Seppo Tammilehto. Kuva: Ulla-Maija Svärd
HENKILÖ | Muusikko, laulaja, lauluntekijä ja kirjailija Seppo Tammilehto täyttää tämän jutun julkaisupäivänä 70 vuotta. Sen kunniaksi piti järjestää kunnon pirskeet, mutta eihän se onnistunut, koska korona. Juhlat ovat keväällä, kesällä tai syksyllä, miten nyt tauti suo. Seppo jos kuka tuntee manserockin – ja hänellä on siitä tuhansia tarinoita.
”Manserock-sanan kehitti manageri Heikki Kauppinen. Helsingissä halveksittiin muiden tekemää rokkia. Sitten Tampere nousi Helsingin rinnalle, omaksi järjestelmäkseen ja pysyi siinä, ehkä meni välillä jopa ohi.”
Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat
Saamme käsiimme Seppo Tammilehdon todella tuoreen kirjan Manserokkarit (Lector, 2022) Pyynikintorin kahvilassa. Siinä on parikymmentä tarinaa, aika hurjiakin, mukavia ja ikäviä sekä outoja, mutta uteliaisuuteemme ei vastata, vaan salassa pysyy, keitä tarinoiden rokkarit oikeasti olivat.
– Sanoisin, että toden ja tarun suhde tarinoissa on 50 prosenttia ja 50 prosenttia. Tiedän toki, kenestä kulloinkin on kyse, mutta en uskalla sitä kertoa, koska liian moni on hengissä. Pohjatarina on tapahtunut jollekin joskus, mutta kenelle, sitä en kerro.
Kysymykseen, onko kirjailija himmaillut tarinoissa vai lyönyt liitua lisää, vastaus on: liioitellut.
Missään ei ole salaista kirjekuorta, jossa paljastettiin kuka on kukin, joten se jää arvailun tai päättelyn varaan.
Maanantaina 7. helmikuuta Seppo Tammilehto täyttää 70 vuotta. Sen kunniaksi piti olla kunnon bileet, mutta korona siirsi juhlimiset keväälle, kesälle tai syksylle.
Kun manserock syntyi Juicen ja Epe Heleniuksen sekä muiden voimin, asui Seppo vielä Ähtärissä, mutta on hänellä siitä pitkä omakohtainen kokemuksensa.
Metsossa kirjoittamassa
Seppo Tammilehto on asunut kymmenisen vuotta Pyynikillä. Sitä ennen asuinpaikka oli pitkään Kangasala.
Kirjoittamaan hän meni pääkirjasto Metsoon, koska siellä on rauhallinen ympäristö.
Voisi hyvin kuvitella, että jos manserokkareilla olisi leirinuotioita, niillä kerrottaisiin Sepon kirjan tarinoita.
Alwari Tuohitorven Lannanlevittäjät Ähtärissä perustamisvuonnaan 1968. Kuvassa Hannu Latva-Hakuni (vas.), Jukka Rautiainen, Olli Kivistö ja Seppo Tammilehto.
Keikkamatka Ruotsiin
Yksi pidemmänpuoleinen on Seppo Tammilehdon sanoin pitkälti totta, siinä Alwari Tuohitorvi -bändi matkaa keikalle Göteborgiin. Vaikeuksia kasaantuu, ruotsinsuomalaiset vaativat tangoa, valssia ja foksia eikä mitään rokkia. Paluulaivamatkalle ehtimistä hankaloittavat keikkabussin rengasrikko, mutta iltapäivälehdistö julistaa bändin Euroopan-valloittajiksi.
Rokkialan tuntemusta Tammilehdolla on runsaasti ja se sai hänet kirjan tekoon. Tämä on hänen neljäs kirjansa. Ensimmäinen on elämäkerta, joka jäi Unto Viitamäeltä kesken ja jonka hän itse jatkoi loppuun. Sen nimi on Poutapilven poika.
– Poutapilven pojan jatkaminen oli pakko, kun painajat jo odottivat sitä.
Välissä on kaksi romaania. Aaro, iskelmien kuningas kertoo erään artistin uran noususta ja laskusta. Rikosromaani Tyhjennetty pyydys ilmestyi lokakuussa 2020. Se kertoo pankkiryöstöstä, eikä Tammilehto myönnä sitten millään, onko tässä takana omaa kokemusta.
Musiikki on sukuvika
Seppo Tammilehto on kotoisin Ähtäristä. Suvussa laulettiin kirkkokuorossa ja soitettiin tanssibändeissä. Jo varhain hän tiesi, että musiikin suuntaan elämä häntäkin vie.
Hänen enonsa oli Tapio Tammilehto, ja hänen serkkujaan ovat Antti Tammilehto ja Pekka Tammilehto eli Topi Sorsakoski. Helsingissä asunut serkku opetti Seppo Tammilehdon soittamaan rumpuja.
Alkuperäinen Alwari Tuohitorvi oli eteläpohjalaisperäinen. Tammilehto aloitti vuonna 1968 bändissä rumpalina. Bändistä tuli myöhemmin 1970-luvulla yksi maamme suosituimmista.
Tammilehto on ollut rumpalina myös Mika Sundqvistin Nonstop-bändissä, sekä Matthews- ja Kummitus-yhtyeissä. Rumpujen soitto vaihtui kitaraan 1980-luvulla.
– Eteläpohjalaiset ovat omiensa puolta. Olimme Alwari Tuohitorven alkuperäisjoukolla soittamassa Helsingissä Bottalla ja kotiseudun pääkaupunkiin muuttanut porukka jonotti sisään.
Seppo on tuttu kävijä Pyynikintorin kahvilassa. Pyynikin kulmilla hän on asunut kymmenkunta vuotta ja lähistön lenkkimaastot ovat tulleet tutuiksi. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Kirjoittaminen maistuu
Seppo Tammilehto on aina ollut yrittäjä, eikä hän nytkään aio eläkkeelle jäädä. Välillä syntyy enemmän biisejä, välillä vähemmän.
– Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Äidinkielestä sain ysejä ja kymppejä. Biisien tekstien kirjoittaminen on minulle tärkeää, minulle teksti menee edelle. Teostossa on satoja sanoituksiani. Monet artistit haluavat minulta tekstejä edelleenkin.
Lisäksi Tammilehto on kirjoittanut musiikkirevyitä.
Korona on kova pala
Korona on ollut kurjaa aikaa, koska keikat on peruttu. Viihteen tekijöille aika on ollut kova.
– Minulla on ollut soolokeikkoja kalenterissa ja viime tippaan asti olen odottanut, miten käy. Järjestäjä on saattanut soittaa itkuisen puhelun, että nyt on pakko perua. Se keikkapaikka on voinut olla maaseudun ainoa ravintola ja samalla ainokainen tapahtuma, mitä olisi ollut satojen kilometrien säteellä. Tätä ei ole ehkä koronapäättäjien keskuudessa ymmärretty täysin, että siinä viedään ainokainen tapahtuma sadalta ihmiseltä.
Seppo Tammilehto pitää englantilaistyylisestä popmusiikista, josta mainittakoon The Beatles. Hän tykkää myös myöhäisen 1950-luvun tyylistä, kuten laulu Niin paljon kuuluu rakkauteen, jonka hän on myös levyttänyt.
70 on sellainen ikä, että se saa muistelemaan menneitä. Radio Musan aalloilla tulee kuunneltavaksi Tammilehdon 30-osainen muistelusarja. Sarjan osat ovat viiden–kuuden minuutin tarinoita.
Seppo Tammilehto
- Syntynyt 7.2.1952 Ähtärissä.
- 45 vuoden aikana noin 5 000 keikkaa.
- Kaksitoista sooloalbumia. Laulut soololevyillä ovat pääosin Sepon tekemiä.
- Seppo Tammilehdon säveltämä ja sanoittama Maailmantango voitti Seinäjoen tangomarkkinoiden sävellyskilpailun vuonna 1990.
- Tunnetuin Tammilehdon käännös on Kuin helminauhaa (The Days of Pearly Spencer).
- Uuteen kirjaan liittyvässä Manse-musiikkivideossa mainitaan Tammerkoski, tori Pyynikin, Näsijärvi ja Pyhäjärvi. Voit katsoa videon täällä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
