Runoilijat koronan katveessa #3: Lavarunoilija Aika Huusko koki yhteisöllisyyttä etärunoklubeilla

30.12.2020
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Huusko Unehdusen kantaesityksessä. Kuva: Melissa Linsa

KIRJALLISUUS | Turun kirjamessuille suunniteltu keskustelutilaisuus otsikolla Runoilijan työ koronan aikana oli yksi lukuisista tänä vuonna peruuntuneista kirjailijoiden esiintymistilaisuuksista. Kirjallisuuden läänintaiteilija Anna Elina Isoaro toteuttaa messukeskusteluun kutsuttujen runoilijoiden haastattelun Kulttuuritoimituksessa kolmiosaisena sarjana.

Anna Elina Isoaro

Koronavuosi on taide- ja kulttuurialalla tarkoittanut tavallistakin rankempaa epävarmuuden sietämistä. Vaikka kirjailijan ydintyö on yksin tekstin äärellä puurtamista, työmahdollisuuksien ja keikkojen peruuntuminen ja toimeentulon murusten menettäminen on koskettanut tänä vuonna myös kirjailijoita.

Turun kirjamessuille suunniteltu keskustelutilaisuus otsikolla Runoilijan työ koronan aikana oli yksi lukuisista tänä vuonna peruuntuneista kirjailijoiden esiintymistilaisuuksista. Kirjallisuuden läänintaiteilija Anna Elina Isoaro toteuttaa messukeskusteluun kutsuttujen runoilijoiden haastattelun Kulttuuritoimituksessa kolmiosaisena sarjana. Juttujen yhteydessä julkaistaan kultakin runoilijalta ennenjulkaisematon, tänä vuonna kirjoitettu runo. Haastattelusarja tehdään yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa.

Viimeisenä haastatteluvuorossa on lavarunoilija Aika Huusko, joka on koronavuonna järjestänyt livestriimattuja etärunoklubeja sekä runonäyttelyn kulttuurikeskusten ikkunoissa.

Tästä voit lukea juttusarjan ensimmäisen (Irina Javne) ja toisen (Tommi Parkko) osan.

* *

Miten korona on vaikuttanut työhösi runoilijana?

Korona peruutti tai siirsi kertaheitolla lähes kaikki freelancekeikkani viime keväänä: esiintymiset, runoklubien tuottamistyöt ja työpajaohjaukset. Ainoastaan yksi Helsinki Poetry Connectionin säännöllinen lavarunoklubi, Ruusu Open Mic, päätettiin siirtää videovälitteiseksi livestriimiksi.

Kesällä rajoitusten taas höllentyessä ja innovaatioratkaisujen kasvaessa tuotin ulkoilmatapahtuman Tania Nathanin kanssa Siltanen-ravintolan juuri valmistuneelle ulkolavalle. Se tosin siirtyi ravintolan hallimaisiin yksityissisätiloihin vesisateen ja Hämeentien katutyömelun vuoksi viime hetkellä.

Innovoin keväällä itse myös korona-ajan runonäyttelyn Turvarunoja. Siinä oli minun runojeni lisäksi mukana Kati Neuvosen ja Jani Niemisen runoja, ja ne olivat toukokuun ajan esillä Maunula-talon ja Kanneltalon ikkunoissa niin, että niitä pystyi ulkopuolelta turvallisesti lukemaan.

* *

Olet järjestänyt etärunoklubeja. Miten ne ovat toimineet? Minkälaisia neuvoja antaisit muille vastaavaa toimintaa järjestäville?

Tuotin Ruusu Open Mic -runoklubin Elina Ortamon kanssa kolme kertaa etänä maalis-toukokuussa. Etä-Ruusut toimivat olosuhteisiin ja teknologiahaasteisiin nähden hyvin. Kokemus oli aivan erilainen kuin ravintola Sörkan Ruusussa, mutta silti arvokas ja kiehtova. Lämppäriesiintyjien ja avomikittelijöiden kesken muodostui hämmästyttävän nopeasti lämmin ja kannustava yhteisöllisyyden ilmapiiri Zoom-palvelun sisällä. Se ilmeni varsinkin chatissa esitysten aikana ja niiden välissä. Usein jäimme myös linjoille jutustelemaan niitä näitä tapahtuman ja livestriimauksen päätyttyä.

Esitysten striimaus tapahtui Zoomin kautta Helsinki Poetry Connectionin Facebook-sivulle. Kannustavia kommentteja tuli myös livestriimin kommenttikenttään Facebookissa, ja niitä oli mukava lukea ääneen heti esityksen jälkeen. Tällaista jatkuvan suoran palautteen mahdollisuutta ja tilaa ei livetapahtumassa ole yhtä helposti, ja se oli minusta kokemuksen parhainta antia.

Etärunoklubien järjestäjiä neuvoisin niin, että tapahtumat kannattaa suunnitella juuri tätä vastavuoroista kommunikointia korostaen. Jatkossa ottaisin ehkä jopa yleisönkin etäpalaverialustalle mukaan, jotta kaikki osallistujat saisivat kasvot ja mahdollisuuden suoraan kommentointiin ja kannustukseen.

* *

Koko vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen. Mikä on runouden paikka tässä koronatodellisuudessa? Mitä annettavaa runoilijoilla on tähän erikoiseen aikaan?

Näkisin, että taiteen ja varsinkin runouden (kuningaslaji!) asema korostuu kriisiaikoina, koska sitä voi ja pitää käyttää myötätunnon, yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden välineenä. Taide liimaa yhteen usein pirstaleiselta ja kaoottiselta tuntuvaa todellisuuttamme. Taidetta nauttiessamme tajuamme hyvin nopeasti, että sekavuuden kokemus onkin jaettu eikä vain oman päämme sisäistä.

Uskon, että suurin osa kokemuksistamme ja oivalluksistamme ovat enimmäkseen yhteisiä ja että äärimmäisen erillisyyden kokemus on hyvin pitkälle sitkeää harhaa. Olen aina uskonut taiteen ihmisiä yhdistävään voimaan. Taiteenlajeista runous aukeaa parhaiten niille, jotka ymmärtävät maailmaa sanallisten symbolien, tarinoiden ja kielikuvien kautta.

Huusko Aika TÄNÄÄN LEVIÄMISVAIHE kopio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua