Norjalaisten huumori kulkee jälleen omia teitään – arviossa Ylen uutuussarja Farmarit

Kuva: Hakon Jarle Sveen

Norjalaiset tekevät sen jälleen: tuovat ruutuun jotain aivan erilaista kuin pohjoismaiset kollegansa tv-draamatuotannossa. Farmarit kuuluu samaa kastiin kuin Skam, Exit ja Lillehammer: kaikissa on jotakin omanlaistaan.

Farmarit on ilahduttavan lystikästä ja nokkelaa televisiota. Nopeita leikkauksia, hauskoja oivalluksia, hersyvää huumoria ja siinä sivussa paljon asiaa ennakkoluuloista, ennakkoluulottomuudesta ja siitä, mikä ihmisiä lopulta yhdistää.

Sarjan kaikki päähenkilöt ovat muslimeita. Heitä kuvataan ilahduttavan arkipäiväisesti vailla ihmettelyä, ihailua, kummeksuntaa tai turhaa hienotunteisuutta; he kaikki ovat omia tyyppejään ja edustavat vain itseään. Samaan aikaan he ovat myös norjalaisia siinä missä ympäristönsäkin. Suomessa tällaiseen monikulttuurisuuden normaaliuteen lienee vielä tovin matka kuljettavana.

Anisa (Jhina Zaidi). Kuva: Hakon Jarle Sveen

Päähenkilö Marwan on iranilaistaustainen leskimies, jonka tyttären appivanhemmat yrittävät saada huostaansa. Marwanilla on tämän torpedoimiseksi kyseenalainen suunnitelma, joka ei kuitenkaan ihan toimi. Marwan päätyy kipakan 5-vuotiaan Kikinsä kanssa kauas maaseudulle nuoruusajan ystäviensä seuraan. Lisäksi maatilalla on satakunta vuohta ja monenlaista niihin liittyvää työtä ja tointa.

Muu seurue on Marwanin tavoin epäilyttävissä puuhissa salaperäisen organisaation asialla. Khabib on itämaisten taistelulajien ihailija, Adil entinen räppäri ja Anisa tämän tomera sisar. Tariq on muslimiksi kääntynyt umpinorjalainen. Lisäksi seurueen elämää sivuavat värikkäät kyläläiset, joista niin ikään jokainen edustaa vain itseään rasistista hippiin.

Khabib (Arben Bala), Tariq (Jonas Strand Gravli), Adil (Ayaz Hussain), Marwan (Nader Khademi), Kiki (Erika Strand Mamelund) ja Anisa (Hina Zaidi). Kuva: Dag Jenssen

Farmarit-sarjan nokkeluus on ainakin osittain siinä, että se haastaa katsojansa jatkuvasti miettimään omia kantojaan. Sympaattinen on hetkessä vastenmielinen ja päinvastoin; nopeat leikkaukset ja roolihahmojen kommentit suoraan kameralle toimivat tässä oivasti ajatusten pyörittäjinä. Lopulta ihmisissä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia.

Näyttelijäsuoritukset ovat nautinnollisia, ja harvoin on nähty yhtä asiansa osaavaa 5-vuotiasta kuin Kikiä näyttelevä Erika Strand Mamelund. Ja vielä viimeksi: voiko norjan kieltä kuullessaan olla hymyilemättä?

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua