Aaro Vuotilan monologissa humahdetaan lapsuusmuistojen äkkisyvään. Kuva: Marianne Hautsalo
TEATTERI | Syyskaudella 2020 jyväskyläläisen Teatterikoneen tiloissa Juomatehtaan studiolla pyörii viisi monologia. Pieni studio sopii tilana mainiosti intensiivisten yksinpuheluiden esittämiseen, joita esitetään kaksi illassa.
Syyskaudella 2020 jyväskyläläisen Teatterikoneen tiloissa Juomatehtaan studiolla pyörii viisi väkevää ja valloittavaa monologia. Pieni studio sopii tilana mainiosti intensiivisten yksinpuheluiden esittämiseen, joita esitetään kaksi illassa.
Näyttelijät ovat kirjoittaneet omat monologinsa itse, joten niissä arvatenkin tutkaillaan tekijälleen tärkeitä teemoja, merkityksiä ja tunteita. Teatterikoneelle tyypillisiä ovatkin esitykset, joissa tekijät eivät tingi taiteellisista arvoistaan.
5MONOLOGIA-kokonaisuuden dramaturgina ja mentorina on toiminut Aila Lavaste. Kaikissa monologeissa esityksen vaiheet, jännitteet ja käänteet onkin viilattu ja rytmitetty tarkasti. Myös käytetyt eleet ja elementit ovat oivaltavia ja vahvasti ilmaisevia. Vajaan tunnin kestävät monologit hurahtavat vauhdilla, ilman ylimääräistä tyhjäkäyntiä.
* *
Silitys
Muistojen unenomainen maailma yhdistyy hienosti dynaamiseen esitykseen. Tarinan päähenkilö perkaa edesmenneen isänsä jäämistöä ruotien samalla lapsuusmuistoja ja isäsuhdettaan. Ahdasta mieskuvaa vahvistavat lausahdukset yhdistettynä puhumattomuuteen tärkeimmissä asioissa toimivat tehokkaana polttoaineena isän jälkien poissiivoamiseen.
Siivouksen myötä mies paikkailee pirstaleisia muistojaan lapsuuden tapahtumista. Yksioikoista selitystä ei kaikille kokemuksille kuitenkaan löydy. Esitys saa ajattelemaan kuinka muisti elää paitsi aivoissa ja tietoisina ajatuksina, myös kehossa, jolloin sitä on vaikeampi jäsentää aivan suoriltaan.
Aaro Vuotila osaa ilmentää taitavasti muistamisen monia tasoja. Puhe, fyysisyys, liike ja visuaalisuus yhdistyy esityksessä tasaveroisesti ja upean saumattomasti. Päähenkilö lapsena ja aikuisena sekä tämän muistikuvat äidistä ja isästä, kulkevat näyttämölle niin ikään taidokkaasti pienin ja vahvoin elein.
Kohtausten käänteet ja rytminvaihdokset ovat virkistäviä, samoin kuin pelkistetyt näyttämölliset elementit, joiden assosiatiivisuutta ja aistisuutta hyödynnetään tehokkaasti. Isän vanhat paidat toimivat milloin pyykkinaruna, milloin tanssiparina, jonka kainalossa tunnelmat ja miljööt vaihtuvat. Siivousämpäri ja rättikään eivät jätä katsojaa kylmäksi.
Tarina kutoutuu ja kypsyy unenomaisesti ehyeksi kokonaisuudeksi, säilyttäen samalla muistikuviin liittyvän kuvitteellisen ja mystisenkin tason.
Teatterikone: Silitys
- Käsikirjoitus & näyttämöllä: Aaro Vuotila
- Mentori & dramaturgi: Aila Lavaste
- Musiikki: Glenn Miller Orchestra, Aaro Vuotila
- Tuotanto: Teatterikone 2020 / Laura Eteläaho
- Ensi-ilta 2.10.2020
* *
Ja pullukka oli leppoisa
Ulkonäön kommentointi ja sen perusteella tehdyt oletukset ovat karmivan julmia – ja silti yleinen läpänheittoaihe. Hersyvä komiikka ja voimakkaat tunnot punoutuvat esityksessä elävästi ja koskettavasti. Raskaat vääryyden kokemukset, turhautuneisuus, häpeä ja uupumus sekoittuvat keventävään esineteatteriin ja klovneriaviitteisiin.
Alkukohtauksessa käytetty punainen nenä petaa esitykseen klovneriaan kuuluvan naurettavuuden ja haavoittuvuuden tematiikan. Nenä lentää kuitenkin sivuun – tämä klovni ei maailmaa enää ihmettele, vaan on avoimen vihainen. Suorapuheinen esitys yhdistää tehokkaasti ulkonäöllä pelleilyn ulkonäköpaineisiin niin, että nauru tarttuu kurkkuun.
Tuomanen osaa hälventää neljännen seinän välittömällä näyttämöllisellä läsnäolollaan. Esitystä kannattelee myös Tuomasen pettämätön rytmitaju, huumorintaju ja tilannetaju. Vaikka dramaturgisesti lopetus tuntuu jäävän hiukan kesken, sisältö kuitenkin koskettaa ja toimii tehokkaana ihmisyyttä esiin ravistelevana täsmäiskuna ulkomuotoon liittyviä normeja kohtaan.
Teatterikone: Ja pullukka oli leppoisa
- Käsikirjoitus & näyttämöllä: Minna Tuomanen
- Ohjausapu: Annu Sankilampi
- Dramaturgi/mentori: Aila Lavaste
- Musiikki: Max Volanen
- Kitara: Aaro Vuotila
- Tuotanto: Teatterikone 2020/ Laura Eteläaho
- Sisältää otoksia Päivi Hirven käsikirjoituksista.
- Ensi-ilta 3.10.2020
* *
Tosimies
Pohdiskeleva, tunteellinen ja jahkaileva päähenkilö kokee miesporukassa ulkopuolisuutta ja ajaa itsensä tukalaan tilaan miettiessään kaikkea sitä, mikä erottaa hänet tosimiehistä.
Asetelma on pelkistetty. Näyttämöllä on mies ajatuksineen, lavasteitakaan ei tarvita kahta koroketta enempää. Tapahtumat tapahtuvat päähenkilön pään sisäisenä yksinpuheluna, tämän piipahtaessa yökerhon pihalla miesporukan baari-iltana.
Henkilöhahmon ajatussyklit ovat hauskasti polveilevia päteviä päätelmiä. Esitys herättää ajattelemaan ulkopuolisuuden kokemusta ja yhteisöllistä hyväksyntää muutenkin. Millainen pitäisi olla ollakseen hyväksytty porukoissa? Kuka mittaa ja ketä, vai syynäämmekö itse itseämme pahiten.
Helminen osaa kuljettaa monologia intensiivisesti ja luontevasti, ladata jännitteitä ja laukaista ne taitavasti huumorin keinoin. Käänteet ovat koomisia ja huumori kutoutuu hienosti vakavan paikan lomaan syömättä lainkaan esityksen koskettavuutta.
Teatterikone: Tosimies
- Käsikirjoitus, ohjaus & näyttämöllä: Jussi Helminen
- Ohjausapu: Aaro Vuotila
- Dramaturgi/mentori: Aila Lavaste
- Tuotanto: Teatterikone 2020 / Laura Eteläaho
- Ensi-ilta 16.10.2020
* *
Huono johtaja
Työssä innostus ja hyviin ideoihin tarttuminen yhdistettynä muun elämän sisäisiin ja ulkoisiin vaatimuksiin ajavat päähenkilö Annun vääjäämättä uupumuksen partaalle. Annun lisäksi näyttämöllä vuorottelevat hänen sisäinen ideanikkarinsa, armoton itsekriitikkonsa sekä neutraali kertoja, joka nivoo kokonaisuutta yhteen.
Esityksen rytmitys on mainio. Näyttämöllä liikutaan sutjakkaasti eri aikatasoilla ja kertojanäkökulmissa. Leikkaukset eri aikatasoista ja näkökulmista toiseen ovat nopeita, selkeitä ja tehokkaita. Sankilampi ilmaisee taitavasti hahmojen kontrastisia moodeja. Myös valaistus ja äänimaisema tukevat tyylikkäästi kohtausten tunnelmia.
”Voiko sellaisesta uupua, mitä rakastaa tehdä?” kysyy Annu. Todisteeksi esitetty pakahduttava ”rakkauden tanssi” tiivistää upean pelkistetysti ristiriitaisen tunteen. Vahva kokonaisuus nivoutuu kasaan esityksen ajallisen tason palatessa lopussa voimakkaaseen alkukohtaukseen hienosti täydennettynä.
Teatterikone: Huono johtaja
- Käsikirjoitus & näyttämöllä: Annu Sankilampi
- Ohjausapu: Kirsi Sulonen
- Dramaturgi/mentori: Aila Lavaste
- Äänimaisema: Sound of the sun
- Tuotanto: Teatterikone 2020 / Laura Eteläaho
- Ensi-ilta 2.10.2020
* *
Tinder – yllätysmuna
Räväkkä huumori ja syvällisyys on pakattu hienosti raikkaaseen pakettiin, muuttuvien tunnetilojen ääripäitä säästelemättä.
Tarina kertoo vajaa nelikymppisestä Oonasta, joka erohaavoista toipuakseen muotoilee itselleen deittisovellusprofiilin, päätyen toinen toistaan rasittavammille treffeille. Deittejä tapaillessaan Oona joutuu lopulta kohtaamaan myös oman miellyttämisenhalunsa, joka on estänyt häntä toteuttamasta itseään. Toisten miellyttäminen on peliä, jossa helposti hukkaa omat rajansa, tarpeensa ja lopulta itsensä.
Oivaltava sisältö on puettu esityksessä hersyvään komiikkaan. Tinder-kliseitä parodioidaan railakkaasti, ja kohtausten päällekkäiset kokemustasot eli mitä Oona ilmaisee ulospäin ja mitä hän oikeasti kokee, ovat hilpeitä. Kirsi Sulonen heittäytyy vaivatta roolihahmonsa iloisesta keimailijasta suorasukaiseen raivottareen.
Kohtausten rytmitys on tarkka, tarina etenee vauhdilla ja rakentuu ehyeksi kokonaisuudeksi. Rekvisiittana toimivien huonekalujen kekseliäs käyttö tukee tarinan ja päähenkilön kypsymistä myös symbolisella tasolla.
Teatterikone: Tinder – yllätysmuna
- Käsikirjoitus & näyttämöllä: Kirsi Sulonen
- Ohjausapu: Annu Sankilampi
- Dramaturgi/mentori: Aila Lavaste
- Musiikki: Kirsi Sulonen
- Tuotanto: Teatterikone 2020 / Laura Eteläaho
- Ensi-ilta: 3.10.2020.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijät pitävät interaktiivisen murhamysteerin pinnalla – arviossa Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa
TEATTERI | Tuulensuun Palatsin interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.