Kuva: Ville Pirinen
SARJAKUVA | Suomen ensimmäisen tähtitieteilijän hengästyttävä elämä- ja seikkailukerta paljastaa 400 vuoden takaisesta kikostelusta yllättäviä puolia. Aikansa tieteellis-uskonnolliset tutkimusretkeilijät ovat armottoman lahjakkaita läpänheittäjiä. Kaamoksessa hiihtely, vankityrmässä viruminen tai kirkkoherrana ryypiskely ovat häkellyttävän dynaamista toimintaa, ja joka-alan freelancer-yleisnerous vanha keksintö.
Ville Pirinen, teksti
Kuvat Kati Rapian sarjakuvakirjasta Pyrstötähti (Teos, 2018).
Artikkelisarja syntyy yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa.
Vuonna 1972 syntynyt Kati Rapia on sarjakuvataiteilijuuden lisäksi kunnostautunut mm. kuvataiteilijana, käsikirjoittajana, valokuvaajana, kuvittajana ja taiteilijoiden ja heidän kuvakirjakokoelmiensa hehkutteluun keskittyvän Hehkutus-klubin järjestäjänä. Vuonna 2018 Rapialle myönnettiin sarjakuvataiteen valtionpalkinto. Palkintoperusteluissakin mainitaan kyseisenä vuonna ilmestynyt, tässä artikkelissa ruodittava Pyrstötähti, joka vääntää historiallisen sarjakuvan aivan omille jengoilleen. Rapian muusta tuotannosta kannattaa tarkistella ainakin ruokakirja Käsi keittiössä (Napa Books 2016) ja minikokoiset flippikirjat Miracle Baby, Another Miracle Baby ja It’s Miracle Baby Again (Napa Books 2005, 2012 ja 2017).
Hahmo, joka esittelyjä kaipaa.
Juha Hurmeen Finlandia-palkitusta romaanista Niemi (Teos 2017) löytyy oma kappaleensa historiallisesta hahmosta nimeltä Sigfrid Aronius Forsius. Vuosina 1560–1624 eläneestä Forsiuksesta välittyy pyrstötähtimäisen fantastinen kuva. Forsius toimii pappina, tähtitieteilijänä, astrologina, luonnonfilosofina, runoilijana, tieteen yleismiehenä, mystis-uskonnollisena maailmanlopun saarnaajana ja tutkimusmatkailijana, julkaisee almanakkoja, tulkitsee unia ja kirjoittaa kaikenkattavan maailmanselityksen muiden kiireidensä lomassa. Viina maistuu, siltoja palaa ja rakennellaan uudelleen, linnareissujakin kertyy kun välit hallitsijakuntaan vaihtelevat.
Hurmeen keräämä laaja tutkimusmateriaali on toiminut pohjatyönä Rapian käsikirjoittamalle ja piirtämälle sarjakuvalle. Muutamia Niemestä tuttuja tekstinpätkiä eli suoria Hurme-lainauksia sarjakuvassa heittää silloin tällöin Forsiuksen intensiivistä kohkausta kommentoiva kuukkeli. Muuten sarjakuvan runsas ja notkea verbalismi on lähtöisin Kati Rapian aivoista, kuten runsas ja notkea kuvakerrontakin.
160-sivuisesta kirjasta suuren osan nielaisee Forsiuksen, Hieronymus von Birckholtzin ja Daniel Hjortin monipolvinen tutkimus- ja kartoitusretki Lapin erämaassa ja Jäämeren rannoilla. Rapia on kertonut ”larpanneensa” samoilla reiteillä, eli tutkimusmatkaillut itsekin kirjaa valmistellessaan. Kokonaisvaltainen työskentelytapa, valtava historiallinen lähdeaineisto ja kirjan päähenkilön omat kirjoitukset, mittaustulokset, piirrokset ja virsirunous suodattuvat ilahduttavan irtonaiseksi sarjakuvakirjaksi. Pyrstötähdestä nauttiakseen ei tarvitse lukea pohjille a) Juha Hurmeen Niemeä eikä b) peruskoulutasoa syvällisempää historiatiedettä.
Lukeminen toki kannattaa aina, poislukien kaikille avoimet kommenttiketjut internetissä.
Miehistä tiedehommaa nääs.
Pyrstötähden ilmiselvin ero historiallisen epookkisarjakuvan tai dokumentaarisen reportaasisarjakuvan perinteeseen on Rapian piirrosjälki. Tumman sinisellä ja kirkkaan keltaisella kaksiväritekniikalla painettu kuvitus on vapautunutta naivistista ilottelua. Lennokas viiva, rennon dynaamiset sivusommitelmat ja pelkistettyjen hahmojen ilmeikkyys kiinnostaa huomattavasti teknisesti tarkkaa ajankuvaa enemmän. Pyrstötähdestä ei voi tarkasti tsekata sitä, millaiset siteet kaamoksessa tutkimusmatkailevan jengin puusuksissa oli reilut 400 vuotta sitten, tai miltä vanhat tähtitaivaan kartoitukseen käytetyt vehkeet konkreettisesti näyttivät.
Rapian kuvat tutkimusmatkailevat tyylitellyissä mielikuvitusmaisemissa. Mukana on hienoja karttanäkymiä, tunnistettavia linnoja, tapahtumia selventäviä tekstipergamentteja ja muuta hissasarjisten vakiokamaa, mutta historiallisen muodon kanssa ei jäykistellä. Itse päähenkilön pyrstötähtimäinen olemus on muokattu Forsiuksen Halleyn komeettaa esittävän piirroksen pohjalta. Todennäköisesti historiallisella äijällä ei ollut läheskään yhtä lennokas kampaus. Pyrstötähti intoilee aiheistaan, ei paukuta faktoja lukijan kaaliin.
Hienot teokset ja niiden tekijät.
Sarjakuvakerronta ja kielellinen ilmaisu ovat linjassa piirrosjäljen kanssa. Historiaa lähestytään riemullisella tykittelyllä. ”Voi vittujen kevät ja kylmä kesä päälle”, replikoi kuninkaallinen tutkimusmatkailija Forsius kun älyää nukkuneensa matkalla, ja piirrettävään karttaan jää siksi valkoinen aukko.
Kuninkaat ja muu suurmiehekkyys näyttäytyvät jokseenkin koomisena tohkeiluna. Rapia suhtautuu käsittelemäänsä aiheistoon huvittuneella ymmärtäväisyydellä, ja tehokas historian oppitunti syntyy lukijan päässä rennosti sinne tänne ryöpsähtelevän läpändeeroksen sivutuotteena.
Ensivilkaisulla Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki näyttää sisältävän aika ajoin liikaa ja liian suuria/täysiä puhekuplia. Mielessä häivähtää pelko tekstipainotteisuutensa takia raskaasta sarjakuvallisesta lukukokemuksesta. Pelko osoittautuu turhaksi. Rapian repliikeissä ja tekstipalkeissa riittää svengiä, ja hauska verbalismi kantaa. Tekstissä on miellyttävä imu, ja täyteläisiä puhekuplia oppii kirjaa lukiessa toivomaan lisääkin.
Paksuun sarjakuvakirjaan mahtuu monenlaisia rytmejä, ja tiukat dialogit ja monologit vaihtuvat tasaisesti rauhoittaviin sivuihin ja aukeamiin joilla pysähdytään tuijottamaan tähtitaivasta, totaalista kaamospimeyttä, revontulia, jumalallista komeettaa, tuntureita tai yliopiston kirjastoa. Pyrstötähti hengittää kiihkeästi mutta luontevasti. Historia ei ole ilmaisua jäykistävä painolasti, vaan inspiraation runsaudensarvi. Tässä mielessä Rapia ja Hurme ovat selkeitä sukulaissieluja. Tiede kaataa bensaa taiteen liekkeihin.
Kiivasta kerrontaa.
Esimerkki faktuaalisten historiallisten ainesten ja nykysarjakuvallisten vapauksien herkullisesta yhdistelmästä on jakso, jossa Örebron vankilassa viruva Forsius kirjaa ylös lopunajan ennustuksiaan alkaen pyydystämästään kalasta, jonka kyljessä on roomalaisia numeroita. Taivaallisten taistelujen kirjallisen taltioinnin keskeyttää oikea kosminen merkkitapaus, eli myöhemmin Halleyn komeetaksi tunnistettavan/nimettävän pyrstötähden näyttäytyminen maapallon ilmatilassa. Paitsi että Forsius innostuu kirjoittamaan aiheesta tutkielman, joka pelastaa hänet vankilasta, Rapia rakentaa tilanteesta sarjakuvallisesti vahvan vision. Hauska yleisfiilis kohtaa raamatullisen paatoksen.
Pyrstötähti onkin kauttaaltaan teos, jota ei voi kuvitella siirrettäväksi muihin taiteenlajeihin. Samanlaista tyylilajien ja sävyjen yhdistelmää on vaikea nähdä muissa formaateissa kuin käsityönä piirros-maalatussa, ja kahdella värillä paperille painetussa sarjakuvakirjassa. Se ei myöskään ole lähtökohdistaan huolimatta vain sarjakuvaksi sovitettua kirjallisuutta, vaan sataprosenttista sarjakuvaa.
Sigfrid Aronius Forsiuskin olisi muiden hommiensa lomassa tehnyt kosmisista visioistaan varmasti myös vaikuttavia sarjakuvia mikäli sarjakuvakerronta olisi ollut paremmassa jamassa 1600-luvun alussa. Moderni kuva- ja tekstikerronta ja Rapian sarjakuvailmaisussa jatkuvasti läsnäoleva metatasollinen huumori yltävät jonnekin minne kuva ja teksti erillään eivät.
Pyrstötähtimäinen mies kohtaa kosmisen kaksosensa.
Pari vuotta vanha kirja rapiat 400 vuotta vanhasta aiheesta on tietysti yhä yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään. Näkökulma Forsiuksesta eräänlaisena luovan alan sinnikkäänä pätkätyöläisenä itseään suurempien yhteiskunnallisten ja globaalien temmellysten rattaissa puhuttelee poikkeusvuonna 2020 entistä syvemmin.
Hengästyttävää väännöstä tositarinasta ensimmäistä kertaa lukiessaan kääntelee sivuja kuumeisemmin, kun hauskat läpät ja ällistyttävät käänteet seuraavat toisiaan. Uusintakierroksella ehtii nautiskella eläväisen kuvituksen hienouksista ja jäädä kunnolla mutustelemaan hauskimpia onelinereita. Sellaisia riittää.
”Kulttuurinvastaiset siat! Useita sivuja irtosi uudesta ennustuskirjastani.”
”Voi minua kurjaa sielua… Saatanan saatana: Totuus on tarua perverssimpää.”
”Vaan vaikeinta on ei-mitäänin ajattelu!”
Itsensätyöllistäjän kosto.
Pyrstötähti on loppuun saakka mietitty kirjaesine. Komea kovakantinen kirja kauniine tähtikarttoineen ja väliotsikkosivuineen rytmittyy mukavasti. Kaksiväripainojälki on kaunista. Sinisellä ja keltaisella luodaan myös komeita vihreitä revontulia siniharmaalle taivaalle.
Ne ovat totisesti lohdullista tuijoteltavaa esimerkiksi uudelleen lukuhetkeksi osuneessa marraskuun hyhmäisessä pimeydessä.
”Maailma, se on ihmeellinen ihme!”
Vielä se tyhjyys joku päivä tuijottaa takaisin.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sattumia sarjakuvahyllystä #65: Noah Van Sciver – As a Cartoonist
SARJAKUVA | Amerikkalaisen indie-sarjakuvan nuori veteraani sekoittelee itseironista omaelämäkertaa huikentelevaiseen historialliseen fiktioon.
Sattumia sarjakuvahyllystä #64: Jack T. Chick – Tehtävä
SARJAKUVA | Kiehtovan kummallinen vanhoillis-uskonnollinen sarjakuva tarjoaa kankeaa kerrontaa ja käppäistä piirrosjälkeä. Huumori- ja kauhusarjakuvan keinoja lainaava lohduton novelli herättää ristiriitaisia ajatuksia.
