Marita Salonen oli ikionnellinen saatuaan liput Rammsteinin elokuiselle Tampereen-keikalle. Kunnes tuli tieto, että yhtye tekee toisenkin konsertin – päivää aiemmin.
Ich bin. Ich bin. Ich bin rausch.
Näin voisi alkaa Rammsteinin biisi ja melkein alkaakin. En tiedä, mitä rausch tarkoittaa – se vain tuli ensimmäisenä mieleen. Sopivan väkevä r-sana, koska mi-nä o-len vi-hai-nen.
* *
Rammstein tulee Tampereen Ratinan stadionille elokuun 10. päivänä. Se oli oikein mieluisa uutinen. Pakotin puolison väijymään sillä sekunnilla, kun lipunmyynti alkaa. Syytä olikin olla valppaana, keikka myytiin loppuun 10 minuutissa.
Olen joka aamu katsonut lippuja eteisen harmonin päällä olevassa kulhossa. Eläytynyt, miten elokuun ilta tummuu ja Rammstein jysähtää ilmoille.
* *
Se sitten jysähti jo paljon aikaisemmin. Nimittäin uutinen, että Rammstein tekee toisen keikan Ratinassa.
Ei siinä mitään, hieno homma. Mutta toinen keikka on elokuun 9. päivä. Siis päivää ennen ensimmäistä keikkaa, josta tulikin nyt sitten toinen keikka. Jämäkeikka.
Totta kai tajuan, että Rammstein vetää keikan kuin keikan täysillä. Olen omin silmin nähnyt, miten hirmuinen kone bändi on. Ehkä toinen keikka, josta tulikin ensimmäinen, onkin henkisessä mielessä vain lämmittelyä.
Mutta vaikka miten päin tosiasioita kääntelen, en pääse siitä mihinkään, että Minun konserttielämykseni on pilalla.
* *
Päivää ennen Minun h-hetkeäni some täyttyy Ratina-päivityksistä. Digilehdet huutavat konsertin ylistystä. Kaverit kuittailevat Ensimmäisestä konsertista.
Huhut kertovat, missä bändin äijät yöpyvät Tampereella. Kiukkuni nousee perjantai-illan mittaan. Tämän piti olla Minun iltani.
Lauantaina Minun h-hetkeni parasta ennen -päiväys on mennyt sen ratkaisevan päivän verran vanhaksi.
Otan tarjouksia vastaan. Voisin myydä lippumme. Ai niin. Eihän niitä kukaan osta, jämäkeikalle. Ykköskonserttiin on yhä lippuja myynnnissä.
Marita Salonen