokainen heistä koskettaa omalla tavallaan; kukaan ei jää yhdentekeväksi.

Evaristo on julkaissut Twitter-tilillään erään lukijan tekemän roolihenkilökartan, jollainen olisi epäilemättä ollut hyvä apu lukiessa.

Vaikka teoksen kertomukset kulkevat naisten kohtaloiden mukana ne käsittelevät laajasti erilaisia yhteiskunnallisia asioita; rotua, sukupuolta, luokkayhteiskuntaa, varallisuutta, ystävyyttä, perhettä, ihmissuhteita, hyväksikäyttöä. Toisinaan romaani naurattaa ja ilahduttaa, toisinaan se on itkettävän surullinen, mutta kaiken kaikkiaan sen lukeminen on suuri nautinto.

Romaani on myös mielenkiintoinen kulttuuriantropologinen matka esimerkiksi Karibialle ja Nigeriaan; Evaristolla on ilmiselvästi valtavasti tietoa, jota hän osaa tarjoilla ilman että se tuntuisi päälleliimatulta.

Tyttö, nainen, toinen on kirjoitettu runon muotoon vailla pisteitä, pilkkuja tai muitakaan välimerkkejä. Lauseiden vaihtuminen ilmaistaan rivinvaihdolla, isoja alkukirjaimia ei ole. Kuuntelin teoksen äänikirjana, eikä erilainen kirjoitustapa kuulunut luetussa versiossa mitenkään.

Tämän teoksen kanssa kuitenkin mietin paljon luetun ja kuunnellun romaanikokemuksen eroja. Tyttö, nainen, toinen pursuaa toinen toistaan mieleenpainuvampia hahmoja, mutta varsinkin kuunneltuina heistä on vaikea pitää lukua – etenkin kun monet nimistä ovat meikäläisittäin vieraita eivätkä hevillä jää mieleen. Romaanissa voi selata sivuja taaksepäin ja tarkistaa helposti asioita.

Teoksen on suomentanut Kaijamari Sivill huolellisesti ja varmalla otteella. Kieli elää räiskyvien persoonien ja tapausten mukana. Jokainen romaanihenkilö tuntuu puhuvan juuri hänen suuhunsa sopivin sanoin, kuin teksti olisi alun perin kirjoitettu suomeksi.

Romaani sai arvostetun Booker-palkinnon vuonna 2019 ja samana vuonna teos oli Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman mielestä vuoden paras kirja. Seuraavana vuonna teos sai Britannian Fiction of the Year -palkinnon. Muitakin palkintoja ja suitsutusta on tullut – eikä ihme.

Keskustelua herätti vuonna 2019 se, että Booker-palkinto jaettiin poikkeuksellisesti kahden kirjailijan kesken; Evaristo jakoi kunnian Margaret Atwoodin kanssa.

Bernardine Evaristo (s. 1959) on englantilais-nigerialainen kirjailija, jolta on julkaistu lukuisia teoksia proosasta runouteen ja draamaan sekä tietokirjoja, esseitä ja kirjallisuuskritiikkiä. Häneltä on aiemmin ilmestynyt suomeksi runomuotoinen romaani Keisarin kullanmuru (Johnny Kniga, 2003, suom. Anni Sumari).

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua