Stuart Turtonin läpimurron jälkeinen merellinen dekkari pitää koukussaan loppuun asti

Kuvat: Otava

Englantilaisen Stuart Turtonin läpimurtoromaani Evelynin seitsemän kuolemaa (Otava, 2020) yhdisteli Agatha Christien henkistä englantilaista kartanomurhamysteeriä yliluonnolliseen limboon, jossa päähenkilö joutuu aloittamaan päivänsä murmelina yhä uudestaan saman murhajutun kimpussa mutta eri henkilön nahoissa. Myös uusi Pimeitten vetten paholainen (Otava, 2021) näyttää pitävän sisällään selittämättömän tai yliluonnollisen elementin. Dekkarimaisen jännityksen, rikkaiden henkilöhahmojen ja lukijalle tutuksi käyvän ympäristön rakentamisessa Turton osoittaa jälleen olevansa erittäin taitava. Ratkaisua saadaan odotella ihan loppuun asti, ja jos joku osaa sen päätellä jo kirjan puolivälissä, niin on kyllä melkoinen sherlockholmes itsekin.

Jaakko Kankaanpään käännös liikkuu jälleen oivallisesti ajankuvassa, tällä kertaa vuodessa 1634 ja Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian päämajassa Bataviassa ja sieltä lähtevällä purjehduksella kohti Amsterdamia. Turton kertoo kirjansa lopuksi ottaneensa pieniä aikajanallisia vapauksia eli ihan uskollisesti ei olla laivojen tai esineiden kanssa historiallisessa hetkessä kiinni vaan mutkia on oiottu tarinan tarpeen mukaan. Silti kirja vie kyllä mukanaan menneiden aikojen merelliseen seikkailuun ja merellä olevassa laivassa tapahtuvaan mysteerin ratkaisemiseen.

Batavian kenraalikuvernööri on kutsuttu takaisin Amsterdamiin, ottamaan vastaan paikka kauppakomppanian johtoportaassa. Hänellä on mukanaan perheensä ja hovinsa lisäksi salaperäinen Laite, jolla kauppakomppanian tulevaisuus ja menestys olisi turvattu. Lisäksi Saardam-laivaan lastataan myös ison osan lastitilasta vievä lisäkuorma kaikessa hiljaisuudessa. Mukaan on lähdössä myös salapoliisikaksikko Sammy Pipps ja luutnantti Arent Hayes, oman aikansa Holmes ja Watson, mutta mestarietsivä Pipps lähtee kahleissa, kenraalikuvernöörin määräyksestä vangittuna maanpetoksesta.

Lähtövalmisteluja tehtäessä laiturille ilmestyy salaperäinen spitaalinen, joka julistaa matkan kirotuksi ja syttyy uhkauksensa jälkeen itsestään liekkeihin. Ruumista tutkittaessa huomataan, ettei spitaalisella ollut kieltä millä puhua. Puhe kirouksesta leviää nopeasti koko laivaan ja sen takana on nähtävästi Vanha Tom -niminen paholainen. Levottomuutta lisää Vanhan Tomin merkki, jota alkaa löytyä ympäri laivaa. Laiturille kuollut spitaalinenkin nähdään laivalla. Kauempana merellä nähdään yhtäkkiä kahdeksan palavaa laivalyhtyä, vaikka Hollantia kohti suuntaavassa saattueessa on vain seitsemän alusta.

Kaiken tämän keskellä selliin lukitun Sammy Pippsin apumiehenä ja lihaksina toimiva Arent Hayes joutuu itse hoitamaan selvitystyöt, johon saa arvokasta apua kenraalikuvernöörin vaimolta Sara Wesseliltä. Onko kaiken takana pimeyden voimat vai pirullisesti punottu juoni? Millainen historia laivalla olijoita yhdistää? Kuka on hyvä ja kuka ei? Ja kuka on syyllinen ja kuka joutuu uhriksi? Miksi?

Näihin kaikkiin saadaan lopulta vastaus, mutta oikopolkuja ei ole. Turton on rakentanut yli viisisataasivuisen jännitysnäytelmänsä taiten. Kirja imaisee mukaansa ja pitää tenhonsa yllä loppuun asti. Mitään muuta ei jää kaipaamaan kuin seuraavaa Turtonin kirjaa.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua