Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Janica Brander on viime aikoina muun muassa lukenut Katri Lipsonia ja nauttinut Poirot-elokuvista.
1
Englantilaisen Edward St Aubynin omaelämäkerrallinen Patrick Melrose -romaanisarja on ravistellut kirjallisuusmaailmaa. St Aubyn eli yltäkylläisen, mutta hirvittävän lapsuuden yläluokkaisessa perheessä. Narsistinen, sadistinen ja katkeroitunut isä terrorisoi koko lähipiiriään. Hän hyväksikäytti ja pahoinpiteli St Aubynia, joka purki ja etäännytti kokemuksensa puolifiktiivisiin kirjoihin. Kirjojen pohjalta on tehty viisiosainen televisiosarja, joka on nyt nähtävillä Yle Areenassa. Pääosassa loistaa Benedict Cumberbatch, joka ilmaisee uskottavasti Patrickin päihderiippuvuutta ja ahdistusta. Sarja on rankka, mutta herättelevä kokemus. Se näyttää, miten pitkälle ihmishirviöt ulottavat lonkeronsa, ja miksi uhrit voivat käyttäytyä niin sietämättömällä tavalla, että he ovat ulkopuolisten silmissä tarinan roistoja.
2
Täysin toisesta maailmasta ovat pitkät Hercule Poirot -elokuvat, jotka Yle esittää kesän aikana. Myös leffat löytyvät Areenasta televisioesityksen jälkeen. Agatha Christien tarinat ovat juuri sitä, mitä kesädekkari parhaimmillaan tarjoaa. On murhia, myrkytettyjä teekupillisia, kiellettyjä suhteita, testamentteja, englantilaisia puutarhoja ja kartanoita. Elokuvat on tehty vuosina 1990–2010, ja kaikissa tarinoissa Poirot’ta näyttelee David Suchet, joka omaksui etsivän olemuksen päälakeaan myöten. Pinnallisuudestaan huolimatta elokuvat ovat viihdyttäviä, ja Suchet’n työtä on ilo katsella. Murha ratkeaa aina, ja viimein kaikki on hyvin.
3
Katri Lipsonin romaani Kaikkein haikein leikki (2019, Tammi) ei ole kerännyt vielä suurta arvosteluhuomiota. Tämä on häpeä. Lipson on kirjailija, jota kuvaa parhaiten määritelmä eurooppalainen. Kaikkein haikein leikki on katkeransuloinen kuvaus saksalaisesta kylpyläkaupungista ja kahvilasta, jonka tarjoilijaan Sebastianiin kaikki rakastuvat. Kirjan rakenne ei ole helppo. Lukija joutuu vähän väliä miettimään, kuka on äänessä, missä ajassa ollaan, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Haastava ja poeettinen romaani on täynnä seksuaalista ja psykologista jännitettä. Harva suomalainen kirjailija kykenee olemaan yhtä vuolas ja melodramaattinen, mutta silti uskottava. Kirjavuoden tapauksia.
4
Tampereen taidemuseossa on kaksi erilaista, omalla tavallaan kiinnostavaa näyttelyä. Vuoden nuoren taiteilijan Nastja Säde-Rönkön Altered Breaths, Future Feelings kuvaa infoähkyä, ympäristöahdistusta, erilaisia tiloja ja niiden käyttäytymissääntöjä. Näyttelyssä on paljon videoita ja äänimaailmoja, joiden yleissävy on kauniin synkkä. Kellarikerroksesta löytyy Lars Holmströmin LXX -spectrum-, joka sisältää suuria geometrisiä värisommitelmia. Säde-Rönkkö ottaa maailmaan aktiivisesti kantaa, Holmström ei ota – vai ottaako? Kiinnostava kontrasti.
5
Tampereen vanhin ravintola löytyy Viikinsaaresta, jossa on ollut ravintolatoimintaa vuodesta 1866 lähtien. Nykyinen ravintolarakennus on rakennettu vuonna 1900, ja lasiverannalla koristellussa puutalossa voi vihdoin nauttia miljöön tasoista ruokaa. Ravintolatoimenjohtaja Anette Mellin on nostanut sekä brunssin, terassimenun että à la carten uudelle tasolle. Annokset ovat kuin suoraan kesäiseltä kasvimaalta. Prinssinakkien sijaan brunssilla tarjotaan Ahlmanin lähijuustoja ja Pyhä- ja Näsijärven kalaa. Annokset koristellaan ja maustetaan saaren villiyrteillä, ja ravintolan ikkunoista voi kurkistella oman laitumen lehmiä. Reissulla voi katsastaa myös Viikinsaaren kesäteatterin 506 ikkunaa -musiikkinäytelmän, jonka on käsikirjoittanut Heikki Salo.
Janica Brander
