Narsisti asuu sisälläsi, usko pois – narsistinen persoonallisuushäiriö sen sijaan musertaa sinut

Kuvat: Gummerus

Mitä on narsismi? Kaikille narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiville on yhteistä olla muita kohtaan hyökkäävä, manipuloiva ja kontrolloiva. Narsismin musertava voima näkyy nykyisin erityisesti somessa, ihan kaikille. Enää ei riitä, että kotona tai työpaikalla muserretaan salaa, nyt narsistit ovat keksineet myös etäkiusaamisen keinon.

Aikuinen narsisti ei tunne empatiaa eikä pysty kehittymään tai tunnistamaan itsessään persoonallisuushäiriön piirteitä. Narsistinen häiriö on oletusarvoisesti pysyvä ja siksi ihmissuhteissa vaarallinen ja lamaannuttava. Tuija Välipakka on päivittänyt kirjansa Sata tapaa tappaa sielu – Narsismin uhrit kertovat (Gummerus, 2020). Uhrit kertovat elämästään tästä näkökulmasta ja kirja tuo äänen niille, jotka on vaiennettu.

Olin kirjakaupassa töissä vuonna 2007. Yhtäkkiä ovista ja ikkunoista alkoi valua asiakkaita ostoksille kirjakaupalle epätavallisena aikana – asiakkaat halusivat ostaa Tuija Välipakan Ajatus Kirjat -kustantamolle kirjoittaman kirjan narsistisista läheissuhteista kokeneiden kertomuksista. Kirjan nimi oli Sata tapaa tappaa sielu. Samalla myytiin Raimo Mäkelän jo vuosia aiemmin ilmestynyttä kirjaa Naamiona terve mieli: kuinka kohtaan luonnehäiriöisen (Perussanomat, 2001).

Samaan aikaan alkoi nousta uusi suuntaus, jonka jatkumoa on näkyvissä voimistuvissa määrin edelleenkin. Suomessa tämä näkyi Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima – tie henkiseen heräämiseen (Basam, nykyisin Viisas Elämä -sarjassa uusittu suomennos) suosion myötä. Kirjaa on myyty maailmanlaajuisesti ja Suomessakin käsittämätön määrä. Ihmiset halusivat löytää tien ulos pahasta olostaan ja analysoida myös syitä siihen, miksi voivat pahoin. Tästä tahdosta on syntynyt aivan oma kirjallisuudengenrensä, joista osa luokitellaan psykologiaan, osa elämäntaitokirjoihin. Psykologiaa opiskeleville genre on usein kauhistus mutta tavalliselle kansalle henkistä hyvinvointia kohottava kokemus. Narsismista molemmat ovat sen sijaan samaa mieltä.

Kuka on narsisti? Välipakan kirjan mukaan narsistin voi löytää mistä tahansa eikä se ole edes kovin vaikeaa. Lääketieteellisesti heitä on keskuudessa yksi prosentti väestöstä mutta narsistisia persoonallisuushäiriöitä jonkin alatyypin mukaan vaeltaa keskuudessamme 7–9 prosenttia kokonaisväestöstä, miehissä jopa 11–18 prosenttia.

Sen sijaan narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen ei ole ryhmässään samanlainen vaan heitä voi löytyä hyvin erilaisia ja erilaisista lähtökohdista olevia ihmisiä. On myös eri asia, onko ihmisellä narsistinen persoonallisuushäiriö vai narsistisia piirteitä. Ensimmäinen ei tiedosta itsessään mitään vikaa, toinen voi halutessaan muuttaa käyttäytymistään.

Eläytyvä empatia kuuluu normaalin ihmisen käyttäytymiseen. Se on kehittynyt sosiaalinen taito ottaa toinen ihminen huomioon ja asettua toisen ihmisen asemaan tarvittaessa. Välipakka kutsuu empatiaa eläytyväksi myötätunnoksi, jossa toisen etu on tärkeämpi kuin oma. Hyvä määritelmä. Narsisti ei tee mitään, mistä ei itse hyödy. Hänellä ei ole taitoa asettua toisen ihmisen asemaan eikä tarvettakaan, koska on aina itse oikeassa.

Narsismi tuntuu olevan aina ykkönen, edellä muita ja parempi kaikessa. Hän ottaa kunnian muiden tekemästä työstä eikä välitä, vaikka tallaa kaiken alleen. Tuntuisi, että narsistilla on hyvä itsetunto. On kuitenkin eri asia, jos ihmisellä on tervettä narsismia – uskoa siihen, mitä osaa – kuin mitä kirjassa vääristyneellä narsismilla tarkoitetaan. Narsistilla on pysyvä itsetuntovaurio, joka on johtanut pysyvään psyykkiseen häiriöön. Hän suuttuu herkästi, on herkkänahkainen eikä kykene ottamaan vastaan mitään arvostelua. Sen sijaan hän näkee lähellään kaikki ne viat, joita ei itsessään suostu hyväksymään.

Työyhteisössä narsisti on kauhistus ja varmasti jokainen on sellaisesta kuullut. Hän pystyy kääntämään kaikki näkökulmat itselleen suotuisaksi ja siirtämään vastuun aina toisen harteille.

Narsistin ympärillä velloo uhka, negatiivisuus ja varovaisuuden tunne. Tarve kontrolloida ja hallita kaikkea pohjautuu huonoon itsetuntoon eikä anna ympärillä olevien kasvaa ja kehittyä normaalisti. Narsistin ympärillä ollaan jatkuvasti varpaillaan.

Monesti puhutaan narsistista kotona ja nykyisin tuntuu, että diagnoosi annetaan puhekielessä kanssakulkijoille milloin mistäkin syystä. Kyse on kuitenkin vakavasta persoonallisuushäiriöstä. Termin käyttäminen väärin vähentää todellisen narsistisen persoonallisuushäiriöisen kohtaamista.

Kirjan ihmisten kokemukset ovat järkyttäviä ja monelle myös varmasti lamaannuttavia pitkäkestoisesti ja myös sen jälkeen, kun narsistista on päässyt eroon. Lisäksi monelle läheisen joutuminen narsistin kohteeksi on yhtä traumatisoivaa kuin siinä tilanteessa olisi itse.

Narsistin kosto puhututtaa kirjassa sekä kotona että työpaikalla. Työpaikalla narsisti voi olla läsnä työkaverina tai esimiehenä mutta myös asiakkaana. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon vaikka kaupan alalla työntekijöihin kohdistuu kiusaamista myös asiakkaiden taholta. Työpaikkakiusaaminen on vallankäytön muoto ja sitä voi käyttää hyväksi hyvin monella tavalla. Nykyisin siihen on puututtu lainsäädännöllisin keinoin mutta monella kyky kertoa asiasta on jo laskenut eikä kaikkiin tilanteisiin päästä puuttumaan. Varsin usein narsisti on juonitellut pitkäjänteisesti ja kostonhaluisesti tilanteen sellaiseksi, ettei kiusatulla ole mahdollisuutta puuttua siihen.

Tuija Välipakka ja Gummerus ovat tehnyt tärkeän työn ottaessaan Sata tapaa tappaa sielu -kirjasta uusintapainoksen. Kirja on lähteineen 284 sivua, siis aikamoinen järkäle. Fonttityyppi on kuitenkin niin pieni varsinkin esimerkkitapauksissa, että se häiritsee lukemista. Suurennuslasi olisi tarpeen. Koska itse asia on niin tärkeä, kaivoin kuitenkin sekä silmälasit että luupin. Toivon, että moni muukin tarttuisi suurennuslasiin ja kirjaan.

Hanna-Liisa Onnela

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua