Kuvat: Frans Nybacka / Svart Records
LEVYT | Günter Kiviojan soolo-alteregon bändillä rikastettu esikoisalbumi luottaa glamiin ja hevielementteihin, mutta vakuuttaa ennen kaikkea popmelodisuudellaan.
”Kissa haluaa selkeästi olla muutakin kuin 2020-luvun Tehosekoitin.”
Albumin nimi viittaa siihen, että soololevy on tehty bändisoiton avulla, koska ”ystävien rakkaus tekee elämästä elämisen arvoisen”. Ratkaisu on oikea, sillä lopputuloksesta paistaa iloinen tekemisen meininki, mitä harvemmin yksinäisellä puurtamisella saa aikaan.
Vaikka nahkaa, leopardikuviota ja niittiä piisaa, on Kissa silti parhaimmillaan sukeltaessaan rohkeasti popimpiin maisemiin. Vaikka Teiniunelmakin tiluttelee, on se kuitenkin pohjimmiltaan pesunkestävä popralli ja sellaisena mukavan tarttuva ja sopivan siirappinen, kuten aiheeseen sopii. Villi, röyhkeä ja pompöösi asenne sopii, jos melodiakynässä on terää. Mikset sä huomaa mua? on toki paikoin jykevä, mutta senkin ydin on kaihoisan kauniisti kaartavassa kertosäkeessä ja hommaa leimaavassa heleässä melankoliassa.
Levyn aloittavassa Rock’n’Roll Sotilaassa on samaan aikaan sekä mukavan päällekäyvää tylyä junttaa että Lemmenpyssyjen stemmalauletusta kiimarockista muistuttavaa kitarajuoksutusta ja rokkihaaraa. ”Olen hevirockin valtias”, laulaa Kivioja ja laukkaa Kissiltä ammennetuilla laitumilla huulia lipoen.
Valonnopeudella nostaa tahtia ja tuo lisää synamattoa palettiin. Junakompilla laukkaava kaahaus, buutsit ja sähkökitara -maisemat ja taputuksilla hikeä irrottava sovitus lunastaa hevikuninkaan lupauksia. Tiluttelussa on hyvällä tavalla leuka pystyssä ja lantio tanassa. Silti yhtye onnistuu hienosti tuomaan esiin myös melodisia koukkuja.
Tiikerirock jatkaa hevikuvastolla ja energian vastapainona toimivasti soivalla mollivoittoisella tarinalla. Laukassa on rutosti kerosiinia. Tiikeri karjaisee silti enemmän ilmoituksena kuin testosteronia tihkuvana varoituksena. Biisinä kipakamman puolen parhaita.
Levyn nimeksi asti nostettu Vaarallinen bändi on mukavan tiukasti soiva bändianthem. ”Mä haluun soittaa vaarallises bändis” -kerto luottaa jälleen melodisuuteen. Taputuksilla otetaan yleisö mukaan, riffeissä lentää hiki ja sävyt ovat teemaan sopivasti tummia ja tylyjä. Murina toimii.
Siksi onkin aika hauskaa vastapainoa, kun seuraavana soima Teiniunelma riisuu hevit, vaarat ja murinat haikeasti katurockaavan popkaunokaisen tieltä. Popimpi ja kevyempi ilme vie samalla tarttuvuuden seuraavalle tasolle; Teiniunelma on selkeästi albumin paras yksittäinen biisi.
Vain reilut puolitoista minuuttia pitkä Kyberseksii potkii taas hyppypotkuja, tiluttelee ja laukoo lasereita, päällekäyvällä kyberseksinkipeällä kaipuullaan.
Se toiseksi kevein, Teiniunelman tapaan enemmän katurockaavan pop kuin hevi Mikset sä huomaa mua? vakuuttaa myös. Kissa osaa luoda mainioita pop-ralleja, joissa kaikaa yhtyeen kokonaiskuvaan sopivasti haaraa ja kimalletta. Silti yhtye haluaa selkeästi olla muutakin kuin 2020-luvun Tehosekoitin.
Alataajuuksilla kuiskaileva päätösraita Unissapuhuja surisee kiehtovasti ja pitää kiinni tummissa vesissä uiskentelevasta sykkeestään jopa tiluttelujen keskellä. Samalla se on jälleen yksi uusi suunta, johon Kissa kurkottelee.
Keskittymällä johonkin näistä puolistaan Kivioja yhtyeineen voisi luoda linjakkaamman hittikokoelman, siihen selkeästi olisi kykyjä. Valittuja sävyjään monipuolisesti mutta biisillisesti hiukan hajanaisesti hyödyntävä Vaarallinen bändi -albumi ei siksi tiivistä pelkkää timanttia, vaikka varsinaisia huteja ei oikeastaan ole ja koukkuja on myös kaahauksessa. Parhaiten mieleen jää silti levyn popein puoli.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Särömaalailua reippaan kepeästi tähtitaivaan alla – arviossa Taikayö Camping
LEVYT | Suomenkielistä indiepoppia soittava helsinkiläisyhtye luottaa kolmen kitaran särön ja heleämmän puolen yhteistyöhön.
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
