Jussi Jätinvuori ja Heidi Ajanto. Kuvat: Jukka Kontkanen
TEATTERI | Pauliina Saloniuksen ohjauksessa Cathyn ja Heathcliffin tarina, Cathyn veljen Hindleyn mulkvistius ja palvelijatar Nellyn ponnistukset pitää elämä edes jotenkin normaalina, ovat voimakasta katseltavaa ja kuunneltavaa.
”Juho Lindström on saanut loihdittua lavalle vapautta edustavan nummimaiseman ja Humisevan harjun talon, jota tuuli pieksee ja jonne se mahtuu myös sisään.”
ARVOSTELU
Humiseva harju
- Ohjaus: Pauliina Salonius
- Päärooleissa: Heidi Ajanto, Jussi Jätinvuori, Mari Pöytälaakso
- Yleisö-ensi-ilta: Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar-näyttämö to 11.2.2021
Poissa on riehakas, elämyksen kynnyksellä odottava olotila, kun astelemme Seinäjoen kaupunginteatterin suuren näyttämön saliin Humisevan harjun yleisöensi-iltana. Koronarajoitusten vuoksi saliin päästetään vain 20 katsojaa – paikat on arvottu lipunostaneiden kesken. Teatterin ravintola on kiinni, eikä aulapalveluakaan ole. Puheensorinaa ja tungosta ei ehkä osaisi muutoin niin kaivatakaan, mutta ne ovat osa yhteisöllistä teatterikokemusta, niin ajattelen. Nyt saliin paimennettu vaitonainen joukko on kuin tuomiolle vietäisiin.
Karnevaalifiilis ei toki sopisi tilanteeseen. Humiseva harju on traaginen tarina, Emily Brontën klassikkoteos. Se kertoo yläluokkaisen Cathyn ja kadulta pelastetun orvon Heathcliffin repivän rakkaustarinan ja matkan yhä kovempia kierroksia ottavaan hulluuden ja kurjuuden kierteeseen. En silti ole valmis siihen, mitä lavalla kohta näen. Olen lukenut kirjan ja nähnyt joitain elokuvaversioita, mutta niistä on aikaa ja jollain tapaa ainakin leffaversiot tuntuivat pakahduttavan romanttisilta.
Pauliina Saloniuksen ohjauksessa Cathyn (Heidi Ajanto) ja Heathcliffin (Jussi Jätinvuori) tarina, Cathyn veljen Hindleyn (Jani Johansson) mulkvistius ja palvelijatar Nellyn (Mari Pöytälaakso) ponnistukset pitää elämä edes jotenkin normaalina, ovat voimakasta katseltavaa ja kuunneltavaa. Etenkin toisen puoliajan olen katse nauliutuneena tapahtumiin. Heidi Ajannon intensiivistä näyttelemistä pääsin ihailemaan jo Rouva C. -näytelmässä, eikä hän itseään säästele Cathynakaan. Hänen ja Heathcliffin ahdistus, viha, katkeruus ja ylimielisyys purkautuvat esityksessä kuin musta hyökyaalto, jonka seassa sinkoilee kovia esineitä. Jos rakkaus aiheuttaa tällaista, en halua kuullakaan siitä.
Hyökyaallon juurisyy ei kuitenkaan ole rakkaus, vaan sen puute. Hakattu ja nöyryytetty kostaa. Itsensä hukannut ei anna toistenkaan löytää onneaan. Valta ja vallanhalu sokaisevat. Kun ihminen näkee oikeudenmukaisuudella pyyhittävän lattiaa, ei hän tavoittele sitä enää itsekään, vaan haluaa alistaa ja tuhota.
Näytelmässä on paljon huutoa ja väkivaltaa. Sen täytyy vaatia näyttelijöiltä paljon. Nähdäkseni palvelijatar Nelly (Mari Pöytälaakso) on lisäksi näyttämöllä miltei joka kohtauksessa. Millainen henkinen ja fyysinen ponnistus sellainen on? Huutaminen ja väkivalta ovat ehkä joillekin katsojille liikaa. Ainakin sellaisille, jotka hakevat teatterielämykseltään keveyttä ja pirskahtelua. Sitäkin tosin on ainakin hieman tarjolla, mustalla reunuksella. Viinaanmenevä lääkäri (Jukka Puronlahti) varoittelee Nellyä viinan kiroista ja kyselee samassa virkkeessä pullonsa perään. Lääkäri toteaa kaikkien sairauksien edessä, että mitään ei ole tehtävissä.
Jussi Jätinvuoren näyttelemä Heathcliff joutuu vaihtamaan olemustaan puoliajan jälkeen. Alkupuolella hän on ihana, mutta nöyryytetty. Ilmestyessään rikkaisiin naimisiin menneen Cathyn elämään taas vuosien jälkeen, hän on pöyhkeä paskiainen. Mielestäni hänen muuntumisensa onnistuu, eikä syy ole ainoastaan vaatetuksessa ja kampauksessa.
Juho Lindström on saanut loihdittua lavalle vapautta edustavan nummimaiseman ja Humisevan harjun talon, jota tuuli pieksee ja jonne se mahtuu myös sisään. Herra Lintonin luona kaikki on toisin. Kartano on kultainen häkki. Seinätkin kimaltavat kultaisena. Onni vain ei tahdo päästä kumpaankaan kotiin.
On näytelmässä kauneuttakin. Alkupuoliskolla Cathy ja Heathcliff rakastuvat ja juoksevat ja kirmaavat nummilla. He syleilevät tihkusateessa, nummen avaruudessa, ajassa ja paikassa, jossa kaikki on vielä mahdollista. Pitäisi vain tehdä oikeita valintoja, jotta niin todella olisi.
Kirsi Haapamatti
Humiseva harju
- Kirjoittanut: Emily Brontën romaaniin – Jo Clifford, suomennos Ville Koskivaara
- Päärooleissa: Heidi Ajanto, Jussi Jätinvuori, Mari Pöytälaakso
- Ohjaus: Pauliina Salonius
- Lavastussuunnittelu: Juho Lindström
- Pukusuunnittelu: Riikka Aurasmaa
- Musiikki: Riku Metsä-Ketelä
- Yleisö-ensi-ilta: Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar-näyttämö to 11.2.2021
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijät pitävät interaktiivisen murhamysteerin pinnalla – arviossa Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa
TEATTERI | Tuulensuun Palatsin interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.
