Tampere Jazz Happening on nyt kokonaan kotimainen, mutta ohjelmisto on silti hieno

Iro Haarla esiintyy Tampereella kvartettinsa kanssa. Kuva: Maarit Kytöharju

Tampere Jazz Happeningin suunnitelmat menivät koronan vuoksi uusiksi, koska ulkomaisia muusikoita ei käytännössä ollut saatavilla. Tapahtumaa ei kuitenkaan peruttu, vaan se päätettiin järjestää kokonaan kotimaisin voimin. Hyvä näin, koska ohjelmisto on tälläkin kertaa erittäin kiinnostava, mikä osaltaan kertoo suomalaisen jazzin kovasta tasosta – hienoja tekijöitä löytyy kaikista ikäluokista.

Festivaali järjestetään 29.10–1.11.2020 Tullikamarin Pakkahuoneella ja Telakalla. Ohjelmaan voi tutustua täällä, joten en käy jokaista esiintyjää läpi, vaan poimin esiin etukäteen erityisen mielenkiintoisilta vaikuttavia tapauksia.

Mainittakoon, että tällä kertaa Pakkahuoneen konsertteja voi seurata myös maksullisten striimien välityksellä.

* *

Perjantaina Pakkahuoneella 30.10. kello 19 alkavassa konsertissa päästään heti suomalaisten pitkän linjan mestarien pariin, kun pianisti Iro Haarlan kvartetissa on mukana modernin saksofonismin suurlähettiläs Juhani ”Junnu” Aaltonen ja konsertin päättää kotimaisen progen uranuurtaja Jukka Gustavson Prognosis-yhtyeineen.

Haarla ja Aaltonen ovat tehneet yhteistyötä jo todella pitkään, ja myös kvartetin basisti Ulf Krokfors ja rumpali Markku Ounaskari ovat Haarlan luottomuusikoita. Iro Haarlan tie arvostetuksi tekijäksi on ollut pitkä ja epäilemättä mutkikaskin. Hänen panoksensa tuolloisen puolisonsa Edward Vesalan (1945–1999) sävellys- ja sovitustyössä oli merkittävä, mutta sitä ei pitkään aikaan tiedetty.

Vesala-vuosien jälkeenkään Haarla ei ole pitänyt melua itsestään, mutta onneksi muut ovat tehneet sen hänen puolestaan. Haarlan lyyristä sävelkieltään on kuultu muun muassa ECM-yhtiön julkaisemilla albumeilla ja tuoreisiin meriitteihin kuuluu levytys tamperelaisen Hot Heros -trion kanssa.

Jukka Gustavson ei ole muusikkona varsinainen jazzmies, mutta improvisoinnin taito on hallussa. Kuten monissa yhteyksissä on viime vuosina havaittu, Gustavson on edelleen hienossa vireessä niin urkurina kuin laulajanakin.

Reiska Laineen kvintetti on tähtiä täynnä: Seppo Kantonen (vas.), Eero Koivistoinen, Ulf Krokfors, Laine ja Junnu Aaltonen. Kuva: Tampere Jazz Happening

Junnu Aaltosta kuullaan Pakkahuoneella myös lauantain iltapäiväkonsertissa, jossa esiintyy Reiska Laine Quintet, todellinen Alan Miesten yhteenliittymä. Legendaarinen ”Laineen Reiska” on soittanut vaikka kenen kanssa, mutta omia yhtyeitään hän ei ole välittänyt perustaa. Nyt semmoinenkin ihme nähdään ja porukka on kova.

Aaltosen rinnalla saksofonia soittaa toinen suomalaisen jazzin merkittävä uranuurtaja Eero Koivistoinen, pianossa on vähän nuoremman polven monipuolinen taituri Seppo Kantonen ja bassossa Ulf Krokfors. Luvassa on ainakin Laineen suuren innoittajan John Coltranen sävellyksiä – ja historian siipien havinaa.

* *

Pakkahuoneen iltakonsertissa lauantaina lavalle nousevat suomalaisen jazzin tämän hetken kirkkaimmat tähdet. Tilaisuuden aloittaa saksofonisti Timo Lassyn ja rumpali Teppo Mäkysen duo, joka viime vuonna julkaisi mainion albumin. Tuolloisen arvioni levystä voi lukea täältä.

Tämä duo ei kuulu Lassyn ja Mäkysen ”kaupallisimpaan” tuotantoon, mutta levyn perusteella luvassa on silti verevää ja helposti lähestyttävää musiikkia, jossa molempien muusikoiden huimat taidot pääsevät hyvin esille. Jonkin verran elektroniikkaakin saattaa olla mukana, koska tuottajanakin usein työskennellyt Mäkynen hallitsee hyvin myös sen puolen.

Basisti Antti Lötjösen Quintet East on yhtyeenä varsin uusi tuttavuus, mutta sen kokoonpano on vahvasti tällaista Suomen nykyjazzin kuka kukin on -osastoa: saksofoneissa Mikko Innanen ja Jussi Kannaste, trumpetissa Verneri Pohjola ja rummuissa Joonas Riippa.

Suomen basistien ehdottomaan eliittiin viime vuosina kuulunut Lötjönen ei omassa yhtyeessäänkään tarjoile loputtomia bassosooloja, vaan viime keväänä ilmestynyt Quintet East -levy perustuu mitä suurimmassa määrin aitoon yhtyesoittoon. Yhtyeen nimi juontaa yhden Lötjösen esikuvan, Charlie Hadenin aikanaan perustamaan Quartet West -kokoonpanoon.

Lötjösen Quintet East on pianoton yhtye, ja kenties Hadenin perinnön kautta yhteyksiä löytyy luontevasti myös Ornette Colemanin ilmaisun suuntaan. Sanoisin, että tarjolla on yhtä aikaa sekä modernia että ajatonta jazzia.

* *

Lötjönen on mukana myös sunnuntaina iltapäivällä Pakkahuoneella soittavassa Timo Lassy Bandissa, kuten on myös rumpali Mäkynen. Nelikon täydentää pianisti Henri Mäntylä.

Ennen Lassyn yhtyettä kuullaan kahteenkin otteeseen hurjassa luomisvireessä olevaa trumpetistia Verneri Pohjolaa. Ensin hän soittaa kahdestaan kosketinsoittaja Tuomo Prättälän kanssa uusimman levynsä The Dead Don’t Dream -levyn materiaalia. (Levyn arvio on täällä.)

Levyllä peruskokoonpano oli kvartetti, mutta Pohjolan sävellykset toimivat komeasti myös kahden muusikon voimin. Uskallan luvata näin, koska katselin keväällä Pohjolan ja Prättälän livestriimin, joka oli mitä hienoin esitys.

Antti Lötjönen lienee tällä hetkellä Suomen kysytyin jazzbasisti. Tampereelle hän tuo oman Quintet East -yhtyeensä. Kuva: Tampere Jazz Happening

Pohjola on mukana myös duonsa jälkeen esiintyvässä Mortality-kokoonpanossa, joka on muutenkin all stars -tyyppinen. Pianossa on viime aikoina omaa trioaan menestyksellä johtanut pianisti Aki Rissanen, saksofonissa Pauli Lyytinen, kitarassa Jere Haakana, bassossa Jori Huhtala ja rummuissa Mika Kallio.

Mortalityn taustahahmo ja säveltäjä on Tapio Ylinen. Tamperelainen Ylinen tunnetaan paitsi muusikkona myös Eclipse-levy-yhtiön pyörittäjänä.

Mortalityn tausta on surumielinen, koska Ylinen sävelsi kappaleet vaimonsa kuoltua eräänlaisena surutyönä. Sävellykset on myös levytetty, ja tuota projektia varten Ylinen pyysi sovittajiksi muusikkoystäviään – Pohjola, Lyytinen, Huhtala ja Rissanen ryhtyivät toimeen. Jo näistä sovittajistakin johtuen musiikissa on vahva jazzviritys, mutta ainakin itse kuulen siinä myös runsaita progen vivahteita.

* *

Telakan tilaisuuksista on nostettava esiin lauantai-illan konsertti, jolta on lupa odottaa paljon.

Rupeaman aloittaa huippumuusikoista koostuva Gourmet, jota en ole itse nähnyt keikalla, mutta bändi kuuluu olevan paitsi taitava myös erittäin viihdyttävä.

Mikko Pettisen Why Not asetti tällekin keikalle kovat odotukset alkuvuodesta julkaistulla levyllään Two Suites For The Change, jonka tuolloin kehuin pystyyn.

UMO big bandista tuttu trumpetisti Mikko Pettinen näyttää levyllä kvartetteineen muun muassa sen, kuinka tyylikkäästi ja monipuolisesti parhaat nykymuusikot osaavat käyttää elektroniikkaa sointimaailmansa laajentamiseen. Eikä kyse ole suinkaan ”teknosävyjen” liimaamisesta jazzin kylkeen, vaan täysin orgaaniselta kuulostavasta ja vapaasti hengittävästä musiikista. Tämä yhtye onnistuu kuulostamaan kokoaan suuremmalta.

Taiturimaisen trumpetistin Pettisen lisäksi yhtyeessä soittavat saksofonisti Joakim Berghäll, basisti Vesa Ojaniemi ja rumpali Tuomas Timonen – monista muista yhteyksistä tuttuja muusikoita hekin.

* *

Illan päättää mielenkiintoinen hahmo, trumpetisti Mika Mylläri, joka yhdessä mm. saksofonisti Jari Perkiömäen kanssa edusti 1990-luvulla Suomessa niin sanottuja ”nuoria leijonia”. Tämä tarkoitti hyvin koulutettuja (ja pukeutuneita) nuoria jazzareita, jotka esimerkiksi Wynton Marsalisin vanavedessä työnsivät syrjään niin ankarimman avantgarden kuin sähköisenkin jazzin.

Mika Myllärin kvintetti oli tuon tyylisuunnan erinomainen edustaja, joka oli myös hyvin suosittu. Tuo kausi jäi kuitenkin Myllärin uralla suhteellisen lyhyeksi, eikä häntä sittemmin paljon kuultu oman yhtyeensä nokkamiehenä. Sen sijaan Mylläri vietti aikaa muun muassa Englannissa hiphopia ja jazzia yhdistelleen Us3-yhtyeen riveissä.

Sittemmin Mylläri on ollut mukana Piirpaukessa ja lukuisissa lyhytaikaisissa hankkeissa, mutta Mika Mylläri Quintet eli MMQ ei ole tehnyt paluuta – paitsi että nyt on. Uusi levykin on julkaistu äskettäin.

Uudella kvintetillä ei tosin ainakaan levyllä ole paljonkaan tekemistä 1990-luvun touhujen kanssa. Taustat ovat osin koneellisia ja tuovat mieleen enemmän 1970-luvun funk/popjazzin kuin Miles Davisin 1960-luvun kvintetin. Biisien nimissä on huumoria (Erdo Can, Erdo Can’t jne.) ja musiikkikin on usein sulavan melodista. Saapa nähdä, miltä materiaali kuulostaa livenä veikkaan, että mielenkiintoisemmalta kuin levyllä.

Erik Ahonen

Tampere Jazz Happening 29.10–1.11.2020 Tullikamarin Pakkahuoneella ja Telakalla. Ohjelmaan voi tutustua täällä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua