Upea uusi jazz-laulaja ja loistavaa tulkintaa – arviossa Lady Blackbirdin Black Acid Soul

Kuvat: BMG

Lady Blackbird aloittaa Black Acid Soul -levynsä (BMG, 2021) väkevällä cover-versiolla Nina Simonen Blackbird-kappaleesta. Jousella soitetun kontrabasson päällä Lady Blackbirdin aistikas tulkinta on aivan kotonaan. Ehkä se ei voimallisuudessaan aivan tavoita Nina Simonea itseään, mutta eipä tätä modernia tulkintaa kansalaisoikeusanthemista tarvitse missään nimessä hävetäkään. Se asettaa levyn riman heti korkealle.

Levyn kakkoskappale It’s Not That Easy on harvinainen deep soul -veto, jonka on alun perin levyttänyt Reuben Bell. Se ei ehkä ole yhtä dramaattinen kuin levyn avausraita, mutta esittelee Lady Blackbirdin tulkitsijanlahjoja vielä paremmin. Lady Blackbird toisaalta antaa palaa, toisaalta pidättelee, ja saa tämän sydänsuruballadin soimaan upeasti. Vertailu Bellin korkeaan tenoriin on hauska.

Levy etenee siitä eteenpäinkin pääasiassa 1960- ja 1970-luvulta nostettujen lainakappaleiden voimin. The Eaglesista tutun Jim Walshin varhaisemmalta James Gang -yhtyeeltä lainattu Collage on yksi levyn helmiä. Rock-trion kepeästi psykedeelisen kappaleen uusi tulkinta osuu ja uppoaa, tuloksena on huikea kappale. Rohkeaa työtä on myös Beware the Stranger, joka versioi Voices of East Harlem -yhtyeen esittämää ja Curtis Mayfieldin tuottamaa funk- ja gospelkappaletta Wanted, Dead or Alive.

Sam Cooken Lost And Looking on puolestaan varsin uskollinen alkuperäisteokselle; se esitetään tässäkin kovin pelkistetyn sovituksen kanssa. Cooke on kova vertailukohta, mutta eipä Lady Blackbirdin versio tämänkään mestarin rinnalla liiemmin kalpene.

Lady Blackbird itse piti Jazz in Europen haastattelun mukaan Tim Hardinin It’ll Never Happen Again -kappaletta kammottavan tylsänä ja hengettömänä, mutta siitä tulikin yksi artistin omista suosikeista.

Enimmäkseen coverit ovat sen verran syviä nostoja, etteivät alkuperäisvedot välttämättä ole etukäteen tuttuja. Jos alkuperäisversiot kiinnostavat, kokosin niistä Spotifyyn soittolistan.

Omista kappaleistakin yksi on pohjimmiltaan lainaa. Rauhallinen tunnelmapala Fix It perustuu Bill Evansin Peace Piece -kappaleeseen, mutta instrumentaaliin on lisätty sanat ja laulu Evansin perikunnan luvalla. Tuottaja Chris Seefriedin kanssa tehdyt Nobody’s Sweetheart ja Five Feet Tall ovat oikein mainiota työtä, vaikka lopulta vertailussa covereille jäävätkin. Levyn lopettava Black Acid Soul -instrumentaalijamittelu ei juuri muistijälkiä jätä, Lady Blackbirdin ääntä täällä ollaan kuuntelemassa.

Levyn tuotantopuoli on kunnossa, Lady Blackbirdin upea ääni on juuri sen verran pääosassa kuin pitääkin ja taustat kuulostavat hyvältä. Muusikoista lienee syytä mainita pianisti Deron Johnson, jonka kuuluu mainita soittaneen Miles Davisin kanssa; toinen juttu on, onko esiintyminen Davisin Doo-Bop-albumilla meriitti vai ei.

Lady Blackbird eli Marley Munroe on laulanut viisivuotiaasta asti. Musiikkiura ei kuitenkaan lähtenyt lentoon heti lapsesta lähtien, vaikka Munroe pyöri Nashvillessäkin. Vapautuminen sopimuksesta kristillisen levy-yhtiön kanssa Munroe johti uusiin tilaisuuksiin ja uuteen levytyssopimukseen, mutta sekään ei johtanut tuloksiin.

Muutoksen avainhenkilöksi osoittautui Chris Seefried, jonka kanssa yhteys löytyi ja tuloksena oli svengaavaa tavaraa. Munroe löysi itselleen sopivan äänen ja tyylin, ja lopputulos on kultaa: Munroe syntyi uudelleen upeana jazz- ja soultähtenä Lady Blackbirdinä. Debyytiksi tämä on todella vahva ja herättää paljon odotuksia jatkon suhteen.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua