Wuxia-legendaa: Tony Leung Chiu-wai ja Michelle Yeoh. Kuva: Walt Disney
ELOKUVA | Marvel lähti jo Black Pantherilla haastamaan valkoista supersankarikuvaa ja nyt valkokankaalle pääsevät aasialaiset supersankarit.
”Taistelukoreografian seuraaminen on katsojalle helppoa, ja kiinalaisten taistelulajien kohdalla me nimenomaan haluamme nähdä sen koreografian.”
ARVOSTELU
Shang-Chi and The Legend of The Ten Rings
- Yhdysvallat, 2021.
- Ohjaus: Destin Daniel Cretton
- Rooleissa: mm. Simu Liu, Tony Leung, Awkwafina, Michelle Yeoh
- Ensi-ilta: 3.9.2021
Ystävykset Shaun ja Katy elävät kivaa, tosin kunnianhimotonta parikymppisten elämää San Franciscossa. He ovat töissä pysäköintipalvelussa ja viettävät hauskoja karaokeiltoja. Kunnes tuntemattomat miehet hyökkäävät Shaunin kimppuun kaupungin bussissa ja vievät hänen aina kaulassa pitämänsä jaderiipuksen.
Katy on ällistynyt ystävänsä yhtäkkiä puhjenneista taistelukyvyistä, mutta ei jää huonommaksi vaan ajelee bussia kuin Speedin Sandra Bullock. Paljastuu, että Shaun on oikeasti Shang-chi, että hänen isänsä on ikuisesti elänyt valtias Kiinassa, joka pitää hallussaan kymmenen käsirenkaan valtaa. Shang-chin on lähdettävä Macaoon ja Katy tietysti päättää lähteä mukaan.
Macaosta löytyy Shang-chin sisko Xianmei, joka pyörittää puolivalmiissa kerrostalossa laitonta taistelurinkiä. Kiinan puolelta löytyy perinteiset kiinalaiset taistelutaidot taitava täti ja suvun matriarkka Jiang Nan (wuxia-tähti Michelle Yeoh). Ja kun kohtaaminen isän (Tony Leung Chiu-wai, joka nähdään myös Chungking Expressissä) kanssa koittaa, on aika selvittää, mihin Shang-chi suuntaa.
* *
Kanadankiinalainen Simu Liu pääroolissa on fyysisesti liikkuva ja samaan aikaan sopivasti humoristinen tarvittavissa kohtauksissa. Awkwafina (Jäähyväiset, Crazy Rich Asians) on hauska sidekick, paras ystävä ja ehkäpä pikkuisen romanttinen ihastuskin.
Taistelutyyleissä edetään nykyaikaisemmasta martial arts- ja akrobatiikkalajeista (etenkin tappelu Macaon kerrostalorakennustelineillä tuo mieleen Jackie Chanin ja Tsui Harkin rivakat toimintakohtaukset) perinteiseen historiallisen kiinalaisen wuxia-lajityypin painovoimaa uhmaavaan qinggong-tyyliin. Erona molempiin on tietysti erikoistehosteiden käyttö, kun tunnetusti Jackie Chan teki stunttinsa itse ja perinteinen kiinalainen wuxia toimi wire-works-tekniikan ja näyttelijöiden huiman taidon yhdistelmällä. Tässä kanavoidaan vahvasti King Hu’ta (Touch of Zen) ja Ang Leen Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme -elokuvaa.
Kuvauksessa käytetään pitkälti hongkongilaista tekniikkaa, missä kamera seuraa taistelukoreografiaa sen sijaan, että normaaliin Hollywood-tyyliin heiluisi siellä täällä. Näin taistelukoreografian seuraaminen on katsojalle helppoa, ja kiinalaisten taistelulajien kohdalla me nimenomaan haluamme nähdä sen koreografian.
Shang-chi (Siu Liu) tovereineen joutuu huimaan seikkailuun Kiinassa. Kuva: Walt Disney
* *
Marvel lähti jo Black Pantherilla haastamaan valkoista supersankarikuvaa ja nyt valkokankaalle pääsevät aasialaiset supersankarit. Itselleni useimmat supersankarileffat ovat puuduttavan tylsiä, mutta Shang-chi and the Legend of the Ten Rings sisältää sen verran huumoria, kiinnostavia päähahmoja ja perinteistä kiinalaisen elokuvan taistelutyyliä, että se jaksaa pitää kiinnostuksen yllä aina loppurytistykseen saakka.
Loppukrediitit kannattaa istua, sillä elokuva jatkuu vielä niidenkin jälkeen. Jatko-osaakin hieman istutellaan.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
