Museoviraston historiakuvista löytyy mm. karhunkaataja Andrei Herrala. Kuva: Museovirasto

1

Yksi kaikkein upeimmista viime aikojen kulttuuriuutisista on kiistatta se, että Museovirasto avasi Finna-palvelun kautta yli 200 000 korkearesoluutioista kokoelmakuvastoa vapaaseen käyttöön. Nyt riittää selailtavaa!

Ohessa julkaistava kuva miehestä koirineen ja kaatamansa karhun kanssa on yksi löytämistäni kuva-aarteista historian kokoelmassa. Kuva on otettu 1930-luvulla luovutetun Karjalan Salmissa.

Karhun kaataja oli menneinä aikoina suuri sankari. Suomensukuisilla kansoilla on ollut tapana palvoa karhua, jota on pidetty jopa jumalan poikana. Silti niitä metsästettiin ja peijaiset olivat mystinen rituaali.

Nykyihminen menee ehkä mieluiten haaskakopille tai eläintarhaan karhuja katsomaan, mutta toki metsästäjiäkin yhä on. Tuo kuvan karhunkaataja on oma isoisäni, joka eli vuosina 1899–1988.

Karhunkaatajakuva on aiemmin julkaistu muun muassa Juho Perttolan Karjalankarhukoira-kirjassa noin 30 vuotta sitten ja useiden eri lehtiartikkelien yhteydessä.

Museoviraston kulttuuriperintöaineistoja voi hakea ja selata museovirasto.finna.fi-verkkopalvelussa.

2

Ruotsalainen sarja Talot huokuvat historiaa on yksi mielenkiintoisimmista tv-ohjelmista, mitä on viime aikoina ollut tarjolla. Siinä tutkijat penkovat vanhojen talojen historiaa ja Erika Åberg remontoi paikkoja asiantuntevasti.

Samanlaiseen sarjaan löytyy varmasti aineistoa Suomestakin. Ei tarvitse edes mennä Tampereen keskustan liepeitä kauemmaksi, kun jo kiinnostavaa kerrottavaa riittää. Kuka tekisi tv-sarjan?

Yleisesti kiinnostavaksi jonkin talon historia kasvaa silloin, kun se liitetään osaksi ajankuvaa, elämää ja tapahtumia, joita monet ihmiset ovat omana aikanaan kokeneet.

3

Pitää olla aika vanha muistaakseen Hugo-peikon, joka juoksi pitkin esterataa televisiossa. Ne, jotka olivat tolkuissaan vuosina 1993–1995 muistavat. Lankapuhelimella soitettiin televisioon ja näppäimiä painelemalla juoksutettiin Hugoa.

Jos ei vielä lamppu syttynyt, niin nyt leimahtaa: juontajana toimi Taru Valkeapää. Hän ja ohjelmaa tuottanut Jussi-Pekka Koskiranta muistelevat menneitä sunnuntaina 24.1.2021, kun Suomen pelimuseo Tampereen Vapriikissa juhlii 4-vuotissynttäreitään.

Twitchin kautta striimattavat synttärit kannattaa merkata muistiin ja mennä juhliin mukaan. Ja jos et muista Hugoa, niin Youtubesta löytyy muistin virkistystä.

4

Aika rientää. Se on kiiruhtanut hurjaa kyytiä jopa kuluneen pandemiavuoden aikana. Tämän ovat todenneet monet opintojensa tai työtehtäviensä kanssa kuluneen vuoden aikana puuhanneet.

Mistä johtuu, että aika on tuntunut lentävän? Yksi syy tähän tunteeseen on, että elämässä ei ole voinut edetä vanhojen rutiinien mukaan. On pitänyt hypätä uusiin tapoihin ja käytäntöihin, opetella uutta ja tehdä toisin.

On käynyt selväksi, että pandemia muuttaa jotakin pysyvästi. Digiloikka on jo tehty ja etäyhteyksin voi myös jatkossa ainakin osin korvata sitä, että mahdollisuudet matkustamiseen ja kasvokkain tapaamiseen saattavat olla rajoitettuja.

Ehkä jotain muutakin myönteistä jää korona-ajasta käteen kuin rokotepistos olkavarteen.

5

Vuodenvaihteessa pääsin kuuntelemaan uutta musiikkia, jonka äärelle hivuttautumista olin jo ehtinyt odottaa tovin. Tamperelaismuusikko Ante julkaisi Youtubessa yhdeksän kappaleen kokonaisuuden Demo Tracks 2013–2019.

Omaksi suosikikseni on noussut kappale Tulema, joka tarrautui eräänä harmaana päivänä jopa soimaan kuin korvamato päässäni. Tuli ehkä kuunneltua liian monta kertaa.

Tulema on yhä nykyäänkin nimeltään joki, jonka rannalla on kuvattu tuo tähän juttuun liittyvä karhunkaataja koirineen. Sen lisäksi tämä Ante on tuon metsästäjän kaima ja lapsenlapsenlapsi.

Aila-Liisa Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua