Kuva: Emil Bobyrev
VALOKUVATAIDE | Emil Bobyrev pitää maisemakuvausta tärkeänä, mutta ei osaa selittää, miksi näin on. Katsojalle hänen metsäkuvansa ovat kuin maalauksia, jotka voisivat olla arvostetun taidemuseon seinältä.
”Kun kävelen metsässä ja laitan kauniissa paikassa kameran jalustaan, se on minulle pelkkä nautinto. Kuitenkin on tunne, että teen jotain tärkeää.”
Päivi Vasara, teksti
Emil Bobyrev, kuvat
Valokuvaaja Emil Bobyrevin metsäkuvia otsikolla Luonnon kauneus on lähellä voi nähdä Tampere-talon Talvipuutarhassa maaliskuun 20. päivään asti.
Kuvat on otettu kesäaamulla auringon noustessa, joten niissä on oma hieno valonsa. Usein usvaa, joka tuo kuviin maagisen sadunomaisen sävyn.
– Ehkä metsän tekee minulle tärkeäksi se, että kaupungissa on liian vähän harmoniaa. Yritän tuoda betonilaatikoiden maailmaan jotain, mikä on mielestäni aitoa.
– Tai yritänkö muistaa, että se mikä monille on raakapuun varasto, on todellisuudessa kokonainen maailma.
Tunnin ajomatka
Bobyrev on kuvannut kansallispuistoissa. Sitten hän heräsi siihen, että tunnin ajomatkan päässä Tampereelta ovat Seitseminen, Helvetinjärvi ja Siikaneva. Talvipuutarhassa esillä olevat kuvat ovat näistä kolmesta paikasta.
Hän teki yksin ja perheensä kanssa teltta- ja mökkiretkiä lähikansallispuistoihin.
Metsä ei ole helppo kuvattava. Osa prosessia on juuri oikean hetken odottaminen.
– Minä vain yritän olla oikeassa paikassa sielu rauhassa ja kamera mukana.
Joskus täydellinen otos onnistuu vasta monen kerran jälkeen, kun paikka on tullut tutuksi. Emil Bobyreville kaunis metsä on vanha, hoitamatonkin.
– Maisemakuvauksen tärkeys voi olla minulle myös sitä, että minua pelottaa ihmisten tehokkuus, jolla meidän elinympäristöämme tuhotaan.
Luonnon palasia
Kaupunkilaiset asuvat puistojen ympäröiminä.
– He eivät näe, että todellista luontoa kaupungissa on vain pikkupalasia. Kun ajelee kaupungista toiseen, ei huomaa, että aitoa ja edes jollain tavalla koskematonta metsää ei ole. Pitää mennä autosta ulos. Vasta sitten huomaa, että ympärillä on liian paljon teollisuusmetsää, johon ei pysty asettumaan elämään metsänhenki.
Kuin musiikkia
Emil Bobyreville on usein sattunut niin, että hän on huomannut aistivansa metsää kuin jonkinlaista musiikkia.
– En pysty selittämään sitä tarkemmin. Mäntymetsä aamulla, suo sumussa ja järven pinnasta nouseva usva. Kaikki on minulle kuin jonkinlaista musiikkia silmille. Ne pienet paikat, joihin ihminen on älynnyt jättää koskematta, ovat täynnä harmoniaa ja täydellisyyttä.
Emil Bobyrevin näyttely Luonnon kauneus on lähellä Tampere-talon Talvipuutarhassa 20.3.2022 asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Anna Novionin mukaan elokuvan tekeminen on kuin matematiikkaa: ”Kun aloittaa, ei tiedä minne päätyy”
HENKILÖ | Anna Novion teki kiehtovan elokuvan matematiikkanörtistä. Kulttuuritoimitus tapasi Margueriten teoreeman ohjaajan tämän Suomen-vierailulla.
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
1980-luku herää henkiin Tampereella ensi kesänä, kun Dingo-huuma valtaa Komediateatterin
HENKILÖ ”Mun poikani tekee parempii biisei ku sää”, sanoi Pertti ”Nipa” Neumannin kiukkuinen äiti Juice Leskiselle puhelimessa, kun Dingo-tähti juuttui keikkaputken jälkeen Tampereen Aulabaariin.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.