Parasta juuri nyt (16.3.2022): Earthen Sea, Revive, myski, Supersonic, Guitar Techniques Magazine

16.03.2022
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Oasis vuonna 1994. Kuva: Wiki Commons

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sami Nissinen on kuunnellut suloisia rytmihäiriöitä, nuuskinut huumaavia tuoksuja ja lukenut Gallagherin veljeksistä.

1

Kranky-levy-yhtiön leima on takuu hyvästä laadusta ja ekslusiivisesta musiikkimausta. Uusin Kranky-tuttavuuteni Earthen Sea ei muuta käsitystä, päinvastoin, se vahvistaa entisestään hienon levy-yhtiön artistirosteria, johon kuuluu Loscilin, Belongin, Lotus Plazan ja Windy & Carlin kaltaisia kokeellisen musiikin artisteja, jotka tyylillisesti sijoittuvat usein ambientin, electronican ja psykedeelisen popin tai rockin suuntaan.

Earthen Sea on yhtä kuin Jacob Long ja hänen studionsa, joka toimii prosessissa kokonaisvaltaisena ”dub-instrumenttina”. Kolmas Earthen Sea -albumi, Ghost Poems, jalostaa Longin herkkää ja haurasta soundipalettia edelleen suhinan, perkussiivisten teknoelementtien ja mollipitoisten äänikatkelmien muodostamiksi suloisiksi rytmihäiriöksi.

Kappaleet kehittyvät maltillisesti (sähkö)pianosamplejen, ambient-tekstuurien ja konkreettisten ​​äänien (veden valuminen, kolisevat esineet, kodin laitteisto) massasta, joka on suodatettu live-efektoinnin läpi intuitiivisen tunnelman saavuttamiseksi.

Long käsittelee ja muokkaa raaka-aineet symbioosin ja hypnoosin väliseksi tunnistamattomaksi rajatilaksi. Melodian rippeet sirpaloituvat, hohtavat ja taittuvat kuin valo vedessä; pulssit tihentyvät ja haihtuvat, ikään kuin kartoittaen vedessä ajelehtivia hiekanjyviä. Kaikkialla on tunne eläviksi tehdystä aineesta – sekä kaipauksesta ja poissaolosta. On hämmästyttävää, kuinka näin abstrakti musiikki voi aiheuttaa näin voimakkaita emootioita.

2

Nyt on kansainvälinen naisten historian kuukausi! Sen kunniaksi Nasty Women London järjestää Lontoon Hackneyssa REVIVE-taidenäyttelyn ja -tapahtuman yhteistyössä Women of the Wickin ja Open House Hackneyn kanssa.

Kaksipäiväinen tapahtuma käynnistyy paneelikeskustelulla #HERSTORY, jossa kunnioitetaan ja juhlitaan inspiroivia feministisiä ja luovia ikoneja, jota seuraa runoilta, elävää musiikkia sekä levymusiikkia. Tapahtuman tuotto menee Britannian Punaiselle Ristille ja sitä kautta Ukrainaan sodan uhreille sekä End Violence Against Women -järjestölle.

Taidenäyttelyssä on mukana 30 taiteilijaa eri puolilta maailmaa, jotka on valittu mukaan ”open call” -haun kautta. Suomesta mukana on kuvanveistäjä Päivi Häkkinen, jolla avautuu ensi kuussa näyttely myös Malmössä.

VictimBYPäiviHäkkinen

Päivi Häkkinen: Victim (2020).

3

Tuoksuista huumaavin ja viettelevin on myski. Pääsin pitkästä aikaa tämän maagisen tuoksun vaikutuspiiriin saatuani pullollisen hajustetta syntymäpäivälahjaksi. Minua kiinnostaa asioiden historia, eikä myski ole poikkeus. Myskin juuret johtavat Keski-Aasiaan, josta eläinperäisen myskin eri laadut ja niiden nimet ovat peräisin. Tong kingia on perinteisesti tuotettu Kiinassa ja Tiibetissä ja Assamia puolestaan Nepalissa.

Myskin valmistamisen prosessi on vähintäänkin mielenkiintoinen, ja olisi kyllä hienoa tietää kuinka tämä jalo aines on alun perin löydetty ja hyödynnetty. Nimittäin, myski on joidenkin nisäkäsurosten talirauhasen eritettä. Myskiä syntyy esimerkiksi myskirotan ja Keski-Aasiassa elävän urospuolisen myskihirven sukupuolielinten edessä olevassa, pussimaiseksi venyneessä talirauhasessa. Myös mm. alligaattorit, myskijäärät ja myskisorsat viestittävät myskin hajulla. Myski toimii eläinten hajuviestimenä esimerkiksi sukupuolisuhteissa. Joten mikseipä myös ihmisen.

Myskiä on käytetty houkuttelemaan villieläimiä, myös ihmisen valmistamissa hajusteseoksissa. Esimerkiksi vuonna 2018 Intian viranomaiset käyttivät Calvin Kleinin Obsession-hajuvettä houkutellakseen ja siten vangitakseen villitiikerin, joka oli hyökännyt ja tappanut toistakymmentä ihmistä.

Myski on yksi tärkeimmistä parfyymien raaka-aineista, ja erilaisia myskituoksuja, johdannaisia ja muunnelmia tunnetaan lukuisia. Nykyään lähes kaikki myski on synteettisesti tuotettua. Onneksi. Eläinperäisen myskin keräämiseksi eläin on tapettava ja talirauhanen irroitettava ja kuivattava perusteellisesti. Noin sata myskihirviurosta pitäisi surmata yhden myskikilon tuottamiseksi. Siitä voi päätellä sen arvon ja merkityksen menneisyydessä.

4

Ensimmäinen koskaan suomennettu Oasis-kirja Supersonic (Like, 2021) pureutuu yhtyeen alkuvaiheisin ja aina vuoden 1996 megalomaanisiin Knebworthin konsertteihin asti. Vain kahdessa ja puolessa vuodessa levytyssopimuksen kirjoittamisesta yhtye julkaisi kaksi huippusuosittua albumia ja hilasi itsensä brittipopin kuninkaiksi. Seuraavana vuonna (1997) julkaistu albumi Be Here Now aloitti yhtyeen taiteellisen ja kaupallisen alamäen.

Kirjassa käydään läpi Gallagherin veljesten tarina lapsuudesta alkaen yhtyeen jäsenten sekä lähipiirin kertomana. Mielenkiintoista on lukea, kuinka yksinäinen ja ujo teini-Noel opettelee soittamaan kitaraa ja kirjoittamaan biisejä. Ja kuinka Herra Ääni, musiikista aiemmin täysin piittaamaton, murrosikäinen Liam saa koulutappelussa vasarasta päähänsä, kiinnostuu herätyksenomaisesti musiikista ja päättää The Stone Rosesin Ian Brownin esimerkistä ryhtyä laulajaksi. On myös hykerryttävää lukea siitä, kuinka ensimmäisellä Yhdysvaltain-kiertueella Oasiksien brittiläinen arroganssi törmää tekopirteän smalltalk-kulttuurin muuriin.

Kirjassa painotetaan sitä usein unohtunutta seikkaa, että veljekset ovat syntyperältään ja identiteetiltään irlantilaisia, eivät englantilaisia.

Kirjassa veljekset oikovat monia virheellisiä, myyttisiä käsityksiä yhtyeestä, mutta samalla suupaltit tulevat rakentaneeksi uusia. Supersonic on dokumentti viimeisistä ajoista, jolloin kohtuuttomuus, ylimielisyys ja suoranainen sikailu olivat hyveitä rockkulttuurissa. Nykyään sellainen tuomittaisiin (onneksi) toksiseksi.

Lue Ilkka Valpasvuon kritiikki kirjasta täältä.

5

Itselleni uusi tuttavuus on Guitar Techniques Magazine, joka eroaa useista perinteisistä kitaralehdistä, jotka muistuttavat nykyään lähinnä mainoksia. Laitehifistelylle on paikkansa, pidän suunnattomasti myös siitä, mutta en raski maksaa kauniista kuvista sellaisia summia, mitä ulkomaiset aikakausilehdet Suomessa nykyään maksavat.

Guitar Techniques Magazinen pääosassa ovat soittaminen ja oppiminen. Lehden jokainen numero sisältää oppitunteja, jotka kattavat niin soittotekniikan, musiikin teorian kuin soittotyylinkin. Niinikään jokainen numero sisältää tyylitutkimuksia kiinnostavista ja ajankohtaisista blues-, jazz-, indie-, rock- ja metallikitaristeista sekä yhden klassisen kappaleen nuotinnoksen kaiken muun nuottimateriaalin ohessa. Bonuksena on vielä yksittäinen video-oppitunti jonkun mestarin ohjauksessa.

Tämä lehti menee tilaukseen! Huomattavasti halvempaa kuin irtonumeroiden ostaminen.

Sami Nissinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua